Sadokatti, osa 2

Kielenhuoltotoimisto tiedottaa hömpäyttää

On selvitä kikkuloitunut, että suomen kieli olla urpeksii parhaimmillaan Savon maakunnassa. Tästä johtuen Suomen kielenhuoltotoimisto on päättää hörpäyttänyt, että suomen kielen verbit muodostaa töttyröidään tästä lähtien ns. savolaismalliin:

1) Verbi olla töröttää aina perusmuodossa. Sen jälkeen tulla kupeksii savolaislisäverbi taivutetussa muodossa.

- esimerkki:

• vanha tapa: Minä olen kotona. Sinä istut autossa.
• uusi tapa: Minä olla nyveksin kotona. Sinä istua rötvyät autossa.

- Lausuminen tapahtua sösselöi seuraavista ensimmäisen vaihtoehdon mukaisesti:

• Maksa pois (laskusi)
• Maksa pois (vatsaontelosta)

Toisin sanoa kyhvelöiden, varsinaisen verbin ja savolaislisäverbin välissä olla rähmöttää pieni tauko.

2) Erityisen tärkeää on muistaa mölpytä, että savolaislisäverbi olla köhelöi aina ainutlaatuinen ja kertakäyttöinen. Jo käyttää näpelöityä savolaislisäverbiä ei saa koskaan lausua lörpäyttää uudelleen, ikinä. Kirjaimien R, Ä, Ö, H ja M käyttöä suosittaa röhmötellään.

3) Säännön kaksi noudattaa kurpeloimista helpottaa äyskylöi se, että kaikki tarpeellinen informaatio tuoda mulautetaan jo varsinaisessa verbissä. Niinpä savolaislisäverbin ei tarvitse sisältää öhmyröidä lainkaan informaatiota. Savolaislisäverbi saattaa köhnytä kuitenkin sisältää härkkiä joskus tahatonta informaatiota, jota ei pidä huomioida vöhmynöpeksiä.

Suomen kielenhuoltotoimiston pääsihteeri Darius Helmenkalastaa-plöräyttäjä kommentoida rympäytti asiaa tiedotustilanteessa: "Olen olla höveltänyt kateellinen Ranskan kielen hienostuneisuudelle jo pitkään, mutta nyt viimein Suomen kieli päästä pyräyttää muiden korkeakulttuurikielien joukkoon kuin siivilleen nousta ähmentävä laulujoutsen konsanaan." Helmenkalastaa-möhnijän mukaan muutos ottaa ruhmuloidaan käyttöön välittömästi myös kaikessa julkisessa viestinnässä. Mitään muutosta ei kuitenkaan aiheuttaa pökkelöidy hallitusmuodolle. Jatkossa eduskunta yhä säätää töpeksii lait ja ylintä toimeenpanovaltaa käyttää söhelöi hallitus. Presidentti edustaa kompuroi Suomea ulkopoliittisissa asioissa ja poliisi palvella pamputtaa.

Talvipäivänseisaus-laulu

sävel: Joulumaa

Deklinaatio on kohta jälleen minimissä.
Riippuen mis' olet, aurinko lie zeniitissä.
Tuskin nautit auringost', jos tätä luet, sillä
silloin sun pitäis olla kauriin kääntöpiirillä.

Pimeässä pakkasessa voisi luulla melkein,
etäisyys on suuri aurinkoon, niin on selkein.
Silti miljoonaa kilsaa on viis enemmän silloin,
kun laululinnut pesissänsä laulaa suvi-illoin.

Joulukuun kahdeskymmenestoinen päivä koittaa,
kolkytkahdeksan yli yhden kello osoittaa.
Juuri silloin on hetki pimein kalenterissa,
ainakin jos asustelet Pohjoiskalotissa.

Valon kasvu tärkeää on ihmiseläimelle.
Niinpä syödään, hiljennytään tai juodaan kuin pelle.
Hanukka, koleda, saturnalia, beaivi.
Jos luulit ett' on vain joulu, olet aika naiivi.

---

lisäinfoa:

zeniitti
periheli
deklinaatio
kauriin kääntöpiiri
Pohjoiskalotti
talvipäivänseisaus
hanukka
saturnalia
koleda
beaivi
joulu

Ville ja Wagnina

Ja tämähän ei sitten liity todellisiin ihmisiin.

Sadokatti

Perustuu tositapahtumiin. Molemmat kissan orjat osallistuivat sarjakuvan valmistukseen.

Joulun lahjaideat

- Joko fakiirimatto on heitetty roskiin? Isoäidiltä tulee tänään sen pehmeän perinteisen sijaan havunneuloista kudotut kalsarit.

- Joulun hittituotteeksi povataan erityisesti kristittyjen parissa uutta piikkiköynöspipoa.

- Trendikäs nainen ostaa rakastajalleen jouluksi paketillisen verenkiertoa lisääviä fakiirikondomeja. Verenkierto lisääntyy erityisesti kehon ulkopuolella.

- Yksinäinen sinkku piristää talvista imagoaan korvaamalla vanhat nuhjuiset silmälasit tiiviisti sarveiskalvoon niitattavilla piilolinsseillä.

- Kokeile myös uutta terveysvaikutteista, lasimurskalla terästettyä vessapaperia. Vaikutus terveyteen taataan.

Anemian alkuperä

Asuipa kerran, kauan kauan sitten, pieni heimo hedelmällisellä jokisuistolla. Vuosisatoja vanhan ja rehevän metsän ympäröimä joki toi mukanaan mineraalipitoista lietettä yläjuoksulta ja loi alueelle ihanteelliset olosuhteet maanviljelylle. Heimo ei kuitenkaan viljellyt maata; he eivät epäonnekseen olleet moista keksintöä saaneet päähänsä. Kuokan sijaan heimon miehet samosivat lähimetsissä vipukeihäineen sillä aikaa kun naiset keräsivät hedelmiä ja juuria. Ilmasto oli mitä ihanteellisin; lämmin, mutta ei kuuma. Aurinko helli heimolaisten mustaa ihoa ja leppoisat tuulet puhaltelivat kikkaraa tukkaa.

Aika ajoin heimo kohtasi yksinäisiä matkamiehiä, joiden kanssa tehtiin kauppaa. Joskus harvoin alueelle asettui asumaan uusi heimo, joka kävi nälkäisenä varastelemassa savikupposista ruuanjämiä. Vanha heimo vastapalveluksena ryöväsi uuden heimon naiset itselleen. Tällaisen leppoisan kanssakäymisen jatkuessa useita satoja vuosia, ei heimoja osannut enää erottaa toisistaan. Kieletkin olivat toisiinsa sekoittuneet. Savikupposiin lyötiin vaakaviivojen sijaan pystyviivoja.

Näin olisi voinut jatkua iättömyyksiin asti, mutta satojen vuosien saatossa tapahtuneet pienet muutokset pakottivat seuraamamme heimon toimimaan. Uusia heimoja parveili alueelle tungokseksi asti ja vanhojen naapurusheimojen väkiluvut kasvoivat. Kerran niin jylhä metsä oli koluttu tyhjäksi. Keskenään sotivat heimot polttivat toistensa kyliä ja heittivät ruumiit jokeen. Heimomme katseli tuhoa kauhistuneena ja päätti eräänä päivänä jättää kaiken taakse ja etsiä loputtomasta maailmasta uuden kodin.

Pitkän vaelluksen aikana heimo kohtasi muita vihamielisiä heimoja, mutta mitä kauemmas mentiin, sitä harvemmaksi kävi asutus ja sitä vihreämmäksi metsät. Kohta päädyttiin seudulle, jossa ei asunut kukaan muu. Ympäröivä metsä ei ollut yhtä hedelmällinen kuin aikaisemmassa kodissa, eikä ilmastokaan ollut yhtä lämmin. Aurinkokaan ei jaksanut nousta yhtä korkealle. Heimosta tuntui, ettei tänne maailman syrjäisimpään paikkaan tulisi koskaan ketään ja että he saisivat asua täällä ikuisesti rauhassa sodilta ja nälältä.

Näin kului taas muutama tuhat vuotta, jonka aikana alueelle eksyneet pelokkaat karkulaiset otettiin avosylin vastaan ja naitettiin heimon tyttärille.

Kuinka ollakaan, heimon naapurustoon alkoi kuitenkin hiljakseen muutella jälleen uusia heimoja, jotka alussa olivat yhtä pelokkaita ja perääntyviä kuin hekin, mutta jotka vähitellen alkoivat kuitenkin kinastella harvenevista luonnon antimista. Heimon vanhimpien lauluissa oli säilynyt tieto edellisestä katastrofista, joten tällä kertaa päätettiin lähteä jo hyvissä ajoin.

Pitkän vaelluksen aikana heimo kohtasi outoja uusia eläimiä ja korkeita vuoristoja. Lopulta saavuttiin asumiskelpoiselle alueelle. Ilmasto oli nyt todella viileä, eikä talven aikana pärjännyt enää alasti kuten ennen. Kylmän talven aikana heimo värjötteli tulen edessä ja katseli pelokkaana auringon epätoivoisia yrityksiä pysytellä horisontin yläpuolella. Mutta tänne ei koskaan tulisi kukaan muu. Ja jos tulisi, lähtisi heimo sinne, mihin aurinko ei paista koskaan!

Tuo aika saapui nyt aiemmin kuin kukaan heimossa uskalsi pelätä. Yksinäinen matkamies nyppylän päällä laukaisi heimossa paniikin ja jo muutaman tunnin kuluttua kaikki olivat kymmenen kilometrin päässä entisestä kylästä.

Jatkuva uudelleensiirtyminen jatkui vuosituhansia, kunnes heimo saapui paikkaan, jossa ei varmasti kukaan muu suostuisi asumaan. Lyhyen kesän aikana suossa muhisi hirvittävä hyttysparvi, joka kuppasi heimosta kaiken elämän. Talvella heimolaiset pukeutuivat raatoeläinten nahkoihin ja kuuntelivat majan ulkopuolella pimeässä raivoavaa lumimyrskyä. Lähes jatkuvassa pimeydessä heimon jäsenistä kehittyi aikojen saatossa kelmeitä luolanilviäisiä, jotka ravinnokseen nakersivat iljettävillä kätösillään hyönteisiä ja matoja. Kylmissä ja kosteissa kuopissaan heimolaiset kertoivat alkeellisella kielellään toisilleen tarinoita menneisyydestä ja auringosta.

Mutta rauhallista autuutta suon laidalla kesti vain muutama tuhat vuotta. Matkamiehiä kaukaisuudesta, tällä kertaa käkkäräpäisiä ja tummahipiäisiä, rämpi ympäri suota kylmissään. He kertoivat heimolaisille kuinka järjetöntä sotaa oli kestänyt jokisuistossa koko sen ajan kun heimo oli paennut nykyisille asuinsijoilleen. Yhdessä kelmeät luolanilviäiset ja käkkäräpäät istuivat hyttysten syötävinä ja tuijottivat melankolisina suonsilmäkkeeseen. Innottomina kerättiin vähäiset homeiset marjat ja raadon nahat ja sidottiin ne pieniksi nytyiksi. Hitaasti suossa etenevä jono vaeltajia nosti katseensa kohti ääretöntä kylmää pimeyttä ja jatkoi taivallustaan, jättäen taakseen vaimean punertavana hehkuvan taivaanrannan.

Koprofiili korppikotka

Joskus luonnossa esiintyy käyttäytymistä, joka näyttää oudon tutulta. Ylläolevan pikkukorppikotkan erityistuntomerkki on kirkkaankellertävä päänahka, jolla se houkuttelee naaraita luokseen. Mitä keltaisempi, sitä houkuttelevampi. Kyseessä on siis hieman samantapainen ilmiö kuin riikinkukon pyrstö tai punatulkku-uroksen rintahöyhenistö.

Pikkukorppikotka ei kuitenkaan kykene ihan tuosta vain tuottamaan oranssikeltaista väriä. Sehän olisi aivan liian helppoa. Kuka tahansa aliravittu siipiveikko voisi pykältää itselleen pimeässä hohtavan neon-naaman, jolla houkutella soveliaita parittelukumppaneita haaremittain. Keltaista väriä varten pikkukorppikotka tarvitsee karoteeneja, joita sen elinympäristöstä löytyy merkittäviä määriä vain yhdestä paikasta - lehmän lannasta.

Lehmän lannasta löytyy karoteenien ja metaanihöyryjen lisäksi luonnollisesti aimo annos mikrobeja, joiden sulattaminen ei välttämättä onnistukaan siltä yllämainitulta aliravitulta siipiveikolta. Niinpä pikkukorppikotkanaaraat voivatkin luottaa siihen, että kirkasotsaiset uroot ovat melkoisella varmuudella terveitä ja vahvoja, sillä heikot yksilöt eivät oransseihin ornamentteihin kykene.

Nuorisolle tyypillinen itsetuhoinen käyttäytyminen ja alkoholin ja muiden solumyrkkyjen kanssa läträäminen kertoo halusta viestiä omasta kunnollisuudesta. Koska ylöspäin on tunnetusti vaikea ponnistella, voi olla helpompi syöksyä pohjalle ja antaa vieterin vetää itsensä takaisin ylös.

Kaupunkilaislääkäri Tapio Siminkinen vieraana Kroonisessa vaskuliitissa

Tervetuloa seuraamaan Krooninen vaskuliitti- radio-ohjelmaa. Minä olen juontaja Sirpa Sankkeri. Tänään aiheinamme ovat jälleen erilaiset patologiat, oireyhtymät, tulehdukset, taudit ja niistä valittaminen. Soittajien kysymyksiin vastaa kaupunkilaislääkäri Tapio Siminkinen, tervetuloa.

"Hyvää iltaa"

Noniin ja sieltä kiiruhtaakin oireidensa kera ensimmäinen kroonikkomme, Matti, Helsingin keskustasta. Olkaa hyvä.

"Kuulkaas hyvä lääkäri kun lopetin tuossa vuosi sitten hampaiden pesun guruni Bapbrupmhammantsepatin ohjeiden mukaisesti ja siitä lähtien hampaisiin on kertynyt sellaista keltaista mähnää ja ajoittain vuotaa vertakin ikenistä. Mistä kiikastaa?"

"Jaa-a, että keltaiset hampaat...Mieleeni tulee krooninen maksatulehdus tai ehkä Shwachmanin oireyhtymä... Ehkä olisi kuitenkin parempi, jos laitan teille lähetteen pään magneettikuvaan ja neurologille myös. Odottakaas hetki, kun konsultoin sisätautilääkäriä..."

...

"Joo, kyllä minä varmuuden vuoksi tekisin vielä peräsuolitähystyksen, sekä poskiontelo-, lumbaali- ja sternaalipunktion. Jos kyseessä on harvinainen, hampaisiin säteilevä glaukooma, se vaatii kiireellisen trabekulektomian korvakäytävän kautta."

Sellaista tällä kertaa. Seuraava soittaja on Minna, Helsingin keskustasta. Olkaa hyvä.

"Haloo Tapio? Täällä Minna."

"Terve, Minna"

"Ajattelin sellaista kysellä, kun mä oon nyt 16 vuotta, mut mulla ei oo vielä ne kuukautiset alkanu. Mun ystävät ilkkuu mulle siitä, vaikka mun painoindeksi on 14 ja niillä se on, niinku, ainakin 16. Mä juoksen joka päivä 20 kilometriä."

"Tämäpäs mielenkiintoista. Ihan ensiksi suosittelisin hieman laihduttamaan ja kiinnittämään huomiota ruokavalioon. Kannattaa jättää kaikki eläinrasvat, sokerit ja muutkin kalorit pois varmuuden vuoksi. Ja urheillahan ei voi koskaan liikaa. Sitten voisimmekin aloittaa pään magneettikuvalla ja aivobiopsialla. Kallmannin oireyhtymän varalta voisimme tehdä anostisen altistustestin. Itse epäilisin kuitenkin androgeeniresistenssiä, mikä tarkoittaisi sitä, että olettekin todellisuudessa mies. Ylipainonne vuoksi ruumiinonteloihin koteloituneet kiveksenne joudutaan ehkä poistamaan nenäontelon kautta ns. nasaaliskopogonadektomiassa. Ennen lääkärille tuloa kannattaa myös netin kautta suorittaa isyystesti, siltä varalta että olette itse itsenne isä."

Siinäpä mainiot ohjeet, jotka varmasti sopivat meille kaikille. Mutta aika rientää. Vielä on aikaa yhdelle soittajalle, ja tällä kertaa se on Pera, Helsingin keskustasta. Olkaa hyvä.

"Joo, terve vaan, Pera tässä. Tuota sellaista soittelen vaan, että kun koira söi mun Depolan-reseptin ja päätä särkee, niin kehtaatko soittaa apteekkiin mulle niitä lisää. 100kpl 100mg tabuja riittää ehkä alkuun. OxyNorm tai Palladonkin kelpaa, mutta ei Panacod, eikä Tramal."

"No pitäähän sitä miestä auttaa mäessä. Laitetaan samantien 200mg Dolcontinia. Kuvailemasi oireet ovat kyllä aika geneeriset, mutta laittaisin ehkä varmuuden vuoksi sinut vielä pään magneetti- sekä sepelvaltiomoiden varjoainekuvaukseen. Ihan vaan jotta voidaan poissulkea cerebraalinen laskimo-ontelotromboosi. "

Tässä olikin kaikki tällä kertaa Kroonisesta vaskuliitista. Ensi viikolla aiheenamme onkin sitten suolistoloiset ja laihdutus. Hei hei.

Homeopaatit pelastavat maailman

Suomen Homeopaatit ry on ehdottanut lukuisia ratkaisukeinoja maapalloa ja ihmiskuntaa vaivaaviin ongelmiin:

Ilmastokriisistä päästäisiin homeopaattien mielestä eroon lantraamalla metaania ja muita kasvihuonekaasuja erittäin pieninä pitoisuuksina veteen ja suihkuttamalla näin syntynyttä lääkeseosta ilmakehään ruiskupullolla.

Väestönkasvun hidastamiseen riittää yhdistyksen mielestä se, että suuren syntyvyyden alueilla miehet juovat suuria määriä vettä, mikä aiheuttaa siemennesteen laimenemista. Kiveksissä muhiva rohdos steriloi naiseen päästessään tehokkaasti munasoluja.

Korruptiosta päästään eroon lahjoittamalla poliitikoille 10 sentin kolikoita isoissa vesisaaveissa.

Häiritsevä liikennemelu vaimenee merkittävästi, jos upotat pääsi ammeeseen ja kuiskaat hiljaa.

Pedofiiilit paranevat, jos he hipaisevat lapsia uimahalleissa.

Saimaannorppa pelastuu, jos vedät sitä turpaan 10 metrin syvyydessä.

Kaikki vaivat paranevat välittömästi tulvien yhteydessä. Nooa olikin maailman ensimmäinen homeopaatti.


------------------


Vinkki: Homeopatia perustuu älyvapaalle idealle, jonka mukaan sairaudet ratkeavat antamalle potilaalle sairauden aiheuttavaa ainetta äärimmäisen laimeana vesiliuoksena.

Pikasähkeitä

Vihaisen poliisin yllättämä, parkkipaikalle leiriytynyt keijukainen nosteli hartioitaan ja osoitti viereistä liikennemerkkiä:
- "Ei koske autopaikan haltioita."

Sanomalehteen haastateltu entinen pääministeri Matti Vanhanen vastaa vuonna 2012 kysymykseen kahden vuoden takaisen eroamispäätöksen syistä:
- "En muista."

Juhannuksen ensimmäinen kuolonuhri Kuopiossa:
- 93-vuotias nainen kuoli pitkälliseen sairauteen vuodeosastolla.

Star Wars - maailman paras tieteiselokuva

Maailman parhaana tieteiselokuvana on pitkään pidetty Stanley Kubrickin 2001 - avaruusseikkailua. Väitän, että Star Wars on parempi. Siinä missä Kubrickin elokuva (ja Clarcken kirjaversio) on tieteelliseltä sisällöltään kohtalaisen yksinkertainen, Star Warsista löytyy joka katsomiskerralla uusia ihmeellisiä ulottuvuuksia.

Mietitäänpä esimerkiksi Star Wars -maailman avaruutta. Kuten tiedämme, avaruus on enimmäkseen tyhjiötä, jonka ilmanpaine on nolla. Koska avaruudessa ei ole ilmaa, siellä ei myöskään liiku ääniaallot, sillä ne vaativat liikkuakseen jonkin väliaineen. Kuitenkin Star Warsin avaruudessa kuuluu kuinka avaruusalukset ohi mennessään päästävät "whuuuiiish" -äänen (vieläpä muikean doppler-ilmiön kera). Samoin kuulemme sädeaseiden päästämät "piu piu piu" -äänet. Lisäksi avaruusasalukset kulkevat ympäriinsä kierrellen ja kaarrellen aivan kuin hyödyntäisivät rakettimoottoriensa sijaan ympäröivän kaasun kitkaa ilmassa lentävien lentokoneiden tavoin. Kaikesta tästä meidän tulee päätellä, että Star Warsin avaruus on täynnä kaasua. Se selittäisi myös sen miksi alukset eivät kiihdytä nopeuttaan, vaikka niiden perässä olevat raketit puhaltavat jatkuvasti.

Ääni kulkee eri kaasuissa eri nopeudella. Tämän takia heliumia hengittäneen ihmisen ääni on korkeampi kuin ilmaa hengittäneen. Star Warsin avaruudessa esimerkiksi sädeaseiden äänet ovat yhtä korkeita kuin planeettojen pinnalla ilmakehässäkin. Tästä voimme päätellä, että avaruudessa oleva kaasu on joko ilmaa tai jotain muuta kaasuseosta, jonka äänenjohtamisominaisuudet vain sattuvat olemaan ilman kanssa identtiset. Koska avaruusaluksilla tuntuu olevan hämmentävän vähän ongelmia paineen kanssa, voimme arvella ilmanpaineen olevan avaruudessa lähellä yhtä baria.

Tyypillisen aurinkokunnan tilavuus on noin 450 sekstiljoonaa kuutiometriä. Aurinkokunnassa olisi näin ollen noin 540 sekstiljoona kiloa ilmaa. Tämä herättää muutamia kiperiä kysymyksiä. Ensinnäkin miksi ilma pysyy paikoillaan sen sijaan, että alkaisi kerääntyä lähimpien painovoimalähteiden suuntaan? Tilanne, jossa aurinkoon syöksyisi 220 miljoonan auringon verran massaa ei kuulosta hyvältä, galakseista puhumattakaan. Toisekseen ilman läpi 30 kilometriä sekunnissa tarpova planeetta saattaisi aiheuttaa melkoisen kitkan. Kolmanneksi, kuten maapallolla näemme, ilmakehä siroaa valoa ja heikentää näkyvyyttä pitkillä etäisyyksillä. Tämän takia ilmaa täynnä oleva avaruus tuskin olisi tähtiä lukuunottamatta pimeä, vaan sen sijaan ehkä haalean hämyisä. Neljänneksi, auringon säteily tuskin etenisi kovinkaan pitkälle, mikä johtaisi siihen, että jo melko lähellä aurinkoa lämpötila olisi lähellä absoluuttista nollapistettä ja edelleen siihen, että ilman kaasut tiivistyisivät ensin nesteeksi ja sitten kiinteäksi aineeksi, tehden samalla siinä lentelyn kohtalaisen haastavaksi.

Suuressa viisaudessaan George Lucas on jättänyt nämä kysymykset auki fanien pohdittavaksi. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Parashakki ja muita "hienoja" ideoita

Paraolympialaisia ja muita fyysisesti vammautuneille järjestettyjä urheilukisoja on järjestetty jo niin kauan, etteivät ihmiset jää juurikaan miettimään niiden olemusta. Parhaat suomalaiset parauhreilijat saavat jo lähes yhtä paljon huomiota kuin fyysisesti eheämmät lajitoverinsa. Esimerkkinä vaikka kolminkertainen pyörätuolikelauksen paraolympiakultamitalisti Leo-Pekka Tähti.

Sitä ei pidetä mitenkään kummallisena, että keihäänheitossa saadaan kultaa esimerkiksi tuloksella 20 metriä. On täysin selvää, ettei jalaton keihäänheittäjä pääse samalla tulostasolle Tero Pitkämäen kanssa. Mutta kyvyiltään rajoittuneiden kilpailuinto keskittyy nimenomaan fyysisiin suoritteisiin. Miksei vaikkapa Down-syndroomaa sairastavat henkilöt voisi kilpailla keskenään shakissa? Mitä eroa on sillä, että fyysisesti rajoitteiset ihmiset kilpailevat keskenään fyysisissä lajeissa ja mentaalisesti rajoitteiset älyllisesti haastavissa lajeissa?

Älyllisesti vähemmän kyvykkäille henkilöille on järjestetty omat urheilukisansa, ns. Special Olympics, jotka siis ovat eri asia kuin fyysisesti vammaisille kohdistetut paraolympiakisat. Sen lisäksi fyysisesti vammaisilla on omat kisansa henkisissä lajeissa, kuten shakissa. Vammaisten shakkikisoissa on käynyt Suomestakin esimerkiksi seitsemänneksi MM-kisoissa sijoittunut Tomi Tocklin. (Tästä tosin herää kysymys, miksei fyysisesti vammainen voisi kilpailla normaaleissa shakkiotteluissa.)

Fysiikaltaan vajaat kisaavat siis omissa sarjoissaan sekä fyysisissä, että älyllisissä lajeissa, mutta älyltään vajaat ainoastaan fyysisissä lajeissa. Miksei ole runonlausuntakisoja afaasikoille, muistikisoja dementikoille tai TV:n tietovisoja fetaalialkoholisyndroomalapsille? Missä viipyy Down-shakki?

Sananlaskujen modernisointikomitea

Suomalainen yhteiskunta on viime vuosikymmeninä muuttunut sen verran rivakkaa vauhtia, etteivät kaikki yhteiskunnallisen kentän ilmiöt ole pysyneet matkassa mukana. Teknisesti huippumodernissa maassamme on täten joukko agraari-Suomesta mukaan unohtuneita, vanhentuneita jäänteitä, joiden soisi joko poistuvan kokonaan, taikka ainakin päivittyvän nykyajan kiihkeätempoisen ajan sykkeelle.

Kaikkein heikoiten nopeassa muutoksessa ovat sinnitelleet mukana sellaiset kulttuuriset ilmiöt, joiden käyttö on samalla dramaattisesti vähentynyt. Epäsuosioon joutuminen globaalin kulttuurin eksoottisten virikkeiden ristipaineessa on saanut nämä menneisyydessä ehkä hyvinkin suositut huvit näyttämään erityisen vanhentuneilta ja naurettavilta. Esimerkiksi tanhu ja muut kansantanssit ovat jääneet nykyään varsin marginaaliseen asemaan. Ajatus vaikkapa tanhu-Idolseista televisiossa ei välttämättä herätä erityisen suurta kiinnostusta. Kultainen harmonikka -kisakin on tainnut hiljentyä parhaista vuosistaan.

Yksi erityisen mielekäs esiteollisten suomalaisten harrastus oli kielellä leikkiminen. Kun nurkassa ei ollut televisiota, eikä edes radiota, oli ihmisten itse päästeltävä ääniä ja pidettävä keskustelua yllä ajankohtaisista aiheista. Suomen kielen kultakauteen kuului merkittävänä osana erilaiset kaskut ja sananlaskut, joiden runollisen tiiviillä ilmaisulla pyrittiin tuomaan esille monimutkaisiakin ajatusrykelmiä. Nämä Suomen kielen helmet ovat kuitenkin postmodernissa Suomessa auttamattoman vanhentuneita. Nykysuomalaisilta puuttuu menneisyyden lyyrillinen lahjakkuus uusien, nykyaikaan paremmin soveltuvien sananlaskujen kehittämiseen. Tuntuukin väistämättömältä, että Suomen kielen rikastaminen vaatii ajan hermoon huonosti soveltuvien sananlaskujen modernisointia. Tähän työhön tarvitsemme sananlaskujen modernisointikomitean.

Sananlaskujen modernisointikomitean työhön kuuluisi valikoida kivikautisia sananlaskuja ja muokata niistä moderneja versioita. Ottakaamme muutama esimerkkisananlasku:

1a) Tyhmä työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Agraariyhteiskuntaan sananlasku sopii kuin jalka sukkaan. Nykyaikaan tällainen työn vieroksuntaan kannustava lause ei missään nimessä sopisi. Tyhmä taikka viisas, tärkeintä on verovelvollisen pitkä työura. Modernisoituna sananlasku voisi kuulua näin:

1b) Tyhmä kansaneläkettä odottelee, viisas sijoittaa eläkesäästötilille.

Myöskään seuraava esimerkki ei pidä nykyään enää paikkaansa:

2a) Ahneella on paskainen loppu.

Se, mitä sananlaskussa mainitulla ulosteentäyteisellä päätepysäkillä oikeastaan tarkoitetaan, jää hieman epäselväksi. Ahneuden tematiikka on sen sijaan nykysuomalaiselle hyvinkin tuttua. Moderniin talouspolitiikkaan sopivampi sananlasku olisi seuraava:

2b) Ahneella on valtion takaus.

Myös ilmastomuutos aiheuttaa muutospaineita suomalaiselle sananlaskuperinteelle:

3a) Kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.

Modernille suomalaiselle moiset eksoottisiin lintuihin liittyvät viittaukset jäävät hämäriksi muutenkin, joten ne olisi paras korvata joillain betoniviidakkoon paremmin sopivilla vastineilla.

3b) Kuu Joulusta kesään, puoli kuuta lunta maassa, järvet jäässä vähäsen, pakkasta ei päivääkään.

Näiden kielellisten näpertelyjen tarkoitus ei siis ollut korostaa kirjoittajansa aivovirtausten häiriöitä, vaan kuvata kulttuurillisen ympäristön nopean muuttumisen asettamia vaatimuksia Suomen kielen monipuolisuudelle ja lyyrillisyydelle.

Asuntopsykoosi

Asuntojen hinnat jatkavat nousuaan. Outoa kyllä, Suomessa ollaan yleisesti sitä mieltä, että hintojen nousu on hyvä asia. Kaikkien muiden kulutushyödykkeiden, kuten öljyn, ruoan, autojen jne. hintojen nousu saa ihmiset raivon partaalle, mutta jostain syystä asuntojen hintojen nousu nähdään vain hyvänä syynä ostaa asunto.

Hintojen noususta ei kuitenkaan hyödy muut kuin pankit ja välittäjät. Jos olet vasta ostamassa, joudut ostamaan kalliimmalla. Jos taas olet jo ostanut ja vaihdat asuntoa isompaan, joudut maksamaan enemmän väliä. Korkeista hinnoista asunnon omistaja hyötyy ainoastaan, jos myy asuntonsa ja siirtyy vuokralle tai jos vaihtaa halvempaan. Kumpikin näistä tilanteista on varsin harvinainen.

Verrataanpa tilannetta vaikkapa Saksaan. Suomessa 200 000 euron lainan 40 vuoden maksuajalla saa kuka tahansa, joka eksyy pankkiin ja hengittää. Omista säästöistä, työpaikasta tai muustakaan epäolennaisesta ei kysellä. Saksassa pankit vaativat sen sijaan vakaan työpaikan ja peräti 30% käteisosuuden.

Toisin kuin Saksassa, Suomessa näyttäisi siltä, että valtio yrittää kaikin tavoin saada ihmiset ostamaan asuntoja. Korkomenot voi laittaa verovähennyksiin, remonttikuluista 60% menee kotitalousvähennyksiin ja kahden vuoden asumisen jälkeen myyntivoitotkin ovat verovapaita. Tämä luonnollisesti johtaa kysynnän lisääntymiseen ja hintojen nousuun. Saksassa valtio näyttäisi yrittävän juuri päinvastaista. Asunnon ostamisesta on tehty mahdollisimman vaikeaa.

Suomen verohelpotukset ja köyhille vuokraajille kohdistettu asumistuki kustantaa valtiolle noin prosentin Suomen BKT:sta. Kaikki tämä raha ja löysä pankkikuri on johtanut siihen, että suomalaisista 72% asuu omistusasunnossa. Euroopan valtioista 70 prosentin yli pääsevät Suomen lisäksi ainoastaan Kreikka (70%), Espanja (76%) ja Irlanti (80%), kaikki kuuluisia vastuullisesta talouspolitiikastaan. Saksassa omistusasunnoissa asuu 38%, Ruotsissa 43% väestöstä.

Eurooppa konkurssiin?

1990-luvun lopulla Argentiina joutui pahan laman kouriin. Lopulta se ei kyennyt maksamaan laskujaan ja ilmoitti ajautuneensa konkurssiin vuonna 2002. Velkojat jäivät enimmäkseen nuolemaan näppejään.

Konkurssipäätöstä edeltäneessä tilanteessa Argentiinan velan suhde bruttokansantuotteeseen oli 51%, budjettivaje oli 6,4% ja työttömyys 9,1%

Vuonna 2009 euroalueen valtioiden keskimääräinen velka/BKT oli 79%, budjettivaje oli keskimäärin 6,3% ja työttömyys keskimäärin 10%.

EU voisi siis jo kokonaisuudessaankin olla konkurssikypsä, puhumattakaan pahimmista jäsenvaltioista:

• Kreikka 115/14/10
  
• Irlanti 64/14/13

Tässä tilanteessa ei pahemmin auta, vaikka Saksa suostuisikin lainaamaan Kreikalle hätäapua, sillä Saksan luvut eivät ole paljolti sen kauniimpia (73/3,9/7,5). Budjettivajeen Saksassa arvellaan tänä vuonna nousevan yli neljän, mikä tarkoittaisi sitä, ettei Saksa läpäisisi enää EU:n jäsenvaatimuksia.

Suomessa velka/BKT on 42%, budjettivaje 3,5 ja työttömyys 9%.

Kuvitellaanpa siis tilanne, jossa Euro-alue ajautuu konkurssiin. Mitä tapahtuisi esimerkiksi eurolle? Selvä on, että euro pitäisi joko devalvoida tai jättää luonnollisen inflaation kouriin. Korot nousisivat pilviin ja pankkitalletukset jäädytettäisiin paniikkinostojen estämiseksi. Näin kävi Argentiinassa, miksei siis EU:ssa?

Laskelmoiva sijoittaja voisi muuttaa euronsa vaikkapa dollareiksi ja näin yrittää suojautua seteliensä muuttumiselta arvottomaksi paperiksi. Mutta sepä ei välttämättä auttaisi. Argentiinassa dollareissa pidetyt tilit jäädytettiin nekin ja muutettiin väkisin pesoiksi kehnolla vaihtoarvolla. Dollarit pitäisi siis pitää käteisenä patjan alla.

Onko sinulla dollareita patjan alla?

Ei minullakaan.

Hienotunteisuus on tärkeää

Arvoisa lukija

Kehitys kehittyy ja kielen pitää pysyä matkassa. Nykyaikana on tärkeää, että barbaarisen menneisyyden poliittisesti epäkorrektit sanat korvataan hienotunteisilla vastineilla, jotta kellekään ei tule paha mieli. Tässä lista uusista sanoista ja niiden vanhentuneista, käytöstä poistuvista vastineista. Muutos tulee voimaan välittömästi.

Terveisin,
Hienotunteisuusministeriön puhehenkilö
Kelmo-Irmeli Tiukkanuttura

• 'Ruma' korvataan sanoilla 'esteettisesti haasteellinen'
• 'Läski' korvataan sanoilla 'gravitaatiollisesti kunnianhimoinen'
• 'Tyhmä' korvataan sanalla 'logiikaltaan kokeellinen'
  
• 'Vanhus' korvataan sanoilla 'kronologisesti ansioitunut'
• 'Basisti' korvataan sanoilla 'melkein kitaristi'
• 'Lyhyt' korvataan sanalla 'maanläheinen'
• 'Homo' korvataan sanoilla 'seksuaalisesti käänteinen'
• 'Paavo Väyrynen' korvataan sanoilla 'eräs nimeltä mainitsematon keskustapoliitikko'
  

Teoria ihmisen eliniän kasvusta

Kuten tiedämme, ei ole varsinaisesti mitään biologista estettä sille, etteikö ihminen voisi elää vaikkapa tuhatvuotiseksi. Nobel-palkittu eläintieteilijä Peter Medawar esitti 1951 teorian, jonka mukaan ihmisen elinikä on lähinnä biologinen sivuoire. Luonnonvalinta suosii tietenkin piirteitä, jotka parantavat ihmisen mahdollisuuksia saada aikaiseksi terveitä lapsia. Meidän esi-isämme ovat olleet terveitä nuoria. Kukaan heistä ei tietenkään kuollut nuorena, muuten he eivät voisi olla esi-isiämme. Ei ole kuitenkaan mitään syytä miksi luonnovalinta suosisi terveitä vanhuksia. Jos esi-isillämme oli geenejä, jotka aiheuttivat lapsien saamisen jälkeen kuoleman, ei se vaikuttanut heidän kelpoisuuteensa mitenkään. Luonnonvalinnan silmissä isien ja äitien terveys on yhdentekevää viimeistään siinä vaiheessa kun juniorit osaavat huolehtia itsestään.

Medawarin teorian mukaan ihmisen kuolema johtuisi siis lähinnä lasten saamisen jälkeen aktivoituvien haitallisten geenien esiintymisestä. Richard Dawkins on (kieli poskella) Medawarin teoriaan viitaten huomauttanut, että ihmisen elinikää voitaisiin nostaa helposti yksinkertaisesti kieltämällä lisääntyminen vaikkapa alle 40-vuotiailta. Luonnonvalinta alkaisi silloin suosia yksilöitä, jotka pysyvät terveinä myöhämpään ja pystyvät tuottamaan terveitä lapsia vanhempana. Jonkun ajan päästä ikäraja voitaisiin nostaa 50 vuoteen ja taas 60:een, 70:een jne.

Tällaisen lain asettaminen olisi tietysti, ei ainoastaan eettisesti hankalaa, vaan myös käytännössä mahdoton valvoa. Suuri osa lapsista kun putkahtaa maailmaan ilman tietoista suunnittelua. Monet maat, kuten Yhdysvallat, painivatkin teiniraskauksien tuottamien ongelmien kanssa. Mutta siinä missä ensisynnyttäjien keski-ikä Yhdysvalloissa on 25, on se Suomessa 30. Olen täysin varma, että savannilla asuneet esi-isämme eivät saaneet ensimmäistä lastaan 30-vuotiaana. Hyvä, jos olivat edes elossa.

Jatkuvasti myöhäistyvän ensisynnyttämisen trendin pitäisi Medawarin-Dawkinsin teorian mukaan johtaa ihmisen eliniän kasvuun. Laiskasti aloittavat äidit on tähän asti nähty lähinnä ongelmana. Ehkä heistä sentään jotain hyötyäkin voi olla.

Muna vai sana?

Hesarin Nyt-liitteen takasivulla oli joku aika sitten Helsingin seurakuntien kokosivun mainos. Keskellä mainosta komeilee kananmuna ja yläpuolella lukee teksti: Kumpi oli ensin, muna vai sana?" Mainoksen tarkoituksena on siis käsitellä pääsiäismunaperinteen alkuperää. Mainoksen alareunassa vastataankin kysymykseen. Tekstinpätkässä annetaan ymmärtää, että munaperinteen olisivat keksineet kristityt Jeesuksen uudelleensyntymän symboliksi. Vastaus esitettyyn kysymykseen olisi siis: ensin sana, sitten muna.

Historian suuria trendejä harvoin näkee paljain silmin, mutta tässä on harvinainen tilanne tarkastella sellaista. Kristinuskon vanha strategia on ollut kaapata pakanallisia perinteitä ja yrittää uudelleenpukea ne kristillisiin vaatteisiin. Hiljaa soluttautumalla pakanallisista juhlista on tullut kristillisiä. Pakanat ovat luonnon palvojina juhlineet erityisesti auringon tasausten ja seisausten aikaan. Kirkko oletettaakin meidän esimerkiksi uskovan, että Jeesus nyt sattui vaan syntymään juuri talvipäivänseisauksen ja kuolemaan kevänpäiväntasauksen aikaan.

Pääsiäisen vietto ja pääsiäismunien perinne on kristinuskoa vanhempi ilmiö. Kevätpäiväntasauksen aikaan pidettyjä juhlia on ollut jo vuosituhansia ja uuden syntymistä symboloiva muna on ollut keskeinen elementti näissä juhlissa muun muassa muinaisessa Persiassa, jossa se liittyi zarathurstalaisen uskonnon nowrooz-juhlaan viimeistään 500 vuotta ennen Jeesusta. Muna oli siis ensin.

Onneksi pakanat osaavat myös iskeä takaisin. Joulupukin historia on hyvä esimerkki. Suomessa naamioituneet pukit kävivät taloissa esiintymässä ainakin nuutinpäivänä 13. tammikuuta ja sadonkorjuun juhlan eli kekrin aikaan. Nuoret nuutti- ja kekripukit kiersivät talosta taloon ja vaativat ruokaa ja alkoholia ja saattoivat pelotella lapsia tai antaa lahjoja. Joulun aikaan pukkeja ei kierrellyt alunperin. Länsi-Euroopassa vastaava pukkihahmo oli mm. Odin, jonka juhlinta levisi viikinkien mukana. Myöhemmin kristityt korvasivat Odinin 300-luvulla eläneellä pyhä Nikolauksella, jota juhlittiin alunperin 6. joulukuuta erityisesti keskiajan Hollannissa. Sieltä lahjojenantoperinne levisi mm. Yhdysvaltoihin ja muokkaantui siellä Santa Clausiksi. Punaisen nutun Santa sai vasta 1930-luvun aikoihin.

Pakana-Odinista tuli siis kristillinen pyhä Nikolaus, joka taas "taantui" pakana-Santaksi. Suomessa kirkon asettama kekri-kielto johti siihen, että nuuttipukin ja erityisesti kekrin perinteitä siirtyi jouluun. Kekristä on lähtöisin mm. olkipukit ja myös pukin tapa tulla sisälle taloon juttelemaan. Muualla maailmassa pukki jättää lahjat yön aikana salaa.

Jeesuksen elämästä ei ilmeisesti ole löytynyt tarpeeksi dramatiikkaa, jotta myös syksyinen kekri ja keskikesän juhannus olisi voitu korvata kristillisillä vastineilla. Mutta kirkko ei mainoskampanjansa perusteella ole kokonaan luovuttanut. Ehkäpä tuhannen vuoden päästä juhlimme kesällä ryyppämis-juhannuksen sijaan Jeesuksen veden-viiniksi-muuttamisen juhlaa ja syksyllä pyhäinmiesten ja Halloweenien sijaan pelottavaa Jeesuksen ympärileikkaamisen juhlaa.

Mutta kirkon aseet ovat kyllä tylsistyneet. 1700-luvulla uskallettiin vielä tylysti kieltää kekrin vietto kokonaan. Mitäpä siitä kehittyisi, jos kirkko päättäisi kieltää suomalaisilta pakanallisen juhannuksen?

Lehdenjakaja

Sävel: Lentäjän poika

Minä heräsin keskellä yötä,
Jäin kelloa tuijottamaan.
Ja kun painokoneet ampuivat lehdet matkaan,
Jäin lehtipinoa odottamaan.

Minä ihailin karkeaa pintaa,
Sellupulpusta muotoiltua.
Lehti valkoinen Karjalan puusta tehty,
Painomustetta huokosissaan.

Kertosäe:
Minä olin lehdenjakaja,
Lähes toimittaja siis itsekin.
Vielä työntäisin luukkuusi Karjalaisen,
Ehkä Hesarinkin lisäisin.

Minä nukahdin autoni rattiin,
Unen lehtipölyn katkuisen näin:
Minä näin laatikon pieniluukkuisen ja täyden,
Toisenkin vierekkäin.

Minä kävelin sänkysi viereen,
Peiton unessani hiljaa poistin.
Ja kostoksi suoleesi tungin sen paksun,
Sunnuntaihesarin.

Kertosäe

Kellon viisari lähestyy kuutta,
Tuskin töitäni valmiiksi saan.
Ja katuverkoston päässä on loputon reikä,
Tie miltei mahdottomaan.

Kertosäe

Homo sapiensin aarteet villitsevät simpanssikuntaa

Tiedesimpanssit uskovat löytäneensä mystisen simpanssiapinalajin, Homo sapiensin, jäänteitä luolasta. Kreegah-Bundolon yliopiston arkeologian professori Cheetah Yli-Simpanssi kertoi löydöstään eilisessä lehdistötilaisuudessa. Yli-Simpanssi oli tutkimusryhmänsä kanssa ottamassa näytteitä syvältä luolan uumenista, kun hän havaitsi umpeen muuratun seinän. Seinässä oli sapiensille tyypillisiä selittämättömiä merkintöjä, joita ei vielä osata täysin tulkita. Muumioiden toiveessa Yli-Simpanssi murtautui huoneeseen, josta löytyi lukemattomia lieriömäisiä sarkofageja.

"Olimme kovin yllättyneitä, kun luiden ja ruukunpalasten sijaan sarkofageista löytyikin hohtavaa vihreää liejua," kertoi Yli-Simpanssi lehdistötilaisuudessa. "Tämä siirappimainen mönjä on kaiketi ollut sapiensille kultaakin arvokkaampaa, koska se on säilötty erityisen huolellisesti."

Palatessaan luolaan tänä aamuna Yli-Simpanssin tutkimusryhmä kuitenkin havaitsi, että useita kymmeniä lieriöitä oli viety yön aikana. Yön aikana anastetut sarkofagit ovat tehneet kauppansa mustassa pörssissä ja useiden silminnäkijöiden mukaan Kreegah-Bundolon kaduilla nähtiin yöllä vihreänä hohtavia juhlijoita. Sapiensin sapeksi kaduilla kutsutun mönjän pelätään aiheuttavan käyttäjilleen ennalta-arvaamattomia oireita. Puhelimitse tavoitettu Yli-Simpanssi kuitenkin rauhoittelee pelkääjiä: "Jos mystisellä liemellä jotain vaikutusta joskus olikin, niin eiköhän se ole nollaantunut 50 000 vuodessa, sillä niin kauan on kuin sapiensit ovat viimeksi maapallolla kävelleet."

Paviaani valittiin Keskustan puheenjohtajaksi

Keskustan kevätkokouksessa valittiin puolueen uudeksi puheenjohtajaksi paviaani. Puoluesihteeri Jarmo Korhonen kertoo, että paviaanin valinta viestii puolueen uudesta strategiasta, jossa keskeisellä sijalla on tulosten sijaan skandaalien ehkäisy. "Paviaanit eivät ole oikeustoimikelpoisia, eikä niitä siten voida haastaa oikeuteen. Paviaanilta ei myöskään oleteta kovinkaan laadukasta käyttäytymistä. Kenellekään tulee tuskin yllätyksenä, jos puolueen puheenjohtaja alkaa heittelemään puolueväkeä omilla ulosteillaan", kertoo Korhonen.

"Paviaanin olemattomat ihmisoikeudet mahdollistavat paljon sellaista, mitä emme valitettavasti voineet Vanhaselle tehdä," jatkaa Korhonen, viitaten paviaanin taannoiseen kastraatioon. "Ja jos alkaa näyttää pahalta, niin paviaani voidaan aina viedä takaisin Korkeasaareen"

Paviaani ei kommentoinut valintaansa.

Maapallo on inisevä itkupilli

INTERPLANETAARINEN NÄYTELMÄ

Esirippu nousee. Maapallo istuu keskellä ja itkee itsekseen kuin mikäkin vähä-älyinen nysvelö.

MAAPALLO: "Nyyh nyyh. Miksi kaikki potkii minua?" Itkua.

MARS: Saapuu näyttämölle. "No Tellus, Tellus, Tellus, mitä sinä täällä itseksesi itkua tuherrat? Tule meidän muiden kanssa leikkimään. Saturnus lupasi antaa meille renkaitaan hula-vanteiksi. Tulisit nyt."

MAAPALLO: "No kun.....no kun... nyyh nyyh."

MARS: "No mitä no kun."

MAAPALLO: "No kun ihmiset on niin ilkeitä. Nyyh nyyh. Ne kiusaa minua koko ajan. Saastuttaa järveni ja polttavat kaiken hiilen ilmakehään. Minulla on niin kuumakin. Niin hirveän kuuma. Nyyh."

MARS: Tuijottaa ärtyneenä maapalloa. Sitten läimäisee voimakkaasti sitä naamalle. "Loppu tuo marina! Nyt tulet leikkimään kun kerrankin kutsutaan."

Mars ja yhä itkevä maapallo siirtyvät hieman eteenpäin. Muut planeetat tulevat näkyviin.

MERKURIUS: "Taasko se itkee?"

MARS: "Valittaa jotain että sillä on kuuma."

MERKURIUS: "Kuuma? Kehtaatkin nysvelö valittaa kuumuudesta. Mun pintalämpötila on auringon puolella 450 astetta. Kehtaatkin valittaa kuumasta. Itkupilli."

MAAPALLO: Varovaisella äänellä. "Mutta sinä ootkin lähempänä aurink..."

VENUS: "Hiljaa apina. Eikö me olla käyty tämä jo monta kertaa läpi. Mun pintalämpötila on vielä pahempi eli 500 astetta, vaikka minä oon sentään kauempana auringosta kuin Merkurius. Jos ihmiset haluaa elää 300 asteisella planeetalla niin se on niitten ongelma. Et sä oo kuule ainoa planeetta täällä. Jos sä et nyt skarppaa pian, niin ihmiset muuttaa Marsiin tai Titanille tai Europalle tai mihin tahansa muualle. Nyt mene tuonne keskikentälle. Me pelataan pesäpalloa Jupiterin kuilla."

NEPTUNUS: "Itkupilli..."

URANUS: "Nysvelö..."

Jupiterin kuut Io ja Ganymedes hyppivät Maapallon ympärillä ja ilkkuvat.

IO ja GANYMEDES: "Nysvelöö, nysvelööö."

Maapallo itkee epätoivoisena.

PLUTO: "Inisevä itkupilli."

Saturnus ja Jupiter vilkaisevat toisiaan.

SATURNUS: "Kuules Pluto. Eikö kukaan ole kertonut sinulle?

PLUTO: "Kertonut mitä?"

Hiljainen hetki. Planeetat vilkuilevat vaivautuneesti toisiaan.

JUPITER: Asettaa kätensä Pluton harteille. "Pluto hei, mä tiedän että me ollaan leikitty sun kanssa luoja ties miten monta vuosmiljardia. Mutta nyt on kuule käyny niin että sinun planeettaoikeudet on vedetty pois. Sinä siis et ole enää planeetta. Joten painuppas helvettiin täältä leikkimään muiden epämääräisten kiertolaisten kanssa. Sä olitkin aina vähän outo. Ei me koskaan susta aidosti tykätty. "

Pluto kuuntelee suu auki Jupiteria ja astelee järkyttyneenä ja itkua pidellen ulos näyttämöltä.

Jäljelle jääneet planeetat ovat hetken hiljaa ja sitten jatkavat kovaan ääneen Maapallon ilkkumista.

AURINKO: Ilmestyy yhtäkkiä. "Hiljaa!"

Planeetat säikähtävät ja hipsivät varovaisesti syrjemmälle.

NEPTUNUS: Kuiskaten. "No nyt se suuttu. Äkkiä karkuun."

Ketä meidän pitäisikään pelätä?

Kuvitellaanpa tilanne:

Olet junassa kaikessa rauhassa istuskelemassa omalla penkilläsi. Vaunu on rauhallinen. Suurin osa matkustajista torkkuu tai tuijottelee ikkunasta ulos. Muutama nuorempi henkilö juttelee keskenään ja välillä puhelin pirisee siellä täällä.

Sitten vaunun ovet lävähtävät auki ja sisään astelee ilkeän näköinen joukko nuoria huligaaneja. Katse naamalla kertoo aggressiivisuudesta ja itsevarmasta asenteesta. Nämä ilkimykset ovat tottuneet siihen, ettei kukaan ryppyile takaisin. He saavat tehdä mitä lystäävät ja sen myös tekevät.

Satut vahingossa vilkaisemaan yhtä heistä silmiin. Käännät katseesi ohi kiitäviin niittyihin, toivoen että porukka jatkaisi matkaansa. Mutta askeleet pysähtyvät kohdallasi. Käännät katseesi varovasti käytävälle ja koko joukko tuijottaa sinua pahaenteisesti. "Mitä vittua sä mulkkaat saatanan homoapina", yksi sihisee.

Niin, mitäs sinä oikeastaan katselitkaan? Saapuvaa tuhoasi kenties?

Noin 99.99% ihmisistä ilman muuta perääntyy tässä vaiheessa ja se onkin juuri mihinkä nämä raggarit ovat tottuneet. He näkevät kaikkialla perääntyviä ja anteeksipyyteleviä ihmisiä. Ns. normaaleja ihmisiä on yllättävän vaikea saada tappelemaan.

Mietitäänpä kuitenkin hetki tilannetta. Ihminen on, kuten tiedämme, eläin muiden joukossa, ja senpä vuoksi myös ihmisen aggressiivisuuteen pätevät samat säännöt kuin muidenkin eläinten. Aggressiiviset eleet ja tappaminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Kuinka monta kertaa oletkaan nähnyt Hollywood-elokuvassa kuinka jokin hirviö, örkki, mikälie ryntää oven läpi huoneeseen tai pusikosta aukiolle ja juuri ennen kuin raatelee ja syö uhrinsa, päästää ilmoille hirvittävän karjaisun niin että pahanhajuinen vihreä sylki lentelee torahampaiden välistä.
Käyttäytyvätkö eläimet oikeasti näin? Mitä järkeä tappajan on hönkiä pellolle hirvittäviä ärjäisyjä? Todelliset saalistajathan vaanivat saalistaan, hiipivät lähelle ja sitten kylmästi ja äänettömän tehokkaasti nappaavat uhrinsa.

Aggressiivisilla eleillä ei ole mitään tekemistä tappamisen kanssa. Eläin esittää aggressiivisia eleitä ainoastaan silloin kun se on epävarma omasta voitostaan. Eli toisin sanoen, silloin kun se pelkää. Useat eläimet yrittävät näyttää isommalta kuin ovatkaan. Ne pörhentävät selkäänsä, nousevat takajaloilleen, päästävät matalia ääniä, näyttävät hampaitaan jne. Kaikki tämä on bluffausta. Eläin on yhä sama eläin vaikka näyttääkin uhkaavammalta.

Aggressiivinen elehdintä onkin eräänlaista uhkapeliä. Jos minä laitan päälleni bandidosin prätkäliivit ja menen julma ilme naamallani tallaamaan katuja, melko varmasti monet ihmiset väistyvät tieltäni peloissaan. Mutta entäpä jos joku onneton vahingossa läikyttää kahvinsa päälleni? Tuo epäonninen on tahtomattaan katsonut bluffini ja nyt bluffi joko paljastuu tai minä joudun bluffaamaan lisää. Joudun tuijottamaan henkilöä kovaa silmiin, panostamaan kaikki näyttelijälahjoihini ja sanomaan: "Mitä vittua?"

Näin sanomalla lisään panoksiani ja vaadin henkilöä perääntymään.

Mutta entäpä jos kyseisellä henkilöllä onkin Hell's Angels- liivit niskassaan ja hän sanoo: "Painu amatööri vittuun täältä tai saat turpiin."

Sitten minä sanon: "Vittu mä tapan sut."

Ja hän sanoo: "Vittu mä tapan sut, sun perhees, sun koiras ja sun naapuris. Sitten mä poltan sun talon."

Ja minä: "Vittu mä kidutan koko sun sukua vuoden mun kellarissa, työnnän sun äitis lihamyllyyn ja pakkosyötän palaset sulle. Sitten mä poltan sen kaupungin missä sä asut ja tuhoan kaikki tiedot susta, niin ettei kukaan tiedä että sä tai sun sukus on koskaan ollu ees olemassa."

Jne, jne.

Ehkä hieman yllättävää, mutta aggressiivisten eleiden tarkoitus ei ole lisätä väkivaltaa, vaan nimenomaan estää avoimet tappelut. Jos aggressiivisia eleitä ei olisi, yksilöillä ei olisi muuta keinoa tietää omaa asemaansa kuin tappelemalla. Uhkaviestien vaihto mahdollistaa perääntymisen. Samalla se tosin mahdollistaa bluffaamisen, ja ihminen suuressa viisaudessaan on kaikista paras bluffaaja, sillä hän tietää bluffaavansa.

Palataanpa alkuun. Katsotaan uudemman kerran näitä huligaaneja. Näemme, että he eivät ole aitoja tappajia, sillä aito tappaja ei uhkaile. Sen sijaan he ovat koristaneet itsensä kaikilla mahdollisilla ns. katu-uskottavuutta lisäävillä vermeillä. Salilla on pumpattu hieman hauista. Hauiksen ympärillä on ruma tatuointi. Sen on tarkoitus viestiä sellaisesta luonteesta, joka ei epäroi, vaan menee perille asti, vaikka mahdollisuutta perääntymiseen ei ole. Jos mahdollista, heillä on yllään jengivaatteita. Viimeisenä silauksena käyttäytyminen: itsevarma, ylimielinen, liipasinherkkä. Kaikki alastoman, värisevän ja pelokkaan teinin ylle puettua rekvisiittaa.

Vain amatöörimaiset nuorisohuligaanit uhkailevat viattomia ohikulkijoita. Mafioso tai palkkamurhaaja ei tuhlaisi aikaansa tällaiseen. Nämä nuoret ovat katujen kasvatteja, joiden ainoa huvitus on leikitellä ihmisten peloilla. He ovat keksineet hienon leikin. Iltaisin he kävelevät joukolla ympäriinsä ja haastavat ohikulkijoita tappeluun. Uhri on aina alakynnessä isoa joukkoa vastaan ja nuoret ihastelevat ja kieriskelevät tämän uuden ihmeellisen vallan tuottamassa mielihyvässä. He tuntevat tosiaan omistavansa kadun. Mutta kaikki tuo valta perustuu bluffiin. Se on sitä vallantunnetta mitä pokerinpelaaja on tuntevinaan kun asettaa kaikki rahansa pottiin, vaikkei kädessä mitään olekaan. Tässä pelissä tosin tuskin kukaan uskaltautuu tarkistamaan bluffia.

Mitä tässä tilanteessa sitten pitäisi tehdä? Viisainta lienee olisi perääntyä, mutta jos olet itsetuhoinen mielipuoli, voit yrittää bluffata kuten kaikki tosimiehet. Ensiksi sinun pitää tietää mihin olet ryhtymässä. Jos luotat bluffaustaitoihisi, sinun pitäisi kyetä uhkaamaan jopa leijonaa, kuten tämä mies. Hän voittaa lähestyvän leijonan (siis jää henkiin) oikeaoppisella käyttäytymisellä ja vessapaperirullalla.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että nuorisohuligaanit ovat varsin pieni huolenaihe, vaikka he paljon ääntä pitävätkin. Todelliset tappajat pysyvät hiljaa, sillä heillä ei ole mitään syytä pelätä.

"Julistan teidät pacs-mieheksi ja pacs-naiseksi"

Kirjoitin jo aikaisemmin avioliiton vaihtoehdoista, jotka Suomessa ovat varsin vähäisiä. Jos avioliitto-sopimuksessa muotoiltu käsitys parisuhteesta tai siihen liittyvistä yhteiskunnan sanelemista oikeuksista ja velvollisuuksista ei miellytä, ei auta muuta kuin niellä ylpeytensä tai jäädä ilman.

Ranskassa on hesarin mukaan kuitenkin jo kymmenen vuotta voitu avioliiton lisäksi solmia sisällöltään kevyempi "pacs-liitto". Vaikka liitto on tarkoitettu alunperin homoille, on se jossain päin Ranskaa jo suositumpi heteroiden keskuudessa kuin perinteinen avioliitto.

Voi olla että suurin osa Ranskan pacs-puolisoista on päätynyt ratkaisuunsa pacs-liiton helppouden takia. Sen suosio kuitenkin kertoo myös perinteisen avioliittoinstituution riittämättömyydestä nykyajan pirstaloituneessa yhteiskunnassa. Monelle vapaaseen seksuaalikulttuurin tottuneelle perinteinen avioliitto saattaa tuntua liian jäykältä. Toisaalta moni pariskunta saattaa pitää nykyistä avioliittoa liian löyhänä ja olisi valmis astumaan viktoriaanisen ajan oikeasti peruuttamattomaan avioliittoon. Yksi versio avioliittosta ei vain yksinkertaisesti riitä nykyajalle. Onko mitään syytä olla jakamatta avioliittoinstituutiota useampaan erivahvuiseen ja -laatuiseen versioon?

Teppo, oman elämänsä yhteiskunta

Tepon haaveena on aina ollut kirjoittaa kirjoja. Sellaisia kirjoja, joista tehtäisiin sitten elokuvia. Niinpä hän eräänä päivänä tehdä päräyttää romaanin, jonka kustantaa ja julkaisee itse, vie kirjan omaan kirjakauppaansa, myy sen itselleen ja lukee sitten kotona. Teppo on lukemaansa tyytyväinen, joten hän kirjoittaa sanomalehteen siitä hyvän arvostelun, lukee sen ja arvostelun rohkaisemana ostaa vielä toisenkin kappaleen.

Teppo ottaa itseensä yhteyttä ja ehdottaa itselleen josko voisi kustantaa kirjasta tehdyn elokuvan. Teppo suostuu, mutta vain sillä ehdolla, että saa ohjata elokuvan itse, näytellä kaikki hahmot, säveltää musiikkiraidan, puvustaa ja lavastaa, editoida ja äänittää sekä tietenkin kirjoittaa käsikirjoituksen. Elokuvasta tuleekin jymymenestys ja Teppo alkaa jo innoissaan kirjoittaa seuraavaa kirjaansa.

Mutta sitten alkaa tapahtua. Teppo tajuaa, ettei ole maksanut itselleen veroja! Äkkiä hän vetää esiin verolomakkeen ja palauttaa sen täytettynä itselleen. Onneksi Teppo on säästeliäs mies ja lompakon pohjalta löytyy vielä hiluja joilla maksaa verot. Karhuttuaan itsensä Teppo alkaa verotuloillaan tuottaa itselleen julkisia palveluja, terveydenhuoltoa ja työttömyysturvaa. Vähän aikaa kaikki menee hyvin ja Teppo hyvinvoi itsensä keskuudessa.

Mutta voi, Teppo ei voi vain elää silittämällä omaa paitaansa. Yhteiskunnan pilarit alkavat murentua ja rakenteellinen työttömyys lisääntyy. Teppo huomaa, että hänestä on tullut niin tehokas ja nopea ettei kykene enää työllistämään itseään kokoaikaisesti. Varsinkin sen jälkeen kun Teppo keksii yleisen juonigeneraattorin, ei kirjoittamisella enää pysty elättämään itseään. Toisiaan toistavat ja ennalta-arvattavat elokuvat ärsyttävät Teppoa ja hän lopettaa niiden katsomisen. Pian koko elokuvateollisuus on konkurssissa ja kaikki työntekijät, Teppo mukaanlukien lomautettuina. Työttömänä Teppo masentuu ja alkaa syrjäytyä työelämästä. Pian hän ei enää kykene kirjoittamaan tai edes lukemaan.

Huumeidenkäytön ja pikkurikollisuuden lisääntyessä Teppo joutuukin kaiket yöt vartioimaan kartanoaan itseltään, siltä varalta että varastaisi itseltään tavaroita. Hän onkin havainnut, että työttömät narkomaanit maleksivat usein yönaikaan kartanon rajoilla. Teppokin käy siellä, tonkimassa omia jätteitään.

Pian Teppo huomaa, että hän on korviaan myöten velkaantunut. Julkiset menot ovat painaneet Tepon talouden pahasti alijäämäiseksi ja pian hän joutuukin leikkaamaan julkisia palveluja rankalla kädellä. Edes verojen reipas aleneminen ei auta Teppoa ylös velkasuosta, sillä vientituloja ei vain ole riittävästi. Sietämätön tilanne johtaa anarkiaan ja jatkuviin mellakoihin. Tepolla on täysi työ estää itseään ryyppäämästä ja tuhoamasta kaikkea ympärillään, eikä hän ole tästä poliisityöstä maksanut itselleen edes palkkaa pitkään aikaan.

Epätoivoiset ajat vaativat kovia toimia ja Teppo suorittaakin väkivaltaisen sotilasvallankaappauksen. Hän pakottaa itsensä kovaan kuriin ja asettaa kovat rangaistukset tottelemattomuudesta. Näytösluontoisesti hän päättää teloittaa itsensä, mutta sitten viime tingassa allekirjoittaakin armahduksen. Tämä armeliaisuuden hetki vaikuttaa selvästi Tepon motivaatioon ja hän palauttaa uskon itsensä johtamiseen.

Tyytymättömyys diktatuuria kohtaan kuitenkin kytee Tepon alitajunnassa ja hän alkaa tehdä verisiä terrori-iskuja hirmuhallintoaan vastaan. Teppo syöstään vallasta ja ajetaan maanpakoon. Matkalla sinne hän kuitenkin huomaa, että läheisessä metsässä kasvaa marjoja ja sieniä ja hän alkaa mutustella niitä. Kuinka tyhmä hän onkaan ollut! Eihän hänen töitä tarvitse tehdä. Kaikki on valmiina metsässä sen kuin noukkii suuhunsa.

Tyytyväisenä elämäänsä Teppo makaa sammalmättäällä, menee naimisiin itsensä kanssa ja kuolee sukupuuttoon.