Homo sapiensin aarteet villitsevät simpanssikuntaa

Tiedesimpanssit uskovat löytäneensä mystisen simpanssiapinalajin, Homo sapiensin, jäänteitä luolasta. Kreegah-Bundolon yliopiston arkeologian professori Cheetah Yli-Simpanssi kertoi löydöstään eilisessä lehdistötilaisuudessa. Yli-Simpanssi oli tutkimusryhmänsä kanssa ottamassa näytteitä syvältä luolan uumenista, kun hän havaitsi umpeen muuratun seinän. Seinässä oli sapiensille tyypillisiä selittämättömiä merkintöjä, joita ei vielä osata täysin tulkita. Muumioiden toiveessa Yli-Simpanssi murtautui huoneeseen, josta löytyi lukemattomia lieriömäisiä sarkofageja.

"Olimme kovin yllättyneitä, kun luiden ja ruukunpalasten sijaan sarkofageista löytyikin hohtavaa vihreää liejua," kertoi Yli-Simpanssi lehdistötilaisuudessa. "Tämä siirappimainen mönjä on kaiketi ollut sapiensille kultaakin arvokkaampaa, koska se on säilötty erityisen huolellisesti."

Palatessaan luolaan tänä aamuna Yli-Simpanssin tutkimusryhmä kuitenkin havaitsi, että useita kymmeniä lieriöitä oli viety yön aikana. Yön aikana anastetut sarkofagit ovat tehneet kauppansa mustassa pörssissä ja useiden silminnäkijöiden mukaan Kreegah-Bundolon kaduilla nähtiin yöllä vihreänä hohtavia juhlijoita. Sapiensin sapeksi kaduilla kutsutun mönjän pelätään aiheuttavan käyttäjilleen ennalta-arvaamattomia oireita. Puhelimitse tavoitettu Yli-Simpanssi kuitenkin rauhoittelee pelkääjiä: "Jos mystisellä liemellä jotain vaikutusta joskus olikin, niin eiköhän se ole nollaantunut 50 000 vuodessa, sillä niin kauan on kuin sapiensit ovat viimeksi maapallolla kävelleet."

Masennusmonologi

"Kyllä ihmiset jaksaa voivotella, että mitenkä se nyt kun ihmiset on niin masentuneita ja ahdistuneita ja nuoret syrjäytyy työelämästä ja niin edelleen. Eihän se nyt mikään ihme ole. Maailma nyt vaan on masentava paikka."

"Miksi ihmeessä ahdistus on yleisintä juuri länsimaissa? Täällähän on asiat parhaiten. Ruokaa riittää ja kaikilla on katto pään päällä. Koulut ja sairaalat kaikki ilmaisia. Suomessakin on maailman parhaaksi väitetty koulutusjärjestelmä. Mutta siinähän se juju just piileekin. Tieto lisää tuskaa. Helppohan se on jonkun afrikkalaisen olla optimisti, kun ne siellä majoissaan luulee, että ainoa vika maailmassa on se että kylän kaivo on kuiva. Ei ne siellä pohdi joka päivä sitä, että mitähän nyt käy kun ydinaseet lisääntyy ja ilmasto muuttuu ja multa loppuu maasta ja meret saastuu ja kalat loppuu vesistä ja otsonikerros häviää ja metsät tuhoutuu ja talouskin romahtaa, ihmiskauppa ja huumebisnes rehottaa. Ne on onnellisia siellä kun ne saa käteensä jotain, mitä se nyt sitten onkaan, jotain bataattimössöä mitä ne siellä syö. "

"Senhän näkee näistä kouluampujista ja pomminrakentelijoistakin. Media paasaa, että voivoi kun ahdistaa nuoria niin paljon ja mitenkä nää ahdistuneet nuoret sais ajoissa hoitoon ettei ne ampuis ketään. Täähän on just tätä yhteiskunnan medikalisaatiota. Ei ne mitään hoitoa tartte. Ei se vika niissä nuorissa ole. Vika on maailmassa. Kun tarpeeks lukee maailman asioista ja huomaa miten tekopyhästi aikuiset elää ja kieltää todellisuuden, niin kyllähän se vihaks pistää. Ihmiset tarvii herättää koomasta. Ja tällaiset aktiiviset itsensä uhraavat nuoret siihen kykenee. Just niinkuin Baader ja Meinhof Saksassa."

"Tai sitte näissä amerikkalaisissa elokuvissa missä vetistellään vähän ku joku kuolinvuoteellaan katselee tyynesti ympärilleen ja rauhallisesti nukkuu pois. Siis, eihän ihmiset nyt niin todellisuudessa kuole. Melko suurella todennäköisyydellä me kaikki kuollaan suurissa tuskissa. Meistä vuotaa verta tai me tukehdutaan oksennukseen tai auto ajaa meidän yli ja me kidutaan siinä asfaltilla ja ihmiset ottaa kuvia ja laittaa ne nettiin. Tai sitten maataan jossain vanhusten vuodeosastolla kymmenen vuotta lääketokkurassa. Keho pettää vähitellen siellä. sisuskalut mätänee, hampaat tippuu suusta, makuuhaavat leviää ja tulehtuu. Viime hetkillä sitä on semmoinen irvokas mätänevä kasa lääkeliemessä killuvaa luuta ja nahkaa. Kuolema peitetään nykyään niin hyvin näkyviltä, että ihmiset taitaa tosissaan luulla elävänsä ikuisesti. Sehän on silloin hyvä, että tällaiset innokkaat nuoret jaksaa muistuttaa meitä siitä kuinka heiveröisiä me oikeasti ollaan."

"Ihmiset on oikeasti niin toivottomia optimisteja. Jos me suhtauduttais maailmaan realistisesti, niin kaikki juoksis saman tien hirveessä paniikissa metsään kirkuen. Ihmiset yliarvioi itseään ihan tajuttomasti. Oikeasti me kaikki ollaan tyhmiä, rumia pikku olentoja, jotka säälittävästi räpiköi mudassa lyhyen elämänsä. Masentuneet ihmiset on oikeasti ainoita, jotka tajuaa tän kaiken. Niillä on realistinen ymmärrys omasta itestään ja ympäröivästä maailmasta. Joku Marco Bjuström tai naurujooga, ne saa vaan tän kaiken näyttämään entistä irvokkaammalta. Miettikää nyt mihin tää maailma on menossa. Joka vuosikymmen tulee vaan eteen uusia entistä isompia ongelmia. Joskus 50 vuotta sitten suurin ongelma oli muka väestönkasvu. Siitä ei päästy eroon, mutta nyt on koko maapallo vaarassa, kun ekosysteemi on luhistumaisillaan. Mitä seuraavaksi? Aurinko sammuu? Supernova iskee? Galaksit törmää keskenään? Ja joka kerta optimistit taputtelee toisiaan selkään ja sanoo "kyllä se siitä, ei oteta turhaa stressiä, painetaan vaan lisää vauhtia". Jos tätä maailmaa johtamassa ois oikeasti masentuneet ihmiset, niin mitään näitä ongelmia ei ois koskaan syntynytkään."

Iltasatu lapsille, olkaa hyvä.

Pimeässä metsässä oli pieni mökki, jossa asui kolme veljestä ja ahdistunut orava. Vanhimman veljen nimi oli Kani ja hän oli kani. Keskimmäisen nimi oli Kärpänen ja hän oli kärpänen. Kolmannen veljeksen nimi oli Seppo ja hän oli idiootti.

Kolme veljestä tekivät töitä aamusta iltaan. Kani poimi sieniä ja kantoi jäkälää. Kärpänen metsästi rottia ja lämmitti ne mikrossa. Seppo kantoi sangolla auringonvaloa mökkiin. Vaikka veljekset tekivät kaikkensa, orava pysyi ahdistuneena, istui pöydässä ja marisi kaikesta. Milloin oli kastikkeessa outo sivumaku, milloin jäkälät rätisivät liikaa tai liika valo häikäisi silmää. Mitä enemmän veljekset ahersivat miellyttääkseen oravaa, sitä ahdistuneemmaksi se kävi ja sitä enemmän pöydästä kuului marinaa.

Kerran tuli matkaileva kääpiö mökkiin ja pyysi yösijaa. Veljekset osoittivat kääpiölle nukkumasijan pöydän alta ja tarjosivat kärpässieniä ja rottamuhennosta. Kääpiö kuunteli tarkkaavaisesti koko illan oravan valitusta kunnes lopulta asteli esiin pöydän alta ja pyysi puheenvuoroa. Veljekset kerääntyivät pöydän ääreen kuuntelemään, kun kääpiö aloitti puheensa.

"Kuulkaa te typerykset. Koko ajan olette tuoneet vain parasta oravan eteen, mutta orava senkun valittaa kaikesta, eikä itse laita tikkua ristiin eikä rastiin. Vaikka varteni on heiveröinen, kotimaassani minut tunnetaan suurena viisaana miehenä ja voin neuvoa teille kuinka saatte oravan viimein tyytyväiseksi. Koska olette olleet vieraanvaraisia ja antaneet minulle leposijan, neuvon teitä ilman korvausta."

Veljekset katselivat toisiaan, oravaa, kääpiötä, työstä känsöittyneitä käsiään, yskivät hämmentyneinä ja viimein myöntyivät kääpiön ehdotukseen, paitsi Seppo, joka oli idiootti. Koska Seppo ei halunnut kuulla kääpiön neuvoja, hän tunki sormet korviinsa. Sormet menivät liian pitkälle, lävistivät Sepon aivot ja hän kuoli.

Kani ja Kärpänen kuuntelivat tarkkaavaisina kääpiön neuvon.

"Mikään määrä ruokaa ja juomaa ei saa oravaa tyytyväiseksi. Oravan pitääkin kokea todellinen puute ja kärsimys. Älkää antako oravalle mitään ja pitäkää sitä pimeydessä, niin se oppii olemaan tyytyväinen, eikä ole enää ahdistunut. Tulen tarkastamaan tilanteen kahden viikon päästä paluumatkallani."

Seuraavana päivänä Kani ja Kärpänen makasivat nurmikolla iltaan asti ja kuuntelivat huvittuneina oravan alati kovenevaa valitusta mökin sisältä. Tämä nauratti heitä niin paljon, että he lopulta viettivät koko viikon ulkona makoillen ja naureskellen. Toisella viikolla Kani ja Kärpänen kuitenkin kyllästyivät boheemiin elämäänsä ja alkoivat riidellä. Nurmikko kutitti ihoa ja aurinkokin häikäisi. Viimein Kani repi itsensä kappaleiksi. Kärpänen muni munansa Kanin ruumiiseen ja kuoli pois.

Kääpiö palasi lupauksensa mukaisesti kahden viikon kuluttua. Mökistä kuului yhä oravan infernaalinen marmatus ja nurmikolla mätänevässä ruumiissa möngersi kärpäsentoukkia. "Sen pituinen se," sanoi kääpiö ja jatkoi matkaansa.