Eurooppa konkurssiin?

1990-luvun lopulla Argentiina joutui pahan laman kouriin. Lopulta se ei kyennyt maksamaan laskujaan ja ilmoitti ajautuneensa konkurssiin vuonna 2002. Velkojat jäivät enimmäkseen nuolemaan näppejään.

Konkurssipäätöstä edeltäneessä tilanteessa Argentiinan velan suhde bruttokansantuotteeseen oli 51%, budjettivaje oli 6,4% ja työttömyys 9,1%

Vuonna 2009 euroalueen valtioiden keskimääräinen velka/BKT oli 79%, budjettivaje oli keskimäärin 6,3% ja työttömyys keskimäärin 10%.

EU voisi siis jo kokonaisuudessaankin olla konkurssikypsä, puhumattakaan pahimmista jäsenvaltioista:

• Kreikka 115/14/10
  
• Irlanti 64/14/13

Tässä tilanteessa ei pahemmin auta, vaikka Saksa suostuisikin lainaamaan Kreikalle hätäapua, sillä Saksan luvut eivät ole paljolti sen kauniimpia (73/3,9/7,5). Budjettivajeen Saksassa arvellaan tänä vuonna nousevan yli neljän, mikä tarkoittaisi sitä, ettei Saksa läpäisisi enää EU:n jäsenvaatimuksia.

Suomessa velka/BKT on 42%, budjettivaje 3,5 ja työttömyys 9%.

Kuvitellaanpa siis tilanne, jossa Euro-alue ajautuu konkurssiin. Mitä tapahtuisi esimerkiksi eurolle? Selvä on, että euro pitäisi joko devalvoida tai jättää luonnollisen inflaation kouriin. Korot nousisivat pilviin ja pankkitalletukset jäädytettäisiin paniikkinostojen estämiseksi. Näin kävi Argentiinassa, miksei siis EU:ssa?

Laskelmoiva sijoittaja voisi muuttaa euronsa vaikkapa dollareiksi ja näin yrittää suojautua seteliensä muuttumiselta arvottomaksi paperiksi. Mutta sepä ei välttämättä auttaisi. Argentiinassa dollareissa pidetyt tilit jäädytettiin nekin ja muutettiin väkisin pesoiksi kehnolla vaihtoarvolla. Dollarit pitäisi siis pitää käteisenä patjan alla.

Onko sinulla dollareita patjan alla?

Ei minullakaan.

Hienotunteisuus on tärkeää

Arvoisa lukija

Kehitys kehittyy ja kielen pitää pysyä matkassa. Nykyaikana on tärkeää, että barbaarisen menneisyyden poliittisesti epäkorrektit sanat korvataan hienotunteisilla vastineilla, jotta kellekään ei tule paha mieli. Tässä lista uusista sanoista ja niiden vanhentuneista, käytöstä poistuvista vastineista. Muutos tulee voimaan välittömästi.

Terveisin,
Hienotunteisuusministeriön puhehenkilö
Kelmo-Irmeli Tiukkanuttura

• 'Ruma' korvataan sanoilla 'esteettisesti haasteellinen'
• 'Läski' korvataan sanoilla 'gravitaatiollisesti kunnianhimoinen'
• 'Tyhmä' korvataan sanalla 'logiikaltaan kokeellinen'
  
• 'Vanhus' korvataan sanoilla 'kronologisesti ansioitunut'
• 'Basisti' korvataan sanoilla 'melkein kitaristi'
• 'Lyhyt' korvataan sanalla 'maanläheinen'
• 'Homo' korvataan sanoilla 'seksuaalisesti käänteinen'
• 'Paavo Väyrynen' korvataan sanoilla 'eräs nimeltä mainitsematon keskustapoliitikko'
  

Teoria ihmisen eliniän kasvusta

Kuten tiedämme, ei ole varsinaisesti mitään biologista estettä sille, etteikö ihminen voisi elää vaikkapa tuhatvuotiseksi. Nobel-palkittu eläintieteilijä Peter Medawar esitti 1951 teorian, jonka mukaan ihmisen elinikä on lähinnä biologinen sivuoire. Luonnonvalinta suosii tietenkin piirteitä, jotka parantavat ihmisen mahdollisuuksia saada aikaiseksi terveitä lapsia. Meidän esi-isämme ovat olleet terveitä nuoria. Kukaan heistä ei tietenkään kuollut nuorena, muuten he eivät voisi olla esi-isiämme. Ei ole kuitenkaan mitään syytä miksi luonnovalinta suosisi terveitä vanhuksia. Jos esi-isillämme oli geenejä, jotka aiheuttivat lapsien saamisen jälkeen kuoleman, ei se vaikuttanut heidän kelpoisuuteensa mitenkään. Luonnonvalinnan silmissä isien ja äitien terveys on yhdentekevää viimeistään siinä vaiheessa kun juniorit osaavat huolehtia itsestään.

Medawarin teorian mukaan ihmisen kuolema johtuisi siis lähinnä lasten saamisen jälkeen aktivoituvien haitallisten geenien esiintymisestä. Richard Dawkins on (kieli poskella) Medawarin teoriaan viitaten huomauttanut, että ihmisen elinikää voitaisiin nostaa helposti yksinkertaisesti kieltämällä lisääntyminen vaikkapa alle 40-vuotiailta. Luonnonvalinta alkaisi silloin suosia yksilöitä, jotka pysyvät terveinä myöhämpään ja pystyvät tuottamaan terveitä lapsia vanhempana. Jonkun ajan päästä ikäraja voitaisiin nostaa 50 vuoteen ja taas 60:een, 70:een jne.

Tällaisen lain asettaminen olisi tietysti, ei ainoastaan eettisesti hankalaa, vaan myös käytännössä mahdoton valvoa. Suuri osa lapsista kun putkahtaa maailmaan ilman tietoista suunnittelua. Monet maat, kuten Yhdysvallat, painivatkin teiniraskauksien tuottamien ongelmien kanssa. Mutta siinä missä ensisynnyttäjien keski-ikä Yhdysvalloissa on 25, on se Suomessa 30. Olen täysin varma, että savannilla asuneet esi-isämme eivät saaneet ensimmäistä lastaan 30-vuotiaana. Hyvä, jos olivat edes elossa.

Jatkuvasti myöhäistyvän ensisynnyttämisen trendin pitäisi Medawarin-Dawkinsin teorian mukaan johtaa ihmisen eliniän kasvuun. Laiskasti aloittavat äidit on tähän asti nähty lähinnä ongelmana. Ehkä heistä sentään jotain hyötyäkin voi olla.

Muna vai sana?

Hesarin Nyt-liitteen takasivulla oli joku aika sitten Helsingin seurakuntien kokosivun mainos. Keskellä mainosta komeilee kananmuna ja yläpuolella lukee teksti: Kumpi oli ensin, muna vai sana?" Mainoksen tarkoituksena on siis käsitellä pääsiäismunaperinteen alkuperää. Mainoksen alareunassa vastataankin kysymykseen. Tekstinpätkässä annetaan ymmärtää, että munaperinteen olisivat keksineet kristityt Jeesuksen uudelleensyntymän symboliksi. Vastaus esitettyyn kysymykseen olisi siis: ensin sana, sitten muna.

Historian suuria trendejä harvoin näkee paljain silmin, mutta tässä on harvinainen tilanne tarkastella sellaista. Kristinuskon vanha strategia on ollut kaapata pakanallisia perinteitä ja yrittää uudelleenpukea ne kristillisiin vaatteisiin. Hiljaa soluttautumalla pakanallisista juhlista on tullut kristillisiä. Pakanat ovat luonnon palvojina juhlineet erityisesti auringon tasausten ja seisausten aikaan. Kirkko oletettaakin meidän esimerkiksi uskovan, että Jeesus nyt sattui vaan syntymään juuri talvipäivänseisauksen ja kuolemaan kevänpäiväntasauksen aikaan.

Pääsiäisen vietto ja pääsiäismunien perinne on kristinuskoa vanhempi ilmiö. Kevätpäiväntasauksen aikaan pidettyjä juhlia on ollut jo vuosituhansia ja uuden syntymistä symboloiva muna on ollut keskeinen elementti näissä juhlissa muun muassa muinaisessa Persiassa, jossa se liittyi zarathurstalaisen uskonnon nowrooz-juhlaan viimeistään 500 vuotta ennen Jeesusta. Muna oli siis ensin.

Onneksi pakanat osaavat myös iskeä takaisin. Joulupukin historia on hyvä esimerkki. Suomessa naamioituneet pukit kävivät taloissa esiintymässä ainakin nuutinpäivänä 13. tammikuuta ja sadonkorjuun juhlan eli kekrin aikaan. Nuoret nuutti- ja kekripukit kiersivät talosta taloon ja vaativat ruokaa ja alkoholia ja saattoivat pelotella lapsia tai antaa lahjoja. Joulun aikaan pukkeja ei kierrellyt alunperin. Länsi-Euroopassa vastaava pukkihahmo oli mm. Odin, jonka juhlinta levisi viikinkien mukana. Myöhemmin kristityt korvasivat Odinin 300-luvulla eläneellä pyhä Nikolauksella, jota juhlittiin alunperin 6. joulukuuta erityisesti keskiajan Hollannissa. Sieltä lahjojenantoperinne levisi mm. Yhdysvaltoihin ja muokkaantui siellä Santa Clausiksi. Punaisen nutun Santa sai vasta 1930-luvun aikoihin.

Pakana-Odinista tuli siis kristillinen pyhä Nikolaus, joka taas "taantui" pakana-Santaksi. Suomessa kirkon asettama kekri-kielto johti siihen, että nuuttipukin ja erityisesti kekrin perinteitä siirtyi jouluun. Kekristä on lähtöisin mm. olkipukit ja myös pukin tapa tulla sisälle taloon juttelemaan. Muualla maailmassa pukki jättää lahjat yön aikana salaa.

Jeesuksen elämästä ei ilmeisesti ole löytynyt tarpeeksi dramatiikkaa, jotta myös syksyinen kekri ja keskikesän juhannus olisi voitu korvata kristillisillä vastineilla. Mutta kirkko ei mainoskampanjansa perusteella ole kokonaan luovuttanut. Ehkäpä tuhannen vuoden päästä juhlimme kesällä ryyppämis-juhannuksen sijaan Jeesuksen veden-viiniksi-muuttamisen juhlaa ja syksyllä pyhäinmiesten ja Halloweenien sijaan pelottavaa Jeesuksen ympärileikkaamisen juhlaa.

Mutta kirkon aseet ovat kyllä tylsistyneet. 1700-luvulla uskallettiin vielä tylysti kieltää kekrin vietto kokonaan. Mitäpä siitä kehittyisi, jos kirkko päättäisi kieltää suomalaisilta pakanallisen juhannuksen?

Lehdenjakaja

Sävel: Lentäjän poika

Minä heräsin keskellä yötä,
Jäin kelloa tuijottamaan.
Ja kun painokoneet ampuivat lehdet matkaan,
Jäin lehtipinoa odottamaan.

Minä ihailin karkeaa pintaa,
Sellupulpusta muotoiltua.
Lehti valkoinen Karjalan puusta tehty,
Painomustetta huokosissaan.

Kertosäe:
Minä olin lehdenjakaja,
Lähes toimittaja siis itsekin.
Vielä työntäisin luukkuusi Karjalaisen,
Ehkä Hesarinkin lisäisin.

Minä nukahdin autoni rattiin,
Unen lehtipölyn katkuisen näin:
Minä näin laatikon pieniluukkuisen ja täyden,
Toisenkin vierekkäin.

Minä kävelin sänkysi viereen,
Peiton unessani hiljaa poistin.
Ja kostoksi suoleesi tungin sen paksun,
Sunnuntaihesarin.

Kertosäe

Kellon viisari lähestyy kuutta,
Tuskin töitäni valmiiksi saan.
Ja katuverkoston päässä on loputon reikä,
Tie miltei mahdottomaan.

Kertosäe