Homontorjuntajoukot uudistuvat

Homot. Hyi helvetti. Ajattele nyt, kaksi miestä syleilee toisiaan kiihkeästi. Oksettavaa. Kaikkea sitä pitää kokolihaa syövän jumalaa pelkäävän heteromiehen kestää.

Onneksi meillä on kirkko.

Tutustumme tänään kirkon uudistuneeseen pro hetero -projektiin. Kuopion kuolemantuomiokirkon portailla kanssani istuu kaapuasuinen hiippapiisparovasti Teuvo "Angel" Kiirastuli. Teuvo, mistä pro-hetero -projektissa on kyse?

"Kirkko on jo vuosituhansia taistellut homoutta vastaan, mutta nyt viime vuosikymmeninä otteemme on kirvonnut pahasti. Tiesimme, että jotain on tehtävä ja pian. Muuten saattaisimme pian löytää itsemme irstaista homoluolista nahka-asuisina ja rintakarvat esillä."

Kuulostaa pahalta, mutta kerro toki lisää.

"Olimme pitkään epäilleet, että lähestymistapamme oli ollut puutteellinen. Sitten saimme tietoomme, että homous suorastaan rehottaa myös eläinten keskuudessa. Tiesimme heti mitä tehdä. Muodostimme vapaaehtoisista seurakuntalaisista homontorjunta-armeijan ja lähetimme heidät lähimpään viidakkoon. Tiesitkö muuten, että jopa 95% kirahvien astumisista on urosten välisiä?"

Sitäpä en tiennytkään. Mutta mitä asialle voi tehdä?

"Projekti on todella suuritöinen, mutta onneksi eläinten kanssa on sentään helpompi toimia kuin ihmisten kanssa. Olemme esimerkiksi löytäneet useita paatuneita urossorsia, jotka ovat eläneet homoliitossa koko ikänsä. Ne ovat jopa törkeästi hakeutuneet heterosuhteisiin saadakseen itselleen jälkikasvua ja sitten munien ilmaannuttua potkineet kolmannen pyörän pesästä ulos. Tällainen toiminta olisi kammottavaa jos se leviäisi ihmisten keskuuteen. Näiden sorsien tapauksessa voimme kuitenkin puuttua asiaan jo varhain ja pelastaa sorsalapsukaiset perverssiltä perhehelvetiltä. Teimmekin niin, että lennätimme toisen homosorsan maapallon toiselle puolelle. Munista teimme omeletin."

Kuinka hyviä tuloksia olette saaneet tähän mennessä?

"Eläimillähän ei ole sielua, joka tarvitsisi pelastusta. Uskomme kuitenkin, että puuttumalla eläinten perversioihin, sielunvihollisen ote kirpoaa myös ihmisistä. Tämä on siis jonkinlaista jatkoa Nooan työlle. Nisäkkäitä onkin todella helppo käsitellä. Suurimmat ongelmat meillä on kaikkein yksinkertaisimpien olentojen parissa. Kastemadot esimerkiksi ovat kaksineuvoisia, eikä Raamattu valitettavasti puhu mitään kaksineuvoisten perhesuhteista. Olemmekin joutuneet tässä hieman soveltamaan. Kastemadothan pystyvät hedelmöittämään toinen toisensa, joten on usein vaikea päätellä kumpi on oikeastaan mies ja kumpi nainen. Olemme helpottaneet asiaa niin, että kastroimme madoilta toiset sukuelimet, jolloin jäljelle jää vain uroksen tai naaraan välineet. Sen jälkeen olemme pukeneet miesmadoille housut ja paidan ja naismadoille hameen."

Kuulostaa upealta! Biologian ei pitäisikään olla este miehen ja naisen pyhälle liitolle.

"Näinhän se tietenkin on. Olemme kuitenkin kohdanneet lähes ylitsepääsemättömiä ongelmia erityisesti hyönteisten ja muiden pikkuolioiden kanssa. Mehiläiset ja muut sosiaaliset hyönteiset ovat hankalia tapauksia. Yhden naaraan ympärille muodostuva osittain seksuaalinen ja osittain aseksuaalinen yhteisö on niin kieroutunut turmion luola, että olemme lähes vaipuneet epätoivoon. Mehiläisten tapauksessa ainoa asia minkä olemme tähän mennessä voineet tehdä on että olemme asettaneet pesään kuningattaren vierelle muovailuvahasta muotoillun mehiläiskuninkaan. Epätoivoista ehkä, mutta jospa kuningas herättäisi kuningattaren mielen syövereissä pienen pilkahduksen, kaipauksen miehen turvalliseen kainaloon."

Työtä siis taitaa riittää vielä paljon?

"Työtä riittää paljon, mutta myös palkinto on mahtava. Mikään ei korvaa sitä suurta tunnetta kun on saattanut paatuneet homohyeenat oikealle polulle ja näkee omin silmin kuinka naarashyeenat söpösti ahertavat keittiössä ja uroshyeenat istuskelevat sohvalla ja lukevat lehteä ja lapsihyeenat leikkivät lattialla. Kyllä siinä sielu lepää."

Seurassani oli siis Kuopion kuolemantuomiokirkon piispahiippakapituli Teuvo "Animal" Kiirastuli.

Tänään täältä tähän.

Oikeassa olemisen opas

Aina silloin tällöin törmää ihmiseen, joka varovaisella äänellä ilmaisee oman typerän mielipiteensä jostain asiasta, mistä nyt sattuukin, yleensä jostain vähäpätöisestä, ja tulee ajankohtaiseksi olla oikeassa. Ihmisillä on sellainen hassu mielikuva, että oikeassa oleminen on suhteellisen helppoa ja yksinkertaista. Näin ei kuitenkaan ole, kuten tulemme seuraavaksi huomaamaan. Tai siis tarkkaan ottaen sinä tulet huomaamaan. Minä nimittäin tiedän jo tämän kaiken.

Aluksi on erityisen tärkeää tarkastaa tarkoin lyhin reitti väärässä olijan läheisyyteen. Jos välillä on pöytiä, tuoleja ynnä muutta rekvisiittaa, on hyvä opetella nopeasti niiden sijainnit. Tähän ei saa kulua sekunnin kymmenystä enempää, sillä oikeassa olijan pitää kiirehtiä tuomaan esille oma paikallaolonsa mahdollisimman kunnioitusta herättävästi. Hyvä idea on kouraista jokin lähistöllä oleva esine, esimerkiksi maljakko tai massiivipuusta rakennettu ruokapöytä, ja viskaista se lähimpään seinään. Jos seinän vierustalla oleilee ihmisiä, on kohteliasta pyytä heitä siirtymään tai vaihtoehtoisesti tähdätä hieman sivuun. Seuraavaksi tulee ottaa katsekontakti väärässä olijaan ja siirtyä selkä suorassa hänen läheisyyteensä. On yllättävän vaikea kävellä ja tuijottaa silmiin yhtä aikaa, joten etukäteen ulkoa opeteltu reitti osoittaa tässä vaiheessa arvonsa.

Kun on saapunut väärässä olijan eteen, on seuraavaksi syytä ilmaista väärässä oleminen esimerkiksi näin: "Hyvä herra, uskoakseni olette väärässä. Pyytäisin teitä kohteliaasti korjaamaan virheenne kuten kunniallinen mies." Koska asia on vakava, on tärkeää suhtautua asiaan asiaankuuluvalla vakavuudella. Jos naureskelee paljon vapaa-aikanaan, on hyvä harjoitella peilin edessä vakavia ilmeitä tällaisia tilanteita varten. Suurin osa väärässä olijoista myöntää nopeasti erheensä jo tässä vaiheessa ja poistuu nopeasti paikalta. Tämä on odotettavaakin väärässä olijalta. Mutta silloin tällöin saattaa väärässä olija osoittaa poikkeuksellista suoraselkäisyyttä, nousta hitaasti mutta katsekontaktin säilyttäen ylös ja sanoa röyhkeästi jotain tähän tapaan:

"Herra on kovin ystävällinen tuodessaan ilmi oman näkemyksensä, mutta voin taata, että huolenne on täysin aiheetonta. Laajoilla matkoillani ympäri maailmaa olen erityisesti tutustunut Borneon Machiguenga-heimon matzue-puukeihäiden ballistisiin ominaisuuksiin. Elin Machiguengojen parissa 25 vuotta, jona aikana heimo, joka ei koskaan aiemmin ollut nähnyt valkoista miestä, hyväksyi minut soturiensa joukkoon. Metsästin matzue-keihäillä päivittäin vähintään 15 tuntia ja minusta kehittyi heimon ylivoimaisesti paras keihästäjä. Heimo arvosti minua niin paljon, että he antoivat minulle vaimokseni heimon kauneimman naisen ja paljastivat samalla minulle muinaisen kulta-aarteensa sijainnin. Viimeiset 5 vuotta olen kiertänyt maailmaa esitelmöimässä matzue-keihäiden ominaisuuksista maailman johtavissa yliopistoissa. Pariisin Louvressa museojohto heitti roskiin suunnattoman arvokkaita Da Vincin, Manet´n ja Rembrandtin maalauksia saadakseen tilaa Borneosta tuomilleni keihäille. Kaunis vaimoni on tässä vierelläni ja nämä miehet ympärilläni ovat Harvardin historian ja antropologian laitosten professoreita. Luulen siis, että väärässä olette te hyvä herra."

Nämä ns. asiantuntijat ovat usein kovin varmoja itsestään. Onkin tärkeää ettei missään tapauksessa anna tällaisten vakuuttaviksi tarkoitettujen monologien hämmennyttää itseään. Oikeassa olijalla on aina moraalinen velvollisuus oikaista väärässä olijoita, vaikkei sattuisi heidän naurettavasta erikoisalastaan mitään tietämäänkään. Tässä tapauksessa sopiva vastaus voisi olla tämäntapainen:

"Hyvä herra, olen kyllä kuullut teistä. Tulin juuri nimittäin itse Borneosta ja Machigeungat kertoivat minulle valkoisesta miehestä joka oli elänyt heidän parissaan yli 20 vuotta. Minulla oli suuri työ saada heimo luottamaan minuun, sillä he olivat saaneet jo tarpeekseen tästä edellisestä valkoihoisesta. He kertoivat kuinka valkoinen mies oli tullut heidän luokseen kysellen kulta-aarteesta ja yritti voittaa heidän luottamuksensa käyttäytymällä narrimaisesti, heittäen keihäitä saaliin ohi, juuttumalla kiinni liaaneihin ja muutenkin viihdyttämällä heitä naurettavan säälittävällä olemuksellaan. Vuosikausien jälkeen heimo alkoi kyllästyä miehen sekoiluihin, joten he päättivät päästä miehestä eroon lopullisesti. He alkoivat kehua miehen saalistustaitoja ja toivat hänelle muka hänen ampumiaan saaliita, jotka todellisuudessa oli piilossa olleiden heimolaisten saalistamia. Viimein kylän päällikkö pakkonaitti miehen kylän rumimmalle akalle ja antoi häälahjaksi nipun epäonnistuneita keihäänrääpäleitä. Mies katosi pian sen jälkeen kun päällikkö kertoi hänelle että muinainen kulta-aarre lepää eräällä kaukaisella suolla. Todellisuudessa kulta-aarteen sijainti säilyy yhä heimon ja minun salaisena tietona."

On tärkeää muistaa katsoa tarkasti väärässä olijan silmiin koko ajan. Oikeassa olijan intensiivisestä päättäväisyydestä vakuuttuneina väärässä olijan hännystelijät alkavat silmäillä toisiaan. Hännystelijät tarkastelevat itselleen otollisinta aikaa kääntää takkinsa ja siirtyä oikeassa olevan joukkoon. Heitä ei saa tässä vaiheessa missään nimessä painostaa. Pelkkä oikeassa oleminen riittää.

Väärässä olijan otsalta alkaa valua tässä vaiheessa hikeä ja hän pyyhkii sitä hermostuneesti hihaansa. Hän saattaa vilkuilla välillä hännystelijöihinsä etsien heistä turhaan tukea. Väärässä olijan vaimo tuijottaa miestään kysyvästi. Väärässä olija saattaa vielä kakistellen päästää suustaan jotain epämääräistä. "Mutta...mutta... siis minullahan on kuvia ja v-v-videomateriaalia. Minä sentään näin kulta-aarteen. Kyllä minä näin sen. Olen siitä lähes varma... En minä ole nyt untakaan voinut nähdä... Vai olenko?" Väärässä oleminen on siinä huono juttu, että väärässä olija ei useimmiten tiedä itse olevansa väärässä. Väärä tieto on hämärtänyt hänen itsekritiikkinsä. Pahimmassa tapauksessa väärässä olija on elänyt vuosia eräänlaisessa harhassa. Oikeassa olevasta säteilevä oikeassa olemisen intensiivinen valo saa hänet nyt tutkailemaan menneisyyttään aivan uudesta näkökulmasta ja epäilyn aallot iskevät hänen tietoisuuteensa. Ennen pitkään väärässä olija lopulta luhistuu oikeassa olemisen edessä ja kyyristyy itkemään lattialle. "Minä olen suuri antropologi. Minä tiedän että olen suuri antropologi..nyyh nyyh." Vastuuntuntoinen oikeassa olija tässä vaiheessa tarjoaa luhistuneelle ihmisrauniolle muutamia lohdutuksen sanoja. Eihän hän olisi mitenkään voinut tietää, että törmää sattumalta oikeassa olijaan.

Barack Obama ei ole afro-amerikkalainen

Yhdysvaltain uudella presidentillä Barack Obamalla ei ole helppoa. Tuskin kehenkään presidenttiin on ladattu yhtä paljon suuria odotuksia. En keksi näille epärealistisille odotuksille mitään muuta syytä kuin sen että Obama on musta. Koska hän on musta, hän ei ilmeisesti voi tietenkään olla julma ja itsekäs valkoinen mies. Ei ei. Musta presidentti on tietenkin erilainen. Hänellä on kosketus afro-amerikkalaisiin juuriinsa. Hän on nähnyt USAn sotilaallisen julmuuden levittäytyvän maailman ylle uhkaavana valkoisena lakanana. Tämän vuoksi hän tietenkin saa heti aikaiseksi rauhan Lähi-itään, parantaa syövän ja estää ilmastokatastrofin.

Barack Hussein Obama ei ole afro-amerikkalainen. Koko termi itsessään on jo naurettava. Eihän Yhdysvaltojen valkoisiakaan kutsuta euro-amerikkalaisiksi. Ja sitä paitsi tummaihoisia asuu paljon myös esimerkiksi Brasiliassa, joka siis on myös Amerikkaa. Joka tapauksessa afro-amerikkalaisilla tarkoitetaan Yhdysvalloissa eläviä tummaihoisia Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä, joista lähes kaikki asuvat tällä hetkellä USAn köyhissä lähiöissä, syvästi uskonnollisissa yhteisöissä. Kuten viime kirjoituksessa mainitsin, näiden afro-amerikkalaisten ahdinko on todella syvällä. Useat miehistä päätyy vankilaan ja todella harva päätyy yliopistoon.

Obama olisikin säkenöivä poikkeus, jos hän siis oikeasti olisi afro-amerikkalainen. Obama kuitenkin syntyi Hawaiissa, valkoiselle antropologille ja kenialaiselle ekonomistille. Antropologiäiti oli agnostikko, isä oli ateismiin kääntynyt entinen muslimi. Vanhempien eron jälkeen pikku-Obama sai isäpuolekseen myöskin uskontoon niuvasti suhtautuvan indonesialaisen geologin. Obama siis asui lapsuutensa manneramerikan ulkopuolella, Hawaiissa ja Indonesiassa, kävi hienoja yksityiskouluja ja sai kasvatuksensa ei-uskonnollisilta tiedemiehiltä. Ei paljoa kauemmaksi afro-amerikkalaisuudesta voisi mennä. Itse afro-amerikkalaisuuteen Obama tutustui vasta aikuisena mustien kirkkojen parissa tehdyn työn kautta. Valkoisiin kollegoihinsa verrattuna Obaman erikoislaatuisuus ei tule ihonväristä, vaan kosmopoliittisesta, sekulaaris-humanistisesta ja akateemisesta kasvuympäristöstä. Kuinka hyvin Obama on tämän lapsuuden etumatkan hyödyntänyt onkin sitten eri asia. Jotain kertoo se, että mies kääntyi uskoon aikuisena. Ensimmäinen ateistipresidentti, tai edes ensimmäinen ateistisenaattori olisikin ollut liikaa pyydetty.

Vaihtoehtoja avioliitolle

Avioliitto on pitänyt pintansa Suomessa, vaikka noin kolmannes liitoista nykyään päättyykin eroon. Oikeastaan voisi sanoa, että nykyään avioliittoja solmitaan enemmänkin romanttisista syistä. Aiemmin avioliitto sen sijaan on ollut ainoa yhteiskunnan hyväksymä parisuhteen muoto, johon monet parit ovat vastentahtoisesti alistuneet. Rakkausavioliitto on niin Suomessa kuin muuallakin uusi keksintö. Onkin outoa, että nykyään avioliittoon liitetään romanttisia mielikuvia, vaikka avioliitto instituutiona ei ole edelleenkään kahden toisiinsa rakastuneen välinen sopimus, vaan parin ja ympäröivän yhteiskunnan välinen sopimus. Ja vieläpä sellainen sopimus, jonka sisältöön parilla itsellään ei ole mitään sanottavaa.

Avioliittoon liittyy tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka tulevat aina pakettitarjouksena mukana, halusipa niitä tai ei. Avioliittoon liittyviä etuja ovat esimerkiksi etuoikeus puolison perintöön pienellä perintöverolla, oikeus adoptoida yhteinen perheen ulkopuolinen lapsi, oikeus lesken eläkkeeseen sekä oikeus ottaa itselleen puolison sukunimi. Olennaisin velvollisuus on puolison elatusvelvollisuus. Näistä oikeuksista ja velvollisuuksista ei voi neuvotella.

Avioliitto ei kuitenkaan ole ainoa Suomessa käytössä oleva parisuhdeinstituutio. Homot ja lesbot voivat solmia rekisteröidyn parisuhteen, joka eroaa avioliitosta esimerkiksi adoptio-oikeuden ja nimenmuutoksen puuttumisena. Perintöoikeus homoilla sen sijaan on. Rekisteröity parisuhde on siis kapulakielisyydestään huolimatta yksi versio avioliittoinstituutiosta, jota voisi hyvin kutsua myös vaikka homioliitoksi. Mutta miksi pysähtyä tähän? Miksei tarjolla voisi olla vaikka kymmenen erilaista parisuhdeliittoa, joilla olisi omat nimensä ja omat oikeudet ja velvollisuutensa? No miksikö? Perinteiden ja vanhoillisuuden takia tietenkin. Ehdotankin seuraavaksi muutamia mahdollisia liittoja, jotka saattaisivat saada omat innokkaat kannattajansa.

1) Periöliitto. Periöpuolisot perivät kuolleen puolisonsa koko suvun omaisuuden riippumatta siitä ovatko sukulaiset elossa. Suvulla on asumisoikeus meneteyissä asunnoissaan kahden viikon ajan. Periöpuolisoita koskee kuitenkin raskautettu henkirikosasetus, jonka mukaan periöpuolisoiden suorittamat henkirikokset aiheuttavat mahdollisten tuomioiden satakertaistamisen.

2) Sitiöliitto. Solmiessaan sitiöliiton kihlapari lupautuu toistensa kanssa päivittäiseen seksuaaliseen kontaktiin. Sitiöero on ehdottoman laiton ja sitiövelvollisuuksista laistamisesta seuraa kuolemanrangaistus. Kuolemantapauksen sattuessa, sitiöpuoliso joutuu polttoitsemurhaamaan itsensä. Valtio kustantaa elinikäiset ehkäisytarvikkeet.

3) Adioliitto. Adiopuolisoilla on oikeus adoptoida kuka tahansa valitsemansa henkilö ilman adoptoidun omaa tai perheen suostumusta. Adiopuolisoilla on kuitenkin ns. jatkettu elatusvelvollisuus, eli he joutuvat elättämään tarvittaessa myös adiopuolison kolme lähintä sukulaista.

4) Nimiöliitto. Puolisoilla on oikeus yhdistellä sukunimistään uusi yhdistelmä tai vaikkapa anagrammi tai palindromi. Lötjösen ja Rahka-ahon yhteiseksi nimeksi sallitaan siis Rahkalötjönen, Lötjöaho, Öhkö-aho-rötjönen tai Akhar-öjtöl-oha. Nimiöpuolison kuoleman yhteydessä he kuitenkin menettävät puolison ja oman omaisuutensa kokonaisuudessaan ja lisäksi joutuvat luovuttamaan lääketieteelle toisen munuaisensa, keuhkonsa, sarveiskalvonsa, selkäytimensä ja naamansa.