Suomessa jopa 20 000 alle 15-vuotiasta joutuu vuosittain koiran puremaksi.
Kukapa kylmäsydäminen hirviö voisi vihata suloista koiranpentua? Nuo hellyyttävät karvapörrykät ovat ilostuttaneet lukemattomien lasten ja aikuisten elämää jo 10 000 vuotta - puhumattakaan kaikesta siitä hyödystä, joita eri palveluskoirat ovat tuottaneet. Koirista on apua metsästyksessä, itsepuolustuksessa ja karjan paimentamisessa. Opastuskoirat auttavat sokeita ja valjakkokoirien avulla valloitettiin etelänapa.
Mutta koirat luovat selvästi myös ongelmia. En nyt tarkoita sitä ihastuttavaa ulostemassaa, joka keväisin valuu pitkin asfalttia, vaan jotain paljon vakavampaa. Koira on jalostettu sudesta, joka on yksiselitteisesti peto, katsoipa asiaa miltä suunnalta tahansa. Petomenneisyytensä vuoksi koiralla on yhä isonkin eläimen tappamiseen riittävä hammasvarustus. Tuon purukaluston kautta koira aiheuttaa maailmanlaajuisesti enemmän kuolemantapauksia ja vammoja kuin mikään muu eläin.
Belgiassa tehdyn tutkimuksen mukaan 2,2 % alle 15-vuotiaista lapsista joutuu vuosittain koiran puremaksi. Puremista alle puolet raportoidaan viranomaisille. Jos sama luku pitää paikkansa edes suuntaa-antavasti Suomessa, joutuisi koiran hampaisiin vuosittain jopa 20 000 alle 15-vuotiasta. Kun koira vielä useimmiten kohdistaa hyökkäyksensä käsiin tai päähän, voi kivun ja surun määrää kukin itse laskeskella. Koirien puremat ovat niin yleisiä, että tutkijat pitävät asiaa jo epidemiana. Tuo kahden prosentin sääntö pätee ilmeisesti myös Yhdysvalloissa, jossa koiranpuremia sattuu vuosittain noin 5 miljoonaa. Vieläkö muistatte ensimmäisen kasvojensiirron? Koirahan sen alkuperäisen suihinsa söi.
Päivälehtien lööpeissä koirien raatelut ovat yleisiä. Median kautta on luotu kuvaa tappajakoirista, jotka kuuluvat tiettyihin "taistelukoirarotuihin" erotuksena niistä kotisohvalla makoilevista pehmoleluista. Englannissa purevat koirat ovat aiheuttaneet jo sen verran kohua, että maassa säädettiin vaarallisten koirien laki (DDA), johonka nojaten näiden taistelukoirarotujen pitäminen on hankaloitunut. Aitoon brittityyliin innokkaimmat koiravihaajat ovat murtautuneet koiranomistajien koteihin ja tappaneet viattomia koiria, jotka ovat saattaneet olla vieläpä väärää rotuakin.
Britit kuitenkin kohdistavat syyttävän sormensa talutushihnan väärään päähän. Koira on viaton luontokappale. Suomessa on jo periaatteessa ainakin osittain puremia ehkäisevä lainsäädäntö, joka estää koirien irtipidon taajama-alueella. Talutushihnakaan ei tosin aina estä puremaa, kuten päivälehtien lööpeistä saa lukea. Kunnollinen ehkäisykeino olisi pakollinen kuonokoppa.
Koiranomistajien piittaamattomuus kiinnipitosäädöstä kohtaan on kuitenkin pöyristyttävää. Tuskin mitään muuta lakia rikotaan niin häpeilemättömästi keskellä kirkasta päivää. Koiranomistajia tuskin koskaan sakotetaan koirien irtipitämisestä. Sakko tulee sitten purematapausten yhteydessä, jolloin onkin jo liian myöhäistä.
Koira, kuten mikä tahansa muukin eläin, on rodusta riippumatta aina arvaamaton. Olipa kyseessä miten suloinen ja harmittoman oloinen lurppakorva tahansa, ei koiraan voi koskaan luottaa täysin. Lenkkipoluilla irrallaan olevia koiria enemmän tulee pelätä tuttuja koiria. Suurin osa purevista koirista kun on omia tai naapurin.
Niin, ja kyllä, minuakin on perheen koira puraissut käteen, kun olin 5-vuotias.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti