Vammaiset hölmöjen armoilla

Hiljattain Suomenkin uutiskynnyksen ylitti varsin painajaismainen tapaus. Belgialainen Rom Houben oli joutunut auto-onnettomuuteen kaksikymppisenä ja halvaantunut. 23 vuotta myöhemmin huomattiin, ettei mies ollut tänä aikana ollutkaan koomassa vaan ainoastaan kyvytön kommunikoimaan. Nyt tietokoneen avulla mies kykeni puhumaan ja kertoi toimittajille kuinka oli huutanut mielensä sisällä - lievästi sanoen turhautuneena.

Lukiessani tätä uutista minäkin kauhistelin kohtaloa. Sitten katsoin miehestä videon. Videolla näkyy kuinka Houben kommunikoi ns. fasilitaation avulla. Kauhistuin uudestaan.

Suomessa fasilitaatio on tullut paremmin tunnetuksi Tuomas Alatalon tapauksen kautta. Alatalo on cp-vammainen mies, joka kommunikoi myös fasilitaation avulla. Tai niin väitetään. Fasilitaatio nimittäin käytännössä tarkoittaa sitä, että avustaja pitää "kirjoittajan" kädestä kiinni ja estää kirjoittajan ei-halutut käden spasmit. Todellisuudessa avustaja, eli fasilitoija, on itse tekstin kirjoittaja, kylläkin alitajuisesti, hieman samaan tapaan kuin spiritismi-istuntojen leikeissä. Fasilitaatioinnostus on laantunut sen kehittäneessä maassa USA:ssa, mutta Suomeen aalto on vasta tulossa. Innostuksen lomassa kriittinen ajattelu on jäänyt narikkaan. Tuomas Alatalon tapaus on erityisen sitkeä; usko tuntuu olevan erityisen vahvaa, eikä kellään ole riittävää henkistä voimaa totuuden kohtaamiseen. Jos joku vielä uskoo Tuomaksen itse olevan tekstiensä kirjoittaja, voi lukaista tämän. Alatalo on silti esiintynyt televisiossa, kirjoittanut kirjan ja kolumneja, ollut Helsingin Sanomien kuukausiliitteen kannessa, tuomaroinut hesarin älykköraadissa, saanut kaksi apurahaa sekä palkittu älykkökerho Mensan toimesta.



Alatalon todellinen persoona on kirjoittamiseen kykenemätön, eikä fasilitaatio välttämättä hänelle aiheuta sen enempää tuskaa kuin muutkaan hänen käsityskykynsä ylittävät arkiset asiat. Belgialaisen Houbenin tapauksessa totuus voi olla vielä kierompi. Koska Houbenin havaittiin olevan todellisuudessa tajuissaan, hän saattaa oikeasti myös olla älyltään täysin toimintakykyinen. Videolla kuitenkin näytetään kuinka fasilitoija innokkaasti kirjoittaa Houbenin kädellä ja samaan aikaan Houben itse nukkuu! On joitain hyvin harvoja tapauksia, joissa fasilitaatiolla oikeasti saadaan aikaan kommunikaatiovaikeuksissa olevan henkilön tuottamaa tekstiä. Jotta tämä voisi toteutua, vammautuneen pitää kuitenkin vähintään katsoa näppäimiä tai olla mielellään hereillä. Sekä Alatalo että Houben eivät kiinnitä juurikaan huomiota itse näppäimistöön. On siis varsin todennäköistä, että Houben kyllä kykenee ajattelemaan, mutta sen sijaan että mieheen viritettäisiin jokin moderni kommunikaatioväline, Houbenin persoonan on varastanut hänen kättään heilutteleva fasilitoija. Nykyään jo yksi tahdonalainen lihas riittää kommunikaatioon. Kirjoja on kirjoitettu mm. silmiä räpäyttämällä. Näiden tekniikoiden sijaan Belgiassa ollaan turvauduttu siihen ainoaa mikä ei toimi.

Siinäpä vasta kohtalo. Olla 20 vuotta eristyneenä mielessään ja sitten kun huomataan että aivoissa jotain tapahtuukin, joku tietämättään kähveltää persoonasi ja laittaa sanat suuhusi, tai siis käteesi.

Oikeasti kyseessä voi tosin olla ihan uutisankkakin. Vai mitä kertoo journalismin laadusta tai sitten belgialaisten lääketieteen tasosta, että "halvaantunut koomapotilas" ensinnäkin liikuttelee silmiään ja on silminnähden hereillä ja kaiken lisäksi heiluttelee ajoittain käsiään? Joka tapauksessa jos joskus fasilitaatioon törmäätte, on todellinen kirjoittaja helppo todeta sokkokokeella. Fasilitoitavan on pystyttävä kirjoittamaan myös jostain sellaisesta mistä fasilitoija ei tiedä. Alatalo ei tätä koetta ole läpäissyt.

Konsta rakentaa mökin

Erään kerran huomasin taivasalla asumisen käyvän ennen pitkään hankalaksi ja päätin rakentaa itselleni talon. Olin juuri kaatanut mämmiä keskellä kouraani sojottavaan peukaloon, joten pyysin apuun hyvää ystävääni Veikkoa, jonka tiesin jalkavaksi jaloistaan ja käteväksi käsistään. Veikko oli ammatiltaan taksimiesten esimies, eli yliajaja, mutta harrasti mielellään sekä joskus myös kropallaan erilaisia puhdetöitä. Kuten veikkasinkin, Veikko oli myöntyväisellä mielellä ja vastasi: "sehän ei ole konsti eikä mikään parahin Konsta-ystäväiseni. "Sitä ennen joudun kuitenkin heittämään yhden keikan kaupungissa, kuperkeikan nimittäin".

Aamuvoimistelujen jälkeen lähdimmekin metsään kolistelemaan honkia. Veikko pitkänä miehenä oli soveltuvaisempi tähän puuhaan, joten minä vedin perässäni pulkkaa. Päivä oli mitä mainioin, hauet lähtivät rannoilta, telkät pöntöistä ja eilisen teeren pojat kukluttivat pusikoissa. Veikko oli varsin leväperäinen niin tavoiltaan kuin fysiikaltaankin, joten ei kestänyt montakaan hetkeä kun päivä oli jo pulkassa. Vetelin hirsiä pulkalla pitkin metsää kunnes saavuimme tontille.

"Mehän voimmekin kahteen Pekkaan tämän rakentaa", kuulin itseni sanovan, mutta samalla tajusin, että edessäni seisoi joku muu kuin Pekka, enkä Pekka ollut itsekään. Pohdin tilannetta hiukan ja havaitsin meidän olevan kuin kaksi Marjaa. Mutta sekään ei tainnut pitää paikkaansa, vaikka hieman naisellinen ajoittain olinkin. Pysähdyin paikoilleni hiljaa ja tajusin pikkuhiljaa että olin menettämässä järkeni. Onneksi joku mies, ehkä Pekka tai Marja, kuka lie, rakensi talon puolestani samalla kun minä sain aikaan ja myös avaruuteen vain vähän.

Mökki olikin rakennettu alta aikayksikön, tässä tapauksessa kuukauden ja seisoimme ylpeinä luomuksemme edessä. Oviaukko oli kylläkin unohtunut kiireessä, mutta jälkiviisaus taikka takaraivo ei tässä vaiheessa enää auttanut. Varsin häikäilevänä miehenä olin valmistautunut palkitsemaan nimettömänä pysytelleen kirvesmieheni sievoisesti. Mies odottikin haavi auki josko palkintoni olisi kummoinenkin. Kaivoin kuvettani, koska sitä kutitti ja sitten vetäisin kukkarostani hänelle nipullisen kauniita ruusuja. Mies näki punaista, rapisteli tuppeaan ja hyökkäsi kimppuun niin että puuta, heinää sekä muita kasvikunnan tuotteita lenteli ympäriinsä. Mies tempaisi kukkaroni, kaivoi sieltä Matin ja huusi: "Mattia et näe ennen kuin palkkani maksat." Tämän jälkeen hän veti saappaan päähänsä ja juoksi pää kolmantena jalkana metsään. Jäljet havaitsin johtavan sylttytehtaan suuntaan.

"Kiittämätön lurjus", totesin ja palasin mökkiini odottamaan hölynpölyn laskeutumista.

Söpöysloinen-teoria

Voi miten ihana pörröinen otus! Tällainen pitää heti saada!

Stop!

Ajattelepa hetki. Miksi kissanpentu on söpö? Miksi haluat ruokkia sitä ja kaapia sen ulosteita hiekasta?

Minulla on teoria.

Biologiassa kahden eri lajin välistä kontaktia kutsutaan joko parasitsmiksi, kommensalismiksi tai mutualismiksi. Jos toinen osapuoli hyöty kontaktista ja toiselle siitä on haittaa, kyseessä on parasitismi. Jos kummatkin hyötyvät, kyseessä on mutualismi. Jos toinen hyötyy ja toiselle kontaktista ei ole hyötyä eikä haittaa, kyseessä on kommensalismi. Parasiittinen suhde paljastuu erityisesti siinä, että parasiitti kehittyy evoluution kautta jatkuvasti entistä paremmaksi isännän hyödyntäjäksi ja isäntä yleensä pyrkii kehittämään suojauskeinoja parasiitteja vastaan.

Kissojen ja koirien tapauksessa on selvää, että eläimet hyötyvät kontaktista ihmiseen. Mutta entäpä ihminen? Menneisyydessä lemmikit on otettu taloon nimeenomaan niiden hyödyllisyyden takia. Koirat ovat avustaneet ihmisiä metsästyksessä ja vartioinnissa, kissat talon pientuholaisten torjunnassa. Mutta nykyään lemmikin arvo piilee enemmänkin sen tuottamissa mielihyvän tuntemuksissa. Tämä myös näkyy lemmikkien evoluutiossa. Yhä useampi kissa- ja koirarotu on jalostettu enemmänkin söpöyden kuin hyödyllisyyden ehdoilla. Tuottaako söpöys siis ihmiselle mitään?

Vaikka tällä hetkellä lemmikin viemä ruokamäärä tuntuu vähäiseltä, voi tulevaisuudessa ruuasta olla pula ja lemmikkien välinen taistelu isännistä kiristyä. Mihinkä tämä johtaa? Koska lemmikit otetaan kotiin niiden söpöyden perusteella, näemme siis tulevaisuudessa entistä söpömpiä lemmikkejä, joiden söpöyttä ei kykene vastustamaan raavainkaan mies. Seuraava askel onkin, että söpöt karvaturrukat tarrautuvat ruokakupin sijaan suoraan kaulavaltimollesi ja imevät energiansa suoraan isännästä. Kadulla kävelee harmaita ja aneemisia ihmisiä söpöjä ääniä päästeleviä karvapalloja kauloissaan. Mutta kun ne ovat niin söpöjä!!

Obamalle sataa palkintoja.

Nobel-komitean esimerkin rohkaisemana useat tahot ovat innostuneet palkitsemaan Yhdysvaltain presidentti Barack Obamaa.

Pulitzer-palkintokomitea on palkinnut Obaman poikkeuksellisen avoimesta omaelämänkerrasta, jonka Obama kirjoittanee joskus kunhan ehtii. Komitea oli erityisen otettu kirjan luvuista 4, jossa presidentti kertoo kuinka parantaa syövän ja poistaa maailmasta nälänhädän sekä 8, jossa Obama matkustaa Jupiteriin ja tapaa vulcanuslaisia.

Kansainvälinen matemaatikkojen federaatio on palkinnut presidentti Obaman neljän vuoden välein myönnettävällä Fieldsin mitalilla, joka tosin alunperin oli tarkoitus jakaa seuraavan kerran vasta vuonna 2010. Komitea oli otettu Obaman tulevista ponnisteluista matematiikan parissa, joista mainittiin geometrisesti ympyrän neliöinti sekä kulman jakaminen kolmeen. Obaman urotyöksi voitaneen tulevaisuudessa lisätä myös mykistävä havainto, että pii ei olekaan loputon luku, vaan viimeiset desimaalit sisältävät intergalaktisen yhteisön sinne asettaman koodin, jonka avulla testataan alkeellisten avaruusrotujen soveltuvuutta intergalaktiseen yhteisöön.

Iranin presidentti Ahmed Ahmanidedijidijad on myöntänyt Obamalle Iranin valtion kunniamitalin Iranin ydinaseohjelman edistämisestä ja sille selän kääntämisestä. Ai niin ja Israelin vastaisen sodan sallimisesta. Myös Pohjois-Koreassa ollaan ihastuttu presidentti Obaman tulevista ponnisteluista maailman käännyttämisestä juche-aatteeseen. Kim Jong-il on päättänyt ojentaa Obamalle palkinnoksi pronssisen veistoksen itsestään.

Rautavaaran kunta on lisäksi palkinnut Obaman Rautavaara-viirillä Rautavaaran kaikkien ongelmien tulevasta ratkaisusta.

Yt-neuvottelut Auschwitzissa käynnistyvät jälleen

Keskitysleirin työntekijöiden kahviossa on vakava tunnelma. Suurin osa työntekijöistä on jo lomautettuna, eikä ensi viikon neuvottelut herätä toivon tuntemuksia. Iltavuoroon tulleet Hans (47) ja Dietrich (32) hörppivät vaitonaisina kupeistaan. Muuta tekemistä heillä ei juuri olekaan, sillä kaasukammio ei ole ollut käynnissä vuosiin. Juutalaisia on yhä vaikeampi löytää, eikä joukkotuhomarkkinat ole kannattaneet enää pitkään aikaan. Toisen maailmansodan kulta-aikaa moni täällä muistelee hartaana. Dietrich kertoo olevansa kolmannen polven kaasuvastaava. Hänen isoisänsä aloitti täällä jo vuonna 1940, kun leiriä vasta rakennettiin. Dietrich muistaa lapsuutensa lämpöisen tunnelman: "Kaikki olivat iloisia silloin. Ja miksei, varma työ, ilmainen hammashuolto ja eläkkeelle 55-vuotiaana".

Verkkojen ympäröimien käytävien päästä löytyy leirin ainoa juutalainen, Hallen lähiöstä löytynyt narkomaani ja transvestiitti Otto (22), joka tosin hänkin kääntyi juutalaisten uskoon vain ärsyttääkseen luterilaisia vanhempiaan. Otto on odottanut leirillä joukkotuhontaa jo viisi vuotta. Hans ja Otto keskustelevat keskenään hiljaa ja hörähtävät välillä hersyvään nauruun. Viidessä vuodessa miehet ovat oppineet tuntemaan toisensa tarkkaan. Oton kohtalo on kuitenkin epävarma. Zyklon B on kallista ainetta, eikä kaasukammioita kannata käynnistää yhden asiakkaan takia. Jos leiri suljetaan, varaston kaasusylinterit saatetaan yrittää myydä hyönteismyrkkynä. Hans irvistää. "Olisihan se kiva pyöräyttää kammiot käyntiin vielä kerran. Tuntuisi, että on saanut tämänkin homman päätökseen." Otto hymyilee vaitonaisesti ja katsoo lempeästi ystäväänsä.

Masennusmonologi

"Kyllä ihmiset jaksaa voivotella, että mitenkä se nyt kun ihmiset on niin masentuneita ja ahdistuneita ja nuoret syrjäytyy työelämästä ja niin edelleen. Eihän se nyt mikään ihme ole. Maailma nyt vaan on masentava paikka."

"Miksi ihmeessä ahdistus on yleisintä juuri länsimaissa? Täällähän on asiat parhaiten. Ruokaa riittää ja kaikilla on katto pään päällä. Koulut ja sairaalat kaikki ilmaisia. Suomessakin on maailman parhaaksi väitetty koulutusjärjestelmä. Mutta siinähän se juju just piileekin. Tieto lisää tuskaa. Helppohan se on jonkun afrikkalaisen olla optimisti, kun ne siellä majoissaan luulee, että ainoa vika maailmassa on se että kylän kaivo on kuiva. Ei ne siellä pohdi joka päivä sitä, että mitähän nyt käy kun ydinaseet lisääntyy ja ilmasto muuttuu ja multa loppuu maasta ja meret saastuu ja kalat loppuu vesistä ja otsonikerros häviää ja metsät tuhoutuu ja talouskin romahtaa, ihmiskauppa ja huumebisnes rehottaa. Ne on onnellisia siellä kun ne saa käteensä jotain, mitä se nyt sitten onkaan, jotain bataattimössöä mitä ne siellä syö. "

"Senhän näkee näistä kouluampujista ja pomminrakentelijoistakin. Media paasaa, että voivoi kun ahdistaa nuoria niin paljon ja mitenkä nää ahdistuneet nuoret sais ajoissa hoitoon ettei ne ampuis ketään. Täähän on just tätä yhteiskunnan medikalisaatiota. Ei ne mitään hoitoa tartte. Ei se vika niissä nuorissa ole. Vika on maailmassa. Kun tarpeeks lukee maailman asioista ja huomaa miten tekopyhästi aikuiset elää ja kieltää todellisuuden, niin kyllähän se vihaks pistää. Ihmiset tarvii herättää koomasta. Ja tällaiset aktiiviset itsensä uhraavat nuoret siihen kykenee. Just niinkuin Baader ja Meinhof Saksassa."

"Tai sitte näissä amerikkalaisissa elokuvissa missä vetistellään vähän ku joku kuolinvuoteellaan katselee tyynesti ympärilleen ja rauhallisesti nukkuu pois. Siis, eihän ihmiset nyt niin todellisuudessa kuole. Melko suurella todennäköisyydellä me kaikki kuollaan suurissa tuskissa. Meistä vuotaa verta tai me tukehdutaan oksennukseen tai auto ajaa meidän yli ja me kidutaan siinä asfaltilla ja ihmiset ottaa kuvia ja laittaa ne nettiin. Tai sitten maataan jossain vanhusten vuodeosastolla kymmenen vuotta lääketokkurassa. Keho pettää vähitellen siellä. sisuskalut mätänee, hampaat tippuu suusta, makuuhaavat leviää ja tulehtuu. Viime hetkillä sitä on semmoinen irvokas mätänevä kasa lääkeliemessä killuvaa luuta ja nahkaa. Kuolema peitetään nykyään niin hyvin näkyviltä, että ihmiset taitaa tosissaan luulla elävänsä ikuisesti. Sehän on silloin hyvä, että tällaiset innokkaat nuoret jaksaa muistuttaa meitä siitä kuinka heiveröisiä me oikeasti ollaan."

"Ihmiset on oikeasti niin toivottomia optimisteja. Jos me suhtauduttais maailmaan realistisesti, niin kaikki juoksis saman tien hirveessä paniikissa metsään kirkuen. Ihmiset yliarvioi itseään ihan tajuttomasti. Oikeasti me kaikki ollaan tyhmiä, rumia pikku olentoja, jotka säälittävästi räpiköi mudassa lyhyen elämänsä. Masentuneet ihmiset on oikeasti ainoita, jotka tajuaa tän kaiken. Niillä on realistinen ymmärrys omasta itestään ja ympäröivästä maailmasta. Joku Marco Bjuström tai naurujooga, ne saa vaan tän kaiken näyttämään entistä irvokkaammalta. Miettikää nyt mihin tää maailma on menossa. Joka vuosikymmen tulee vaan eteen uusia entistä isompia ongelmia. Joskus 50 vuotta sitten suurin ongelma oli muka väestönkasvu. Siitä ei päästy eroon, mutta nyt on koko maapallo vaarassa, kun ekosysteemi on luhistumaisillaan. Mitä seuraavaksi? Aurinko sammuu? Supernova iskee? Galaksit törmää keskenään? Ja joka kerta optimistit taputtelee toisiaan selkään ja sanoo "kyllä se siitä, ei oteta turhaa stressiä, painetaan vaan lisää vauhtia". Jos tätä maailmaa johtamassa ois oikeasti masentuneet ihmiset, niin mitään näitä ongelmia ei ois koskaan syntynytkään."

Heimo terveyskeskuksessa

Homontorjuntajoukot uudistuvat

Homot. Hyi helvetti. Ajattele nyt, kaksi miestä syleilee toisiaan kiihkeästi. Oksettavaa. Kaikkea sitä pitää kokolihaa syövän jumalaa pelkäävän heteromiehen kestää.

Onneksi meillä on kirkko.

Tutustumme tänään kirkon uudistuneeseen pro hetero -projektiin. Kuopion kuolemantuomiokirkon portailla kanssani istuu kaapuasuinen hiippapiisparovasti Teuvo "Angel" Kiirastuli. Teuvo, mistä pro-hetero -projektissa on kyse?

"Kirkko on jo vuosituhansia taistellut homoutta vastaan, mutta nyt viime vuosikymmeninä otteemme on kirvonnut pahasti. Tiesimme, että jotain on tehtävä ja pian. Muuten saattaisimme pian löytää itsemme irstaista homoluolista nahka-asuisina ja rintakarvat esillä."

Kuulostaa pahalta, mutta kerro toki lisää.

"Olimme pitkään epäilleet, että lähestymistapamme oli ollut puutteellinen. Sitten saimme tietoomme, että homous suorastaan rehottaa myös eläinten keskuudessa. Tiesimme heti mitä tehdä. Muodostimme vapaaehtoisista seurakuntalaisista homontorjunta-armeijan ja lähetimme heidät lähimpään viidakkoon. Tiesitkö muuten, että jopa 95% kirahvien astumisista on urosten välisiä?"

Sitäpä en tiennytkään. Mutta mitä asialle voi tehdä?

"Projekti on todella suuritöinen, mutta onneksi eläinten kanssa on sentään helpompi toimia kuin ihmisten kanssa. Olemme esimerkiksi löytäneet useita paatuneita urossorsia, jotka ovat eläneet homoliitossa koko ikänsä. Ne ovat jopa törkeästi hakeutuneet heterosuhteisiin saadakseen itselleen jälkikasvua ja sitten munien ilmaannuttua potkineet kolmannen pyörän pesästä ulos. Tällainen toiminta olisi kammottavaa jos se leviäisi ihmisten keskuuteen. Näiden sorsien tapauksessa voimme kuitenkin puuttua asiaan jo varhain ja pelastaa sorsalapsukaiset perverssiltä perhehelvetiltä. Teimmekin niin, että lennätimme toisen homosorsan maapallon toiselle puolelle. Munista teimme omeletin."

Kuinka hyviä tuloksia olette saaneet tähän mennessä?

"Eläimillähän ei ole sielua, joka tarvitsisi pelastusta. Uskomme kuitenkin, että puuttumalla eläinten perversioihin, sielunvihollisen ote kirpoaa myös ihmisistä. Tämä on siis jonkinlaista jatkoa Nooan työlle. Nisäkkäitä onkin todella helppo käsitellä. Suurimmat ongelmat meillä on kaikkein yksinkertaisimpien olentojen parissa. Kastemadot esimerkiksi ovat kaksineuvoisia, eikä Raamattu valitettavasti puhu mitään kaksineuvoisten perhesuhteista. Olemmekin joutuneet tässä hieman soveltamaan. Kastemadothan pystyvät hedelmöittämään toinen toisensa, joten on usein vaikea päätellä kumpi on oikeastaan mies ja kumpi nainen. Olemme helpottaneet asiaa niin, että kastroimme madoilta toiset sukuelimet, jolloin jäljelle jää vain uroksen tai naaraan välineet. Sen jälkeen olemme pukeneet miesmadoille housut ja paidan ja naismadoille hameen."

Kuulostaa upealta! Biologian ei pitäisikään olla este miehen ja naisen pyhälle liitolle.

"Näinhän se tietenkin on. Olemme kuitenkin kohdanneet lähes ylitsepääsemättömiä ongelmia erityisesti hyönteisten ja muiden pikkuolioiden kanssa. Mehiläiset ja muut sosiaaliset hyönteiset ovat hankalia tapauksia. Yhden naaraan ympärille muodostuva osittain seksuaalinen ja osittain aseksuaalinen yhteisö on niin kieroutunut turmion luola, että olemme lähes vaipuneet epätoivoon. Mehiläisten tapauksessa ainoa asia minkä olemme tähän mennessä voineet tehdä on että olemme asettaneet pesään kuningattaren vierelle muovailuvahasta muotoillun mehiläiskuninkaan. Epätoivoista ehkä, mutta jospa kuningas herättäisi kuningattaren mielen syövereissä pienen pilkahduksen, kaipauksen miehen turvalliseen kainaloon."

Työtä siis taitaa riittää vielä paljon?

"Työtä riittää paljon, mutta myös palkinto on mahtava. Mikään ei korvaa sitä suurta tunnetta kun on saattanut paatuneet homohyeenat oikealle polulle ja näkee omin silmin kuinka naarashyeenat söpösti ahertavat keittiössä ja uroshyeenat istuskelevat sohvalla ja lukevat lehteä ja lapsihyeenat leikkivät lattialla. Kyllä siinä sielu lepää."

Seurassani oli siis Kuopion kuolemantuomiokirkon piispahiippakapituli Teuvo "Animal" Kiirastuli.

Tänään täältä tähän.

Oikeassa olemisen opas

Aina silloin tällöin törmää ihmiseen, joka varovaisella äänellä ilmaisee oman typerän mielipiteensä jostain asiasta, mistä nyt sattuukin, yleensä jostain vähäpätöisestä, ja tulee ajankohtaiseksi olla oikeassa. Ihmisillä on sellainen hassu mielikuva, että oikeassa oleminen on suhteellisen helppoa ja yksinkertaista. Näin ei kuitenkaan ole, kuten tulemme seuraavaksi huomaamaan. Tai siis tarkkaan ottaen sinä tulet huomaamaan. Minä nimittäin tiedän jo tämän kaiken.

Aluksi on erityisen tärkeää tarkastaa tarkoin lyhin reitti väärässä olijan läheisyyteen. Jos välillä on pöytiä, tuoleja ynnä muutta rekvisiittaa, on hyvä opetella nopeasti niiden sijainnit. Tähän ei saa kulua sekunnin kymmenystä enempää, sillä oikeassa olijan pitää kiirehtiä tuomaan esille oma paikallaolonsa mahdollisimman kunnioitusta herättävästi. Hyvä idea on kouraista jokin lähistöllä oleva esine, esimerkiksi maljakko tai massiivipuusta rakennettu ruokapöytä, ja viskaista se lähimpään seinään. Jos seinän vierustalla oleilee ihmisiä, on kohteliasta pyytä heitä siirtymään tai vaihtoehtoisesti tähdätä hieman sivuun. Seuraavaksi tulee ottaa katsekontakti väärässä olijaan ja siirtyä selkä suorassa hänen läheisyyteensä. On yllättävän vaikea kävellä ja tuijottaa silmiin yhtä aikaa, joten etukäteen ulkoa opeteltu reitti osoittaa tässä vaiheessa arvonsa.

Kun on saapunut väärässä olijan eteen, on seuraavaksi syytä ilmaista väärässä oleminen esimerkiksi näin: "Hyvä herra, uskoakseni olette väärässä. Pyytäisin teitä kohteliaasti korjaamaan virheenne kuten kunniallinen mies." Koska asia on vakava, on tärkeää suhtautua asiaan asiaankuuluvalla vakavuudella. Jos naureskelee paljon vapaa-aikanaan, on hyvä harjoitella peilin edessä vakavia ilmeitä tällaisia tilanteita varten. Suurin osa väärässä olijoista myöntää nopeasti erheensä jo tässä vaiheessa ja poistuu nopeasti paikalta. Tämä on odotettavaakin väärässä olijalta. Mutta silloin tällöin saattaa väärässä olija osoittaa poikkeuksellista suoraselkäisyyttä, nousta hitaasti mutta katsekontaktin säilyttäen ylös ja sanoa röyhkeästi jotain tähän tapaan:

"Herra on kovin ystävällinen tuodessaan ilmi oman näkemyksensä, mutta voin taata, että huolenne on täysin aiheetonta. Laajoilla matkoillani ympäri maailmaa olen erityisesti tutustunut Borneon Machiguenga-heimon matzue-puukeihäiden ballistisiin ominaisuuksiin. Elin Machiguengojen parissa 25 vuotta, jona aikana heimo, joka ei koskaan aiemmin ollut nähnyt valkoista miestä, hyväksyi minut soturiensa joukkoon. Metsästin matzue-keihäillä päivittäin vähintään 15 tuntia ja minusta kehittyi heimon ylivoimaisesti paras keihästäjä. Heimo arvosti minua niin paljon, että he antoivat minulle vaimokseni heimon kauneimman naisen ja paljastivat samalla minulle muinaisen kulta-aarteensa sijainnin. Viimeiset 5 vuotta olen kiertänyt maailmaa esitelmöimässä matzue-keihäiden ominaisuuksista maailman johtavissa yliopistoissa. Pariisin Louvressa museojohto heitti roskiin suunnattoman arvokkaita Da Vincin, Manet´n ja Rembrandtin maalauksia saadakseen tilaa Borneosta tuomilleni keihäille. Kaunis vaimoni on tässä vierelläni ja nämä miehet ympärilläni ovat Harvardin historian ja antropologian laitosten professoreita. Luulen siis, että väärässä olette te hyvä herra."

Nämä ns. asiantuntijat ovat usein kovin varmoja itsestään. Onkin tärkeää ettei missään tapauksessa anna tällaisten vakuuttaviksi tarkoitettujen monologien hämmennyttää itseään. Oikeassa olijalla on aina moraalinen velvollisuus oikaista väärässä olijoita, vaikkei sattuisi heidän naurettavasta erikoisalastaan mitään tietämäänkään. Tässä tapauksessa sopiva vastaus voisi olla tämäntapainen:

"Hyvä herra, olen kyllä kuullut teistä. Tulin juuri nimittäin itse Borneosta ja Machigeungat kertoivat minulle valkoisesta miehestä joka oli elänyt heidän parissaan yli 20 vuotta. Minulla oli suuri työ saada heimo luottamaan minuun, sillä he olivat saaneet jo tarpeekseen tästä edellisestä valkoihoisesta. He kertoivat kuinka valkoinen mies oli tullut heidän luokseen kysellen kulta-aarteesta ja yritti voittaa heidän luottamuksensa käyttäytymällä narrimaisesti, heittäen keihäitä saaliin ohi, juuttumalla kiinni liaaneihin ja muutenkin viihdyttämällä heitä naurettavan säälittävällä olemuksellaan. Vuosikausien jälkeen heimo alkoi kyllästyä miehen sekoiluihin, joten he päättivät päästä miehestä eroon lopullisesti. He alkoivat kehua miehen saalistustaitoja ja toivat hänelle muka hänen ampumiaan saaliita, jotka todellisuudessa oli piilossa olleiden heimolaisten saalistamia. Viimein kylän päällikkö pakkonaitti miehen kylän rumimmalle akalle ja antoi häälahjaksi nipun epäonnistuneita keihäänrääpäleitä. Mies katosi pian sen jälkeen kun päällikkö kertoi hänelle että muinainen kulta-aarre lepää eräällä kaukaisella suolla. Todellisuudessa kulta-aarteen sijainti säilyy yhä heimon ja minun salaisena tietona."

On tärkeää muistaa katsoa tarkasti väärässä olijan silmiin koko ajan. Oikeassa olijan intensiivisestä päättäväisyydestä vakuuttuneina väärässä olijan hännystelijät alkavat silmäillä toisiaan. Hännystelijät tarkastelevat itselleen otollisinta aikaa kääntää takkinsa ja siirtyä oikeassa olevan joukkoon. Heitä ei saa tässä vaiheessa missään nimessä painostaa. Pelkkä oikeassa oleminen riittää.

Väärässä olijan otsalta alkaa valua tässä vaiheessa hikeä ja hän pyyhkii sitä hermostuneesti hihaansa. Hän saattaa vilkuilla välillä hännystelijöihinsä etsien heistä turhaan tukea. Väärässä olijan vaimo tuijottaa miestään kysyvästi. Väärässä olija saattaa vielä kakistellen päästää suustaan jotain epämääräistä. "Mutta...mutta... siis minullahan on kuvia ja v-v-videomateriaalia. Minä sentään näin kulta-aarteen. Kyllä minä näin sen. Olen siitä lähes varma... En minä ole nyt untakaan voinut nähdä... Vai olenko?" Väärässä oleminen on siinä huono juttu, että väärässä olija ei useimmiten tiedä itse olevansa väärässä. Väärä tieto on hämärtänyt hänen itsekritiikkinsä. Pahimmassa tapauksessa väärässä olija on elänyt vuosia eräänlaisessa harhassa. Oikeassa olevasta säteilevä oikeassa olemisen intensiivinen valo saa hänet nyt tutkailemaan menneisyyttään aivan uudesta näkökulmasta ja epäilyn aallot iskevät hänen tietoisuuteensa. Ennen pitkään väärässä olija lopulta luhistuu oikeassa olemisen edessä ja kyyristyy itkemään lattialle. "Minä olen suuri antropologi. Minä tiedän että olen suuri antropologi..nyyh nyyh." Vastuuntuntoinen oikeassa olija tässä vaiheessa tarjoaa luhistuneelle ihmisrauniolle muutamia lohdutuksen sanoja. Eihän hän olisi mitenkään voinut tietää, että törmää sattumalta oikeassa olijaan.

Barack Obama ei ole afro-amerikkalainen

Yhdysvaltain uudella presidentillä Barack Obamalla ei ole helppoa. Tuskin kehenkään presidenttiin on ladattu yhtä paljon suuria odotuksia. En keksi näille epärealistisille odotuksille mitään muuta syytä kuin sen että Obama on musta. Koska hän on musta, hän ei ilmeisesti voi tietenkään olla julma ja itsekäs valkoinen mies. Ei ei. Musta presidentti on tietenkin erilainen. Hänellä on kosketus afro-amerikkalaisiin juuriinsa. Hän on nähnyt USAn sotilaallisen julmuuden levittäytyvän maailman ylle uhkaavana valkoisena lakanana. Tämän vuoksi hän tietenkin saa heti aikaiseksi rauhan Lähi-itään, parantaa syövän ja estää ilmastokatastrofin.

Barack Hussein Obama ei ole afro-amerikkalainen. Koko termi itsessään on jo naurettava. Eihän Yhdysvaltojen valkoisiakaan kutsuta euro-amerikkalaisiksi. Ja sitä paitsi tummaihoisia asuu paljon myös esimerkiksi Brasiliassa, joka siis on myös Amerikkaa. Joka tapauksessa afro-amerikkalaisilla tarkoitetaan Yhdysvalloissa eläviä tummaihoisia Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä, joista lähes kaikki asuvat tällä hetkellä USAn köyhissä lähiöissä, syvästi uskonnollisissa yhteisöissä. Kuten viime kirjoituksessa mainitsin, näiden afro-amerikkalaisten ahdinko on todella syvällä. Useat miehistä päätyy vankilaan ja todella harva päätyy yliopistoon.

Obama olisikin säkenöivä poikkeus, jos hän siis oikeasti olisi afro-amerikkalainen. Obama kuitenkin syntyi Hawaiissa, valkoiselle antropologille ja kenialaiselle ekonomistille. Antropologiäiti oli agnostikko, isä oli ateismiin kääntynyt entinen muslimi. Vanhempien eron jälkeen pikku-Obama sai isäpuolekseen myöskin uskontoon niuvasti suhtautuvan indonesialaisen geologin. Obama siis asui lapsuutensa manneramerikan ulkopuolella, Hawaiissa ja Indonesiassa, kävi hienoja yksityiskouluja ja sai kasvatuksensa ei-uskonnollisilta tiedemiehiltä. Ei paljoa kauemmaksi afro-amerikkalaisuudesta voisi mennä. Itse afro-amerikkalaisuuteen Obama tutustui vasta aikuisena mustien kirkkojen parissa tehdyn työn kautta. Valkoisiin kollegoihinsa verrattuna Obaman erikoislaatuisuus ei tule ihonväristä, vaan kosmopoliittisesta, sekulaaris-humanistisesta ja akateemisesta kasvuympäristöstä. Kuinka hyvin Obama on tämän lapsuuden etumatkan hyödyntänyt onkin sitten eri asia. Jotain kertoo se, että mies kääntyi uskoon aikuisena. Ensimmäinen ateistipresidentti, tai edes ensimmäinen ateistisenaattori olisikin ollut liikaa pyydetty.

Vaihtoehtoja avioliitolle

Avioliitto on pitänyt pintansa Suomessa, vaikka noin kolmannes liitoista nykyään päättyykin eroon. Oikeastaan voisi sanoa, että nykyään avioliittoja solmitaan enemmänkin romanttisista syistä. Aiemmin avioliitto sen sijaan on ollut ainoa yhteiskunnan hyväksymä parisuhteen muoto, johon monet parit ovat vastentahtoisesti alistuneet. Rakkausavioliitto on niin Suomessa kuin muuallakin uusi keksintö. Onkin outoa, että nykyään avioliittoon liitetään romanttisia mielikuvia, vaikka avioliitto instituutiona ei ole edelleenkään kahden toisiinsa rakastuneen välinen sopimus, vaan parin ja ympäröivän yhteiskunnan välinen sopimus. Ja vieläpä sellainen sopimus, jonka sisältöön parilla itsellään ei ole mitään sanottavaa.

Avioliittoon liittyy tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka tulevat aina pakettitarjouksena mukana, halusipa niitä tai ei. Avioliittoon liittyviä etuja ovat esimerkiksi etuoikeus puolison perintöön pienellä perintöverolla, oikeus adoptoida yhteinen perheen ulkopuolinen lapsi, oikeus lesken eläkkeeseen sekä oikeus ottaa itselleen puolison sukunimi. Olennaisin velvollisuus on puolison elatusvelvollisuus. Näistä oikeuksista ja velvollisuuksista ei voi neuvotella.

Avioliitto ei kuitenkaan ole ainoa Suomessa käytössä oleva parisuhdeinstituutio. Homot ja lesbot voivat solmia rekisteröidyn parisuhteen, joka eroaa avioliitosta esimerkiksi adoptio-oikeuden ja nimenmuutoksen puuttumisena. Perintöoikeus homoilla sen sijaan on. Rekisteröity parisuhde on siis kapulakielisyydestään huolimatta yksi versio avioliittoinstituutiosta, jota voisi hyvin kutsua myös vaikka homioliitoksi. Mutta miksi pysähtyä tähän? Miksei tarjolla voisi olla vaikka kymmenen erilaista parisuhdeliittoa, joilla olisi omat nimensä ja omat oikeudet ja velvollisuutensa? No miksikö? Perinteiden ja vanhoillisuuden takia tietenkin. Ehdotankin seuraavaksi muutamia mahdollisia liittoja, jotka saattaisivat saada omat innokkaat kannattajansa.

1) Periöliitto. Periöpuolisot perivät kuolleen puolisonsa koko suvun omaisuuden riippumatta siitä ovatko sukulaiset elossa. Suvulla on asumisoikeus meneteyissä asunnoissaan kahden viikon ajan. Periöpuolisoita koskee kuitenkin raskautettu henkirikosasetus, jonka mukaan periöpuolisoiden suorittamat henkirikokset aiheuttavat mahdollisten tuomioiden satakertaistamisen.

2) Sitiöliitto. Solmiessaan sitiöliiton kihlapari lupautuu toistensa kanssa päivittäiseen seksuaaliseen kontaktiin. Sitiöero on ehdottoman laiton ja sitiövelvollisuuksista laistamisesta seuraa kuolemanrangaistus. Kuolemantapauksen sattuessa, sitiöpuoliso joutuu polttoitsemurhaamaan itsensä. Valtio kustantaa elinikäiset ehkäisytarvikkeet.

3) Adioliitto. Adiopuolisoilla on oikeus adoptoida kuka tahansa valitsemansa henkilö ilman adoptoidun omaa tai perheen suostumusta. Adiopuolisoilla on kuitenkin ns. jatkettu elatusvelvollisuus, eli he joutuvat elättämään tarvittaessa myös adiopuolison kolme lähintä sukulaista.

4) Nimiöliitto. Puolisoilla on oikeus yhdistellä sukunimistään uusi yhdistelmä tai vaikkapa anagrammi tai palindromi. Lötjösen ja Rahka-ahon yhteiseksi nimeksi sallitaan siis Rahkalötjönen, Lötjöaho, Öhkö-aho-rötjönen tai Akhar-öjtöl-oha. Nimiöpuolison kuoleman yhteydessä he kuitenkin menettävät puolison ja oman omaisuutensa kokonaisuudessaan ja lisäksi joutuvat luovuttamaan lääketieteelle toisen munuaisensa, keuhkonsa, sarveiskalvonsa, selkäytimensä ja naamansa.

Ruma iljetys traumatisoi Englannissa

(LONTOO) Ison-Britannian kansalaiset ovat syvästi järkyttyneitä taannoisen Britain's got talent- ohjelman lähetyksen johdosta. Ohjelmaan koomiseksi narriksi tuotu ruma akka aukaisi herpesnäppylöiden reunustaman suunsa ja päästi ilmoille kauniin laulun. Sekä ohjelman automaattinauruyleisö että television eteen sohvalle liimaantuneet katsojat saivat lukuisia aivonyrjähdyksiä. Useita loukkaantuneita vietiin hoitoon teho-osastolle, jossa heille näytettiin Celine Dionin, Shakiran ja Beyonce Knowlesin musiikkivideoita.

Katsomossa tapahtumahetkellä istunut Worchestershireläinen rekkamies Mike Litoris kuvailee tuntemuksiaan pidellen samalla vertavuotavaa korvaansa: "Tämä on pyhäinhäväistys. Vain kauniilla ihmisillä on lupa laulaa kauniisti. Elämäni ei palaa koskaan enää raiteilleen. Aivan kuin sontakokkare olisi alkanut väitellä filosofiasta".

Ison-Britannian julkinen televisiokanava BBC lähettää kriisikeskuksestaan 24 tuntia vuorokaudessa Christina Aguileran ja Jennifer Lopezin musiikkivideoita. Ruma akka suljettiin Lontoon kuuluisaan vankilatorniin Toweriin. Towerin korpit lensivät pois.

Maailman huonoiten suomennettu teoksen nimi

Markkinoilla vilisee useita elokuvia ja kirjoja, joille suomalainen kustantaja on lätkäissyt naurettavan nimen. Usein luulee löytäneensä teoksen, jonka nimi on varmasti tyhmin suomennos koskaan. Sitten vastaan astelee Michael Crichtonin kirja, alkuperäiskielellä nimeltään "Sphere", josta myös elokuva on väännetty.

Kieltämättä kirjaimellinen käännös olisi hieman hassu, sphere kun tarkoittaa palloa. Usein tapauksissa, joissa suora käännös on syystä tai toisesta mahdoton, kustantaja antaa mielikuvituksensa lentää -- päin seinää. Spheren tapauksessa on kuitenkin hankala enää huonompaa suomennosta keksiä.

Sphere on jännittävä scifi-teemainen kirja, jossa ratkaistaan meren pohjasta löytyneen ison pallon mysteeriä. Tarinan alkupuolella annetaan vaivihkaa lukijalle sellainen mielikuva, että pallon alkuperä olisi maapallon ulkopuolinen. Mutta tarinan loppupuolella seuraakin yllätys. (spoiler alert) Pallo ei olekaan maan ulkopuolelta, vaan se on tulevaisuuden ihmisten avaruusalus, joka on palannut ajassa taaksepäin ja hätälaskeutunut mereen, jossa on maannut vuosituhansia. Mikä onkaan kustantajan päättämä nimi tälle kirjalle? No tietenkin "vieras tulevaisuudesta"! Kustantaja siis päättää paljastaa kirjan mysteerin ratkaisun jo otsikossa! Sama kuin antaisi dekkarille nimen "hovimestari teki sen."

Jos sama mies olisi kustantanut myös elokuvia, oltaisiin Suomessa katsottu tällaisia elokuvia: (spoilereita luvassa)

Hei, olen kuollut lastenpsykiatri (Kuudes aisti)

Kelkka nimeltä Rosebud (Citizen Kane)

Mies, jonka naapurin piilohomonatsi ampuu (American beauty)

Kuinka harrastin anarkiaa jakautuneen minäni kanssa (Fight Club)

Unohdettu murha (Memento)

Hei, me kuollaan kaikki (Evil dead)

Mitä, etkö olekaan nainen? (Crying game)

Pakastepainajaiseni (Vanilla sky)

Hän on tyttäreni, eikun siskoni. Hän on tyttäreni ja siskoni! (Chinatown)

Olen niin kiero, että irrotan vaimosi pään ja sen jälkeen tapat minut ja täten autat minua saavuttamaan suuren raamatullisen taideteokseni, jota muistellaan vielä vuosienkin jälkeen (Seitsemän)

Älyä maapallon ulkopuolella?

Elämän suuria nautintoja on havaita muiden tyhmyyttään ja tietämättömyyttään tekemiä virheitä, ilkkua niille pahanilkisesti ja sitten ärsyttävällä kaikkitietävällä äänellä selittää kuinka asia oikeasti on. Tämänpäiväinen ilkuttava aihe on ihmisten typerät ennakkokäsitykset maapallon ulkopuolisen elämän ja mahdollisesti älyn ominaisuuksista. Siis, jos jossain elämää on, niin millaista se on?

Maailmassa on lukuisia ihmisiä, jotka ovat varmoja siitä, että maapallolla on jo käynyt ulkoavaruuden olioita. Osa heistä jopa väittää nähneensä näitä matkustajia ja ovat kuvailleet niiden ulkomuodon suurinpiirtein tämänlaiseksi:
Hui sentään, onpas oudon näköinen ilmestys! Sehän on vihreä! Ja isopäinen! Tämä design on erityisen suosittu hollywoodissa. Niinpä näemmekin saman otuksen vuonna 1977 elokuvassa kolmannen asteen yhteys:
Steven Spielberg tuntuu olevan erityisen ihastunut pikkumies-alieniin. Tässä hieman läpikuultavampi versio elokuvasta AI (2001):Tässä on M. Night Shyamalanin versio elokuvasta Signs (2002):


Ja edelleen elokuvasta Independence Day (1996). Tällä versiolla on selässään lonkeroita, jotka eivät tässä kuvassa näy:


Sama humanoidi-kaava toistuu myös television puolella. Olennot muistuttavat muuten ihmisiä, mutta iho on erilainen, jäsenten mittasuhteet hieman poikkeavat, kallossa on erinäisiä ulokkeita jne. Yritäpä hetken muistella oletko koskaan nähnyt elokuvassa tai tv-sarjassa alienia, jolla ei ole kahta eteenpäin osoittavaa kättä, kahta jalkaa, yhtä päätä, kahta silmää ja käsien päässä useita sormia.

Tätä ilmiötä voisi sanoa hyvällä syyllä ihmiskeskeisyydeksi. Ihmiset olevat yksinkertaisesti mielikuvitukseltaan liian rajoittuneita kuvittelemaan mitään omasta arkitodellisuudestaan rajusti poikkeavaa. Olemme niin hienovirittyneet huomaamaan muissa ihmisissä vähänkin poikkeavia piirteitä, että suhteellisen pieni poikkeama saa ihmisen näyttämään avaruusolennolta. Hieman meikkiä naamaan ja hassu hattu päähän ja siinä se on, ehta avaruusolento. Tässä "hieno" alieni Star Trekista:


Mutta palataanpas aiheeseen. On melko selvää, että avaruuden asukkaat eivät ole mitään yllä nähdyn kaltaista. On naurettavaa kuvitella, että valovuosien päässä olevalla planeetalla sikiäisi olentoja, jotka muistuttaisivat meitä noin paljon. Aionkin nyt kuvailla teille tieteellisen eksaktin näkemyksen vieraan elämän ja älyn mahdollisista olomuodoista.

Kaasuolento Jupiterista

Ensin meidän tulee tietenkin tietää millainen alienin kotiplaneetta on. Oletetaan vaikkapa esimerkiksi, että planeetta muistuttaa meidän aurinkokuntamme kaasujättiläisiä. Painovoima on siten kolminkertainen maapalloon verrattuna. Planeetalla on valoa läpäisemätön noin tuhannen kilometrin paksuinen kaasukehä, jonka alla velloo nestemäisestä vedystä muodostuva 12 000 kilometriä syvä meri. Lämpötila meren pinnalla on -100 celsiusastetta ja meren pohjassa +10 000 astetta. Kiinteän rautasilikaattiytimen muodostamassa merenpohjassa on painetta 50 000 baria.

Elämä maapallolla perustuu hiilen yhdisteisiin. Esimerkiksi kasvit hengittävät hiilidioksidia ja DNA muodostuu enimmäkseen hiilivetyketjusta. Elämä voisi ainakin teoriassa kuitenkin perustua vaikkapa piiyhdisteisiin. Elämä planeetallamme kehittyy kaasukehässä, jossa magnettikentän valtavat sähkömyrskyt synnyttävät piin, vedyn, rikin, raudan ja hapen yhdisteitä. Olennon solujen perusraaka-aineita ovat erilaiset pii-happi-polymeerit eli silikonit. Koska oliot eivät pysty makaamaan maan kamaralla, niiden liikkuminen perustuu kalojen tapaan nosteeseen. Voimakas painovoima vetää olion kiinteimpiä osia ydintä kohti, joten olento joutuu muodostamaan isoja vetypusseja ruumiiseensa, jolla voi nostaa itseään ylös tai alas.

Olentojen aineenvaihdunta perustuu vedyn ja hapen yhdistämiseen vedeksi. Tästä syystä olennot pitävät vettä jätteenä, jota inhoavat. Planeetan sähköpurkaukset hajottavat veden takaisin vedyksi ja hapeksi. Muodoltaan olennot ovat heksameerisesti radiaalissymmetrisiä. Niillä ei siis ole oikeaa ja vasenta vaan kuusi symmetristä sivua, hieman samaan tapaan kuin pentameerisellä meritähdellä. Olennon yläpuolella on supistumaan kykenevä silikonipussi, joka on täynnä vetyä. Koska kaasun sisällä ainoita valonlähteitä ovat sähköpurkaukset, ei olennoilla ole tarvetta valoksi kutsumamme sähkömagneettisen säteilyn havaitsemiseen. Sen sijaan olennot aistivat kaasukehän liikkeitä magneettikentän vaihtelujen avulla.



Teknologinen kehitys on erittäin nopeaa astronomisessa mittakaavassa. On siten hyvin epätodennäköistä, että ihmiset tapaisivat avaruuslajin, joka olisi ihmisten kanssa samassa teknologisen kehityksen vaiheessa. Avaruusolennot ovat siten joko ei-teknisiä ja alkeellisia tai sitten kaiken tieteen ja teknologian supertaitajia, jotka kykenevät hallitsemaan maailmankaikkeuden rakennetta ja elävät jossain toisessa ulottuvuudessa naureskellen ihmisten edesottamuksille. Kaasuplaneettammekin asukkaat saavuttavat nopeasti teknologisia läpimurtoja ja lopulta seuraavat kaikkia muita galaktisia lajeja tietoisuuden singulariteettiin.

Iltasatu lapsille, olkaa hyvä.

Pimeässä metsässä oli pieni mökki, jossa asui kolme veljestä ja ahdistunut orava. Vanhimman veljen nimi oli Kani ja hän oli kani. Keskimmäisen nimi oli Kärpänen ja hän oli kärpänen. Kolmannen veljeksen nimi oli Seppo ja hän oli idiootti.

Kolme veljestä tekivät töitä aamusta iltaan. Kani poimi sieniä ja kantoi jäkälää. Kärpänen metsästi rottia ja lämmitti ne mikrossa. Seppo kantoi sangolla auringonvaloa mökkiin. Vaikka veljekset tekivät kaikkensa, orava pysyi ahdistuneena, istui pöydässä ja marisi kaikesta. Milloin oli kastikkeessa outo sivumaku, milloin jäkälät rätisivät liikaa tai liika valo häikäisi silmää. Mitä enemmän veljekset ahersivat miellyttääkseen oravaa, sitä ahdistuneemmaksi se kävi ja sitä enemmän pöydästä kuului marinaa.

Kerran tuli matkaileva kääpiö mökkiin ja pyysi yösijaa. Veljekset osoittivat kääpiölle nukkumasijan pöydän alta ja tarjosivat kärpässieniä ja rottamuhennosta. Kääpiö kuunteli tarkkaavaisesti koko illan oravan valitusta kunnes lopulta asteli esiin pöydän alta ja pyysi puheenvuoroa. Veljekset kerääntyivät pöydän ääreen kuuntelemään, kun kääpiö aloitti puheensa.

"Kuulkaa te typerykset. Koko ajan olette tuoneet vain parasta oravan eteen, mutta orava senkun valittaa kaikesta, eikä itse laita tikkua ristiin eikä rastiin. Vaikka varteni on heiveröinen, kotimaassani minut tunnetaan suurena viisaana miehenä ja voin neuvoa teille kuinka saatte oravan viimein tyytyväiseksi. Koska olette olleet vieraanvaraisia ja antaneet minulle leposijan, neuvon teitä ilman korvausta."

Veljekset katselivat toisiaan, oravaa, kääpiötä, työstä känsöittyneitä käsiään, yskivät hämmentyneinä ja viimein myöntyivät kääpiön ehdotukseen, paitsi Seppo, joka oli idiootti. Koska Seppo ei halunnut kuulla kääpiön neuvoja, hän tunki sormet korviinsa. Sormet menivät liian pitkälle, lävistivät Sepon aivot ja hän kuoli.

Kani ja Kärpänen kuuntelivat tarkkaavaisina kääpiön neuvon.

"Mikään määrä ruokaa ja juomaa ei saa oravaa tyytyväiseksi. Oravan pitääkin kokea todellinen puute ja kärsimys. Älkää antako oravalle mitään ja pitäkää sitä pimeydessä, niin se oppii olemaan tyytyväinen, eikä ole enää ahdistunut. Tulen tarkastamaan tilanteen kahden viikon päästä paluumatkallani."

Seuraavana päivänä Kani ja Kärpänen makasivat nurmikolla iltaan asti ja kuuntelivat huvittuneina oravan alati kovenevaa valitusta mökin sisältä. Tämä nauratti heitä niin paljon, että he lopulta viettivät koko viikon ulkona makoillen ja naureskellen. Toisella viikolla Kani ja Kärpänen kuitenkin kyllästyivät boheemiin elämäänsä ja alkoivat riidellä. Nurmikko kutitti ihoa ja aurinkokin häikäisi. Viimein Kani repi itsensä kappaleiksi. Kärpänen muni munansa Kanin ruumiiseen ja kuoli pois.

Kääpiö palasi lupauksensa mukaisesti kahden viikon kuluttua. Mökistä kuului yhä oravan infernaalinen marmatus ja nurmikolla mätänevässä ruumiissa möngersi kärpäsentoukkia. "Sen pituinen se," sanoi kääpiö ja jatkoi matkaansa.

Teoria alkoholista

Kuten kaikki (toivottavasti) tiedämme, alkoholi on huumeista vaarallisimpia. Se on jopa niinkin vaarallinen, että käyttäjä saattaa tappaa itsensä myrkytykseen jo ensimmäisellä käyttökerralla. Koska alkoholin vaarat ovat hyvin selvillä, on entistäkin käsittämättömämpää miksi kukaan aivoilla varustettu ihminen haluaisi vapaaehtoisesti etanolilla itsensä kyllästää.

Entäpä jos alkoholin suosio johtuu nimenomaan siitä, että se on vaarallista? Tällaisen teorian on kyheltänyt kokoon herra nimeltä Jared Diamond. Tutkaillessaan ihmisten päihdekäyttäytymistä avaruusaluksestaan, Diamond on havainnut tiettyjä yhtäläisyyksiä muun muassa korppikotkien ja liejuryömykonnien kanssa. Teoria itse menee suurinpiirtein näin:

Kuvittele baaritiskille kaksi miestä, joista toinen tilaa salaatinlehtiä ja porkkanamehun ja toinen tilaa pullollisen mahdollisimman pahanmakuista vodkaa. Tämän jälkeen he nauttivat annoksensa ja poistuvat tiskiltä. Kysymys kuuluu: kumpi heistä on ulkopuolisen tarkkailijan mielestä terveempi ja vahvempi yksilö? Jos olisit nainen ja etsisit tulevien lastesi siittäjää, kumpi olisi parempi vaihtoehto?

Äkkinäinen saattaisi väittää että salaatinsyöjä tietenkin. Mutta mutta, ajatellaampa tarkemmin.

Kuka tahansa kykenee syömään salaattia ja juomaan porkkanamehua. Jopa 2-vuotias lapsi kykenee siihen. Tai aivovaurion saanut reumaprogeriaa ja ebolaspitaalia sairastava keskonen.

Mutta tarvitaan todellinen raavas mies juomaan pullollinen pahanmakuista vodkaa. Jos sen jälkeen vielä kykenee jatkamaan matkaa aivan muina miehinä, on suoritus konkreettinen todiste kunnollisuudesta. Tämän miehen jälkeläiset ovat takuulla terveitä.

Toinen esimerkki idän ihmemaasta. Diamond kertoo tavanneensa kiinalaisen kung-fu mestarin, joka nautti näytösluonteisesti kerosiinia. Lentokoneiden polttoaine ei ole ihmiselle suotavaa ravintoa ja normaali mies kaatuisikin hetken kuluttua vatsakramppeineen maahan kieriskelemään. Mutta kung-fu mestari ei olekaan normaali mies, hän on niin kova jätkä että voi juoda vaikka pullollisen syanidia ja murskata sen jälkeen kottikärryllisen tiilejä pelkällä katseellaan.

Tätä ideaa kutsutaan haittaperiaatteeksi ja sen avulla voidaan selittää muun muassa riikinkukon pyrstön järjetön epäkäytännöllisyys. Usealla muullakin eläinuroksella on värityksenään suorastaan esiinpaistavia huomiovärejä, ellei suorastaan vilkkuvia neonkylttejä, joissa lukee "syö minut". Näiden merkkien tarkoitus on nimenomaan altistaa kantajansa saalistajien katseille, niin että vain parhailla yksilöillä on vara näyttäytyä kaikkein värikkäimmillään mahdollisesti laahaavien höyhentöyhtöjen tai sarvirakennelmien kera.

Ihmiselle päihde antaa oivan keinon luotettavasti todistaa oma kunnollisuutensa.

Jos näin tosiaan on ja ihmiset juovat etanolia ainoastaan koska se altistaa heidät vaaralle ja alentaa suorituskykyä niin ehdotan seuraavaa:

Baarien lattialla vilisee myrkyllisiä käärmeitä ja häkähäkkejä. Keskellä lattiaa on tukevassa ketjussa kiinni nälkäinen leijona. Tiskiltä voi tilata itselleen verenluovutuksen sekä rasvassa tiristettyjä karsinogeenejä. Kun ilta alkaa olla lopuillaan, päästetään viereisestä karsinasta vihainen härkälauma juoksemaan ympäri baaria.