Vammaiset hölmöjen armoilla

Hiljattain Suomenkin uutiskynnyksen ylitti varsin painajaismainen tapaus. Belgialainen Rom Houben oli joutunut auto-onnettomuuteen kaksikymppisenä ja halvaantunut. 23 vuotta myöhemmin huomattiin, ettei mies ollut tänä aikana ollutkaan koomassa vaan ainoastaan kyvytön kommunikoimaan. Nyt tietokoneen avulla mies kykeni puhumaan ja kertoi toimittajille kuinka oli huutanut mielensä sisällä - lievästi sanoen turhautuneena.

Lukiessani tätä uutista minäkin kauhistelin kohtaloa. Sitten katsoin miehestä videon. Videolla näkyy kuinka Houben kommunikoi ns. fasilitaation avulla. Kauhistuin uudestaan.

Suomessa fasilitaatio on tullut paremmin tunnetuksi Tuomas Alatalon tapauksen kautta. Alatalo on cp-vammainen mies, joka kommunikoi myös fasilitaation avulla. Tai niin väitetään. Fasilitaatio nimittäin käytännössä tarkoittaa sitä, että avustaja pitää "kirjoittajan" kädestä kiinni ja estää kirjoittajan ei-halutut käden spasmit. Todellisuudessa avustaja, eli fasilitoija, on itse tekstin kirjoittaja, kylläkin alitajuisesti, hieman samaan tapaan kuin spiritismi-istuntojen leikeissä. Fasilitaatioinnostus on laantunut sen kehittäneessä maassa USA:ssa, mutta Suomeen aalto on vasta tulossa. Innostuksen lomassa kriittinen ajattelu on jäänyt narikkaan. Tuomas Alatalon tapaus on erityisen sitkeä; usko tuntuu olevan erityisen vahvaa, eikä kellään ole riittävää henkistä voimaa totuuden kohtaamiseen. Jos joku vielä uskoo Tuomaksen itse olevan tekstiensä kirjoittaja, voi lukaista tämän. Alatalo on silti esiintynyt televisiossa, kirjoittanut kirjan ja kolumneja, ollut Helsingin Sanomien kuukausiliitteen kannessa, tuomaroinut hesarin älykköraadissa, saanut kaksi apurahaa sekä palkittu älykkökerho Mensan toimesta.



Alatalon todellinen persoona on kirjoittamiseen kykenemätön, eikä fasilitaatio välttämättä hänelle aiheuta sen enempää tuskaa kuin muutkaan hänen käsityskykynsä ylittävät arkiset asiat. Belgialaisen Houbenin tapauksessa totuus voi olla vielä kierompi. Koska Houbenin havaittiin olevan todellisuudessa tajuissaan, hän saattaa oikeasti myös olla älyltään täysin toimintakykyinen. Videolla kuitenkin näytetään kuinka fasilitoija innokkaasti kirjoittaa Houbenin kädellä ja samaan aikaan Houben itse nukkuu! On joitain hyvin harvoja tapauksia, joissa fasilitaatiolla oikeasti saadaan aikaan kommunikaatiovaikeuksissa olevan henkilön tuottamaa tekstiä. Jotta tämä voisi toteutua, vammautuneen pitää kuitenkin vähintään katsoa näppäimiä tai olla mielellään hereillä. Sekä Alatalo että Houben eivät kiinnitä juurikaan huomiota itse näppäimistöön. On siis varsin todennäköistä, että Houben kyllä kykenee ajattelemaan, mutta sen sijaan että mieheen viritettäisiin jokin moderni kommunikaatioväline, Houbenin persoonan on varastanut hänen kättään heilutteleva fasilitoija. Nykyään jo yksi tahdonalainen lihas riittää kommunikaatioon. Kirjoja on kirjoitettu mm. silmiä räpäyttämällä. Näiden tekniikoiden sijaan Belgiassa ollaan turvauduttu siihen ainoaa mikä ei toimi.

Siinäpä vasta kohtalo. Olla 20 vuotta eristyneenä mielessään ja sitten kun huomataan että aivoissa jotain tapahtuukin, joku tietämättään kähveltää persoonasi ja laittaa sanat suuhusi, tai siis käteesi.

Oikeasti kyseessä voi tosin olla ihan uutisankkakin. Vai mitä kertoo journalismin laadusta tai sitten belgialaisten lääketieteen tasosta, että "halvaantunut koomapotilas" ensinnäkin liikuttelee silmiään ja on silminnähden hereillä ja kaiken lisäksi heiluttelee ajoittain käsiään? Joka tapauksessa jos joskus fasilitaatioon törmäätte, on todellinen kirjoittaja helppo todeta sokkokokeella. Fasilitoitavan on pystyttävä kirjoittamaan myös jostain sellaisesta mistä fasilitoija ei tiedä. Alatalo ei tätä koetta ole läpäissyt.

Konsta rakentaa mökin

Erään kerran huomasin taivasalla asumisen käyvän ennen pitkään hankalaksi ja päätin rakentaa itselleni talon. Olin juuri kaatanut mämmiä keskellä kouraani sojottavaan peukaloon, joten pyysin apuun hyvää ystävääni Veikkoa, jonka tiesin jalkavaksi jaloistaan ja käteväksi käsistään. Veikko oli ammatiltaan taksimiesten esimies, eli yliajaja, mutta harrasti mielellään sekä joskus myös kropallaan erilaisia puhdetöitä. Kuten veikkasinkin, Veikko oli myöntyväisellä mielellä ja vastasi: "sehän ei ole konsti eikä mikään parahin Konsta-ystäväiseni. "Sitä ennen joudun kuitenkin heittämään yhden keikan kaupungissa, kuperkeikan nimittäin".

Aamuvoimistelujen jälkeen lähdimmekin metsään kolistelemaan honkia. Veikko pitkänä miehenä oli soveltuvaisempi tähän puuhaan, joten minä vedin perässäni pulkkaa. Päivä oli mitä mainioin, hauet lähtivät rannoilta, telkät pöntöistä ja eilisen teeren pojat kukluttivat pusikoissa. Veikko oli varsin leväperäinen niin tavoiltaan kuin fysiikaltaankin, joten ei kestänyt montakaan hetkeä kun päivä oli jo pulkassa. Vetelin hirsiä pulkalla pitkin metsää kunnes saavuimme tontille.

"Mehän voimmekin kahteen Pekkaan tämän rakentaa", kuulin itseni sanovan, mutta samalla tajusin, että edessäni seisoi joku muu kuin Pekka, enkä Pekka ollut itsekään. Pohdin tilannetta hiukan ja havaitsin meidän olevan kuin kaksi Marjaa. Mutta sekään ei tainnut pitää paikkaansa, vaikka hieman naisellinen ajoittain olinkin. Pysähdyin paikoilleni hiljaa ja tajusin pikkuhiljaa että olin menettämässä järkeni. Onneksi joku mies, ehkä Pekka tai Marja, kuka lie, rakensi talon puolestani samalla kun minä sain aikaan ja myös avaruuteen vain vähän.

Mökki olikin rakennettu alta aikayksikön, tässä tapauksessa kuukauden ja seisoimme ylpeinä luomuksemme edessä. Oviaukko oli kylläkin unohtunut kiireessä, mutta jälkiviisaus taikka takaraivo ei tässä vaiheessa enää auttanut. Varsin häikäilevänä miehenä olin valmistautunut palkitsemaan nimettömänä pysytelleen kirvesmieheni sievoisesti. Mies odottikin haavi auki josko palkintoni olisi kummoinenkin. Kaivoin kuvettani, koska sitä kutitti ja sitten vetäisin kukkarostani hänelle nipullisen kauniita ruusuja. Mies näki punaista, rapisteli tuppeaan ja hyökkäsi kimppuun niin että puuta, heinää sekä muita kasvikunnan tuotteita lenteli ympäriinsä. Mies tempaisi kukkaroni, kaivoi sieltä Matin ja huusi: "Mattia et näe ennen kuin palkkani maksat." Tämän jälkeen hän veti saappaan päähänsä ja juoksi pää kolmantena jalkana metsään. Jäljet havaitsin johtavan sylttytehtaan suuntaan.

"Kiittämätön lurjus", totesin ja palasin mökkiini odottamaan hölynpölyn laskeutumista.

Söpöysloinen-teoria

Voi miten ihana pörröinen otus! Tällainen pitää heti saada!

Stop!

Ajattelepa hetki. Miksi kissanpentu on söpö? Miksi haluat ruokkia sitä ja kaapia sen ulosteita hiekasta?

Minulla on teoria.

Biologiassa kahden eri lajin välistä kontaktia kutsutaan joko parasitsmiksi, kommensalismiksi tai mutualismiksi. Jos toinen osapuoli hyöty kontaktista ja toiselle siitä on haittaa, kyseessä on parasitismi. Jos kummatkin hyötyvät, kyseessä on mutualismi. Jos toinen hyötyy ja toiselle kontaktista ei ole hyötyä eikä haittaa, kyseessä on kommensalismi. Parasiittinen suhde paljastuu erityisesti siinä, että parasiitti kehittyy evoluution kautta jatkuvasti entistä paremmaksi isännän hyödyntäjäksi ja isäntä yleensä pyrkii kehittämään suojauskeinoja parasiitteja vastaan.

Kissojen ja koirien tapauksessa on selvää, että eläimet hyötyvät kontaktista ihmiseen. Mutta entäpä ihminen? Menneisyydessä lemmikit on otettu taloon nimeenomaan niiden hyödyllisyyden takia. Koirat ovat avustaneet ihmisiä metsästyksessä ja vartioinnissa, kissat talon pientuholaisten torjunnassa. Mutta nykyään lemmikin arvo piilee enemmänkin sen tuottamissa mielihyvän tuntemuksissa. Tämä myös näkyy lemmikkien evoluutiossa. Yhä useampi kissa- ja koirarotu on jalostettu enemmänkin söpöyden kuin hyödyllisyyden ehdoilla. Tuottaako söpöys siis ihmiselle mitään?

Vaikka tällä hetkellä lemmikin viemä ruokamäärä tuntuu vähäiseltä, voi tulevaisuudessa ruuasta olla pula ja lemmikkien välinen taistelu isännistä kiristyä. Mihinkä tämä johtaa? Koska lemmikit otetaan kotiin niiden söpöyden perusteella, näemme siis tulevaisuudessa entistä söpömpiä lemmikkejä, joiden söpöyttä ei kykene vastustamaan raavainkaan mies. Seuraava askel onkin, että söpöt karvaturrukat tarrautuvat ruokakupin sijaan suoraan kaulavaltimollesi ja imevät energiansa suoraan isännästä. Kadulla kävelee harmaita ja aneemisia ihmisiä söpöjä ääniä päästeleviä karvapalloja kauloissaan. Mutta kun ne ovat niin söpöjä!!