Työttömät saavat kuussa alle 500 euroa, kun suomalaisten keskipalkka on peräti viisinkertainen. Kuinka tällainen vääryys on päässytkään tapahtumaan? Nyt, kun lakkoja ja joukkoirtisanoutumisia tapahtuu ympäriinsä, on hyvä tilaisuus tuoda esille työttömien taloudellinen ahdinko.
Ensimmäinen askel onkin työttömien suurlakko. Ajatelkaa mitä kauheaa tapahtuukaan, kun yksikään työtön ei ilmesty maanantaiaamuna työvoimatoimistoon. Valtiovalta olisi hetkessä polvillaan. Koko valtava sosiaalibyrokratian rattaisto pysähtyisi tykkänään. Jos lakko ei auta, on seuraava askel ilman muuta joukkoirtisanoutuminen työttömyyskortistosta. Mikä pahinta, tämä johtaisi siihen, että sosiaalisektorilla jouduttaisiin tekemään mittavia lomautuksia, mikä johtaisi työttömien lukumäärän kasvamiseen.
Kaikki nuo lukemattomat työttömät katoaisivat työreservistä. Mitä tapahtuisikaan työläisten ja työnantajien voimasuhteille, kun työnantaja ei voisikaan uhkailla potkuilla ja "jonkun työttömän tilalle palkkaamisella"? Jos tilanne kärjistyisi, saattaisi yksityinen sektori porvarihallituksen avustuksella tilata Kiinasta uusia työttömiä, jotta työntekijöitä voitaisiin taas uhkailla. Tämä kannattaa pitää mielessä ennen kuin kannustaa työttömiä lakkoon.
tiistai 16. lokakuuta 2007
keskiviikko 3. lokakuuta 2007
Kahvi, tuo vihoviimeinen myrkky
Mikä ihmeen mentaalinen sairauskohtaus saa ihmisen juomaan kahvia? Tuo kitkeränhajuinen liemi on vaarallisuudessan niin ilmeinen, että sen käyttö on ehditty historian aikana kieltää ainakin 4 kertaa. Ruotsalaiset suuressa viisaudessaan ovat kieltäneet paskanruskeiden papujen maahantuonnin kolmekin eri kertaa, vain joutuakseen jälleen kerran taipumaan kahvi-nistien huumehöyryisiin vaatimuksiin.
Voi kuinka helppoa on kahvia inhoavan elää maailman johtavassa kahvimaassa. Suomen kulttuurissa on äärimmäinen loukkaus isäntäväkeä kohtaan, jos ei suostu nielemään heidän tarjoamaansa mustaa nestettä. Jos kieltäytyy vieläpä teestä, joka Suomessa on varattu vähä-älyisille ja kapalolapsille, on isänniltä kadonnut viimeinenkin kunnioitus vierasta kohtaan.
Kaiken lisäksi kahvia ei voi tuottaa Suomessa, joten kahvinlitkijöitä voimme syyttää syvästä negatiivisesta vaihtotaseestamme. Suomalaiset kuluttavat keskimäärin 10 kiloa kahvia vuosittain, yhteensä siis 50 mijoonaa kiloa vuodessa. Euroopassa kahvia kulutetaan yhteensä 2670 miljoonaa kiloa vuodessa. Se tuodaan Eurooppaan 45 miljoonan 60 kilon säkin muodossa. Ja koko tuo käsittämätön kasa kitkerää piristettä tuotetaan Euroopan ulkopuolella, maissa joiden kansa itse ei joisi kahvia vaikka maksettaisiin.
Voi kuinka helppoa on kahvia inhoavan elää maailman johtavassa kahvimaassa. Suomen kulttuurissa on äärimmäinen loukkaus isäntäväkeä kohtaan, jos ei suostu nielemään heidän tarjoamaansa mustaa nestettä. Jos kieltäytyy vieläpä teestä, joka Suomessa on varattu vähä-älyisille ja kapalolapsille, on isänniltä kadonnut viimeinenkin kunnioitus vierasta kohtaan.
Kaiken lisäksi kahvia ei voi tuottaa Suomessa, joten kahvinlitkijöitä voimme syyttää syvästä negatiivisesta vaihtotaseestamme. Suomalaiset kuluttavat keskimäärin 10 kiloa kahvia vuosittain, yhteensä siis 50 mijoonaa kiloa vuodessa. Euroopassa kahvia kulutetaan yhteensä 2670 miljoonaa kiloa vuodessa. Se tuodaan Eurooppaan 45 miljoonan 60 kilon säkin muodossa. Ja koko tuo käsittämätön kasa kitkerää piristettä tuotetaan Euroopan ulkopuolella, maissa joiden kansa itse ei joisi kahvia vaikka maksettaisiin.
maanantai 24. syyskuuta 2007
Kävelykypärä
Suomesssa kuolee vuosittain noin 55 ihmistä polkupyöräonnettomuuksissa. Pyöräilykypärä pelastaisi heistä liikennevahinkojen tutkijalautakuntien mukaan noin 20. Suomen lakiin on siis merkitty pyöräilykypärän kayttöpakko näiden 20 hengen vuoksi.
Katsotaanpa hieman tilastoja. Jalankulkijoita kuolee liikenteessä vuosittain 56. Jos kypärän käyttö määrättäisiin pelkästään liikenteessä jalankulkijoille, pelastettaisiin vuosittain sama määrä kuin pyöräilijöitäkin, eli 20. Kaatumisen tai putoamisen seurauksena vuosittain kuolee 1240 ihmistä. Näistä pelkästään portaissa kaatuen kuolee vuosittain 80 henkeä, huonekaluihin liittyvissä kaatumisissa 52. Otsikolla "muu kaatuminen" löytyy tilastokeskuksen tiedostoista 911 kuolemaa vuonna 2005. Jos oletetaan, että suurinpiirtein sama prosenttiosuus kuin pyöräilijöiden tapauksessa voitaisiin pelastaa kypärällä, pelastaisi kävelykypärän käyttö 450 ihmistä vuosittain. Kypärää tulisi käyttää erityisesti silloin kun on hereillä, mutta sänkystä tipahtamistakaan ei tule unohtaa.
Vuosittain hukkuu noin 185 ihmistä luonnonveteen, altaisiin tai ammeisiin. Lisäksi 50 kuolee hukuttautumalla tahallaan. Jos näistä poistaa ne 56 tapausta, jotka hukkuvat vesiliikenteessä ja joiden tulisi jo lain mukaan käyttää pelastusliivejä, jää jäljelle 130 ihmistä. Heidät voisimme pelastaa määräämällä pelastusliivipakon veden läheisyydessä oleskeltaessa. Suomen lakiin tulisikin ehdottomasti kirjata pelastusliivipakko uima-altaisiin, ammeisiin ja myös siltojen käyttäjille. Myös hukuttautumalla itsemurhaa hautoville tulisi määrätä liivipakko. Koska pelastusliivi pelastaa hukkujan lähes poikkeuksetta, pelastaisimme näin vuosittain lähes 180 ihmistä.
Vuosittain kuolee myös noin 180 ihmistä ampuma-aseiden tai terävien esineiden kautta, jotka voisimme pelastaa pakollisilla viiltosuojilla ja luotiliiveillä.
Koska suurin osa kaikista tapaturmaisesti kuolleista on miehiä, voisimme myös pohtia tulisiko kypärä-, luotiliivi- ja pelastusliivipakot ulotuttaa ainoastaan miehiin.
Tapaturmaiseen alkoholimyrkytykseen kuolee vuosittain 540 ihmistä, jotka voisimme pelastaa pakollisella antabusrokotteella, joka tekisi alkoholin nauttimisen mahdottomaksi. Tahallisen alkoholinkäytön seurauksena kuolee alkoholin aiheuttamiin sairauksiin vuodessa noin 1800 ihmistä, jotka voisimme myös pelastaa antabuksella. Hyvä idea voisi olla lisätä antabusta vesijohtoveteen. Tästä seuraisi tietysti se, että ihmiset hakisivat juomavetensä pullotettuna Virosta, jolloin joutuisimme määräämään pulloveden maahantuonnille rajoituksia. Myös pullovesivero olisi paikallaan.
Katsotaanpa hieman tilastoja. Jalankulkijoita kuolee liikenteessä vuosittain 56. Jos kypärän käyttö määrättäisiin pelkästään liikenteessä jalankulkijoille, pelastettaisiin vuosittain sama määrä kuin pyöräilijöitäkin, eli 20. Kaatumisen tai putoamisen seurauksena vuosittain kuolee 1240 ihmistä. Näistä pelkästään portaissa kaatuen kuolee vuosittain 80 henkeä, huonekaluihin liittyvissä kaatumisissa 52. Otsikolla "muu kaatuminen" löytyy tilastokeskuksen tiedostoista 911 kuolemaa vuonna 2005. Jos oletetaan, että suurinpiirtein sama prosenttiosuus kuin pyöräilijöiden tapauksessa voitaisiin pelastaa kypärällä, pelastaisi kävelykypärän käyttö 450 ihmistä vuosittain. Kypärää tulisi käyttää erityisesti silloin kun on hereillä, mutta sänkystä tipahtamistakaan ei tule unohtaa.
Vuosittain hukkuu noin 185 ihmistä luonnonveteen, altaisiin tai ammeisiin. Lisäksi 50 kuolee hukuttautumalla tahallaan. Jos näistä poistaa ne 56 tapausta, jotka hukkuvat vesiliikenteessä ja joiden tulisi jo lain mukaan käyttää pelastusliivejä, jää jäljelle 130 ihmistä. Heidät voisimme pelastaa määräämällä pelastusliivipakon veden läheisyydessä oleskeltaessa. Suomen lakiin tulisikin ehdottomasti kirjata pelastusliivipakko uima-altaisiin, ammeisiin ja myös siltojen käyttäjille. Myös hukuttautumalla itsemurhaa hautoville tulisi määrätä liivipakko. Koska pelastusliivi pelastaa hukkujan lähes poikkeuksetta, pelastaisimme näin vuosittain lähes 180 ihmistä.
Vuosittain kuolee myös noin 180 ihmistä ampuma-aseiden tai terävien esineiden kautta, jotka voisimme pelastaa pakollisilla viiltosuojilla ja luotiliiveillä.
Koska suurin osa kaikista tapaturmaisesti kuolleista on miehiä, voisimme myös pohtia tulisiko kypärä-, luotiliivi- ja pelastusliivipakot ulotuttaa ainoastaan miehiin.
Tapaturmaiseen alkoholimyrkytykseen kuolee vuosittain 540 ihmistä, jotka voisimme pelastaa pakollisella antabusrokotteella, joka tekisi alkoholin nauttimisen mahdottomaksi. Tahallisen alkoholinkäytön seurauksena kuolee alkoholin aiheuttamiin sairauksiin vuodessa noin 1800 ihmistä, jotka voisimme myös pelastaa antabuksella. Hyvä idea voisi olla lisätä antabusta vesijohtoveteen. Tästä seuraisi tietysti se, että ihmiset hakisivat juomavetensä pullotettuna Virosta, jolloin joutuisimme määräämään pulloveden maahantuonnille rajoituksia. Myös pullovesivero olisi paikallaan.
Koira, ihmisen paras ystävä?
Suomessa jopa 20 000 alle 15-vuotiasta joutuu vuosittain koiran puremaksi.
Kukapa kylmäsydäminen hirviö voisi vihata suloista koiranpentua? Nuo hellyyttävät karvapörrykät ovat ilostuttaneet lukemattomien lasten ja aikuisten elämää jo 10 000 vuotta - puhumattakaan kaikesta siitä hyödystä, joita eri palveluskoirat ovat tuottaneet. Koirista on apua metsästyksessä, itsepuolustuksessa ja karjan paimentamisessa. Opastuskoirat auttavat sokeita ja valjakkokoirien avulla valloitettiin etelänapa.
Mutta koirat luovat selvästi myös ongelmia. En nyt tarkoita sitä ihastuttavaa ulostemassaa, joka keväisin valuu pitkin asfalttia, vaan jotain paljon vakavampaa. Koira on jalostettu sudesta, joka on yksiselitteisesti peto, katsoipa asiaa miltä suunnalta tahansa. Petomenneisyytensä vuoksi koiralla on yhä isonkin eläimen tappamiseen riittävä hammasvarustus. Tuon purukaluston kautta koira aiheuttaa maailmanlaajuisesti enemmän kuolemantapauksia ja vammoja kuin mikään muu eläin.
Belgiassa tehdyn tutkimuksen mukaan 2,2 % alle 15-vuotiaista lapsista joutuu vuosittain koiran puremaksi. Puremista alle puolet raportoidaan viranomaisille. Jos sama luku pitää paikkansa edes suuntaa-antavasti Suomessa, joutuisi koiran hampaisiin vuosittain jopa 20 000 alle 15-vuotiasta. Kun koira vielä useimmiten kohdistaa hyökkäyksensä käsiin tai päähän, voi kivun ja surun määrää kukin itse laskeskella. Koirien puremat ovat niin yleisiä, että tutkijat pitävät asiaa jo epidemiana. Tuo kahden prosentin sääntö pätee ilmeisesti myös Yhdysvalloissa, jossa koiranpuremia sattuu vuosittain noin 5 miljoonaa. Vieläkö muistatte ensimmäisen kasvojensiirron? Koirahan sen alkuperäisen suihinsa söi.
Päivälehtien lööpeissä koirien raatelut ovat yleisiä. Median kautta on luotu kuvaa tappajakoirista, jotka kuuluvat tiettyihin "taistelukoirarotuihin" erotuksena niistä kotisohvalla makoilevista pehmoleluista. Englannissa purevat koirat ovat aiheuttaneet jo sen verran kohua, että maassa säädettiin vaarallisten koirien laki (DDA), johonka nojaten näiden taistelukoirarotujen pitäminen on hankaloitunut. Aitoon brittityyliin innokkaimmat koiravihaajat ovat murtautuneet koiranomistajien koteihin ja tappaneet viattomia koiria, jotka ovat saattaneet olla vieläpä väärää rotuakin.
Britit kuitenkin kohdistavat syyttävän sormensa talutushihnan väärään päähän. Koira on viaton luontokappale. Suomessa on jo periaatteessa ainakin osittain puremia ehkäisevä lainsäädäntö, joka estää koirien irtipidon taajama-alueella. Talutushihnakaan ei tosin aina estä puremaa, kuten päivälehtien lööpeistä saa lukea. Kunnollinen ehkäisykeino olisi pakollinen kuonokoppa.
Koiranomistajien piittaamattomuus kiinnipitosäädöstä kohtaan on kuitenkin pöyristyttävää. Tuskin mitään muuta lakia rikotaan niin häpeilemättömästi keskellä kirkasta päivää. Koiranomistajia tuskin koskaan sakotetaan koirien irtipitämisestä. Sakko tulee sitten purematapausten yhteydessä, jolloin onkin jo liian myöhäistä.
Koira, kuten mikä tahansa muukin eläin, on rodusta riippumatta aina arvaamaton. Olipa kyseessä miten suloinen ja harmittoman oloinen lurppakorva tahansa, ei koiraan voi koskaan luottaa täysin. Lenkkipoluilla irrallaan olevia koiria enemmän tulee pelätä tuttuja koiria. Suurin osa purevista koirista kun on omia tai naapurin.
Niin, ja kyllä, minuakin on perheen koira puraissut käteen, kun olin 5-vuotias.
Kukapa kylmäsydäminen hirviö voisi vihata suloista koiranpentua? Nuo hellyyttävät karvapörrykät ovat ilostuttaneet lukemattomien lasten ja aikuisten elämää jo 10 000 vuotta - puhumattakaan kaikesta siitä hyödystä, joita eri palveluskoirat ovat tuottaneet. Koirista on apua metsästyksessä, itsepuolustuksessa ja karjan paimentamisessa. Opastuskoirat auttavat sokeita ja valjakkokoirien avulla valloitettiin etelänapa.
Mutta koirat luovat selvästi myös ongelmia. En nyt tarkoita sitä ihastuttavaa ulostemassaa, joka keväisin valuu pitkin asfalttia, vaan jotain paljon vakavampaa. Koira on jalostettu sudesta, joka on yksiselitteisesti peto, katsoipa asiaa miltä suunnalta tahansa. Petomenneisyytensä vuoksi koiralla on yhä isonkin eläimen tappamiseen riittävä hammasvarustus. Tuon purukaluston kautta koira aiheuttaa maailmanlaajuisesti enemmän kuolemantapauksia ja vammoja kuin mikään muu eläin.
Belgiassa tehdyn tutkimuksen mukaan 2,2 % alle 15-vuotiaista lapsista joutuu vuosittain koiran puremaksi. Puremista alle puolet raportoidaan viranomaisille. Jos sama luku pitää paikkansa edes suuntaa-antavasti Suomessa, joutuisi koiran hampaisiin vuosittain jopa 20 000 alle 15-vuotiasta. Kun koira vielä useimmiten kohdistaa hyökkäyksensä käsiin tai päähän, voi kivun ja surun määrää kukin itse laskeskella. Koirien puremat ovat niin yleisiä, että tutkijat pitävät asiaa jo epidemiana. Tuo kahden prosentin sääntö pätee ilmeisesti myös Yhdysvalloissa, jossa koiranpuremia sattuu vuosittain noin 5 miljoonaa. Vieläkö muistatte ensimmäisen kasvojensiirron? Koirahan sen alkuperäisen suihinsa söi.
Päivälehtien lööpeissä koirien raatelut ovat yleisiä. Median kautta on luotu kuvaa tappajakoirista, jotka kuuluvat tiettyihin "taistelukoirarotuihin" erotuksena niistä kotisohvalla makoilevista pehmoleluista. Englannissa purevat koirat ovat aiheuttaneet jo sen verran kohua, että maassa säädettiin vaarallisten koirien laki (DDA), johonka nojaten näiden taistelukoirarotujen pitäminen on hankaloitunut. Aitoon brittityyliin innokkaimmat koiravihaajat ovat murtautuneet koiranomistajien koteihin ja tappaneet viattomia koiria, jotka ovat saattaneet olla vieläpä väärää rotuakin.
Britit kuitenkin kohdistavat syyttävän sormensa talutushihnan väärään päähän. Koira on viaton luontokappale. Suomessa on jo periaatteessa ainakin osittain puremia ehkäisevä lainsäädäntö, joka estää koirien irtipidon taajama-alueella. Talutushihnakaan ei tosin aina estä puremaa, kuten päivälehtien lööpeistä saa lukea. Kunnollinen ehkäisykeino olisi pakollinen kuonokoppa.
Koiranomistajien piittaamattomuus kiinnipitosäädöstä kohtaan on kuitenkin pöyristyttävää. Tuskin mitään muuta lakia rikotaan niin häpeilemättömästi keskellä kirkasta päivää. Koiranomistajia tuskin koskaan sakotetaan koirien irtipitämisestä. Sakko tulee sitten purematapausten yhteydessä, jolloin onkin jo liian myöhäistä.
Koira, kuten mikä tahansa muukin eläin, on rodusta riippumatta aina arvaamaton. Olipa kyseessä miten suloinen ja harmittoman oloinen lurppakorva tahansa, ei koiraan voi koskaan luottaa täysin. Lenkkipoluilla irrallaan olevia koiria enemmän tulee pelätä tuttuja koiria. Suurin osa purevista koirista kun on omia tai naapurin.
Niin, ja kyllä, minuakin on perheen koira puraissut käteen, kun olin 5-vuotias.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)