Tepon haaveena on aina ollut kirjoittaa kirjoja. Sellaisia kirjoja, joista tehtäisiin sitten elokuvia. Niinpä hän eräänä päivänä tehdä päräyttää romaanin, jonka kustantaa ja julkaisee itse, vie kirjan omaan kirjakauppaansa, myy sen itselleen ja lukee sitten kotona. Teppo on lukemaansa tyytyväinen, joten hän kirjoittaa sanomalehteen siitä hyvän arvostelun, lukee sen ja arvostelun rohkaisemana ostaa vielä toisenkin kappaleen.
Teppo ottaa itseensä yhteyttä ja ehdottaa itselleen josko voisi kustantaa kirjasta tehdyn elokuvan. Teppo suostuu, mutta vain sillä ehdolla, että saa ohjata elokuvan itse, näytellä kaikki hahmot, säveltää musiikkiraidan, puvustaa ja lavastaa, editoida ja äänittää sekä tietenkin kirjoittaa käsikirjoituksen. Elokuvasta tuleekin jymymenestys ja Teppo alkaa jo innoissaan kirjoittaa seuraavaa kirjaansa.
Mutta sitten alkaa tapahtua. Teppo tajuaa, ettei ole maksanut itselleen veroja! Äkkiä hän vetää esiin verolomakkeen ja palauttaa sen täytettynä itselleen. Onneksi Teppo on säästeliäs mies ja lompakon pohjalta löytyy vielä hiluja joilla maksaa verot. Karhuttuaan itsensä Teppo alkaa verotuloillaan tuottaa itselleen julkisia palveluja, terveydenhuoltoa ja työttömyysturvaa. Vähän aikaa kaikki menee hyvin ja Teppo hyvinvoi itsensä keskuudessa.
Mutta voi, Teppo ei voi vain elää silittämällä omaa paitaansa. Yhteiskunnan pilarit alkavat murentua ja rakenteellinen työttömyys lisääntyy. Teppo huomaa, että hänestä on tullut niin tehokas ja nopea ettei kykene enää työllistämään itseään kokoaikaisesti. Varsinkin sen jälkeen kun Teppo keksii yleisen juonigeneraattorin, ei kirjoittamisella enää pysty elättämään itseään. Toisiaan toistavat ja ennalta-arvattavat elokuvat ärsyttävät Teppoa ja hän lopettaa niiden katsomisen. Pian koko elokuvateollisuus on konkurssissa ja kaikki työntekijät, Teppo mukaanlukien lomautettuina. Työttömänä Teppo masentuu ja alkaa syrjäytyä työelämästä. Pian hän ei enää kykene kirjoittamaan tai edes lukemaan.
Huumeidenkäytön ja pikkurikollisuuden lisääntyessä Teppo joutuukin kaiket yöt vartioimaan kartanoaan itseltään, siltä varalta että varastaisi itseltään tavaroita. Hän onkin havainnut, että työttömät narkomaanit maleksivat usein yönaikaan kartanon rajoilla. Teppokin käy siellä, tonkimassa omia jätteitään.
Pian Teppo huomaa, että hän on korviaan myöten velkaantunut. Julkiset menot ovat painaneet Tepon talouden pahasti alijäämäiseksi ja pian hän joutuukin leikkaamaan julkisia palveluja rankalla kädellä. Edes verojen reipas aleneminen ei auta Teppoa ylös velkasuosta, sillä vientituloja ei vain ole riittävästi. Sietämätön tilanne johtaa anarkiaan ja jatkuviin mellakoihin. Tepolla on täysi työ estää itseään ryyppäämästä ja tuhoamasta kaikkea ympärillään, eikä hän ole tästä poliisityöstä maksanut itselleen edes palkkaa pitkään aikaan.
Epätoivoiset ajat vaativat kovia toimia ja Teppo suorittaakin väkivaltaisen sotilasvallankaappauksen. Hän pakottaa itsensä kovaan kuriin ja asettaa kovat rangaistukset tottelemattomuudesta. Näytösluontoisesti hän päättää teloittaa itsensä, mutta sitten viime tingassa allekirjoittaakin armahduksen. Tämä armeliaisuuden hetki vaikuttaa selvästi Tepon motivaatioon ja hän palauttaa uskon itsensä johtamiseen.
Tyytymättömyys diktatuuria kohtaan kuitenkin kytee Tepon alitajunnassa ja hän alkaa tehdä verisiä terrori-iskuja hirmuhallintoaan vastaan. Teppo syöstään vallasta ja ajetaan maanpakoon. Matkalla sinne hän kuitenkin huomaa, että läheisessä metsässä kasvaa marjoja ja sieniä ja hän alkaa mutustella niitä. Kuinka tyhmä hän onkaan ollut! Eihän hänen töitä tarvitse tehdä. Kaikki on valmiina metsässä sen kuin noukkii suuhunsa.
Tyytyväisenä elämäänsä Teppo makaa sammalmättäällä, menee naimisiin itsensä kanssa ja kuolee sukupuuttoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti