Masennusmonologi

"Kyllä ihmiset jaksaa voivotella, että mitenkä se nyt kun ihmiset on niin masentuneita ja ahdistuneita ja nuoret syrjäytyy työelämästä ja niin edelleen. Eihän se nyt mikään ihme ole. Maailma nyt vaan on masentava paikka."

"Miksi ihmeessä ahdistus on yleisintä juuri länsimaissa? Täällähän on asiat parhaiten. Ruokaa riittää ja kaikilla on katto pään päällä. Koulut ja sairaalat kaikki ilmaisia. Suomessakin on maailman parhaaksi väitetty koulutusjärjestelmä. Mutta siinähän se juju just piileekin. Tieto lisää tuskaa. Helppohan se on jonkun afrikkalaisen olla optimisti, kun ne siellä majoissaan luulee, että ainoa vika maailmassa on se että kylän kaivo on kuiva. Ei ne siellä pohdi joka päivä sitä, että mitähän nyt käy kun ydinaseet lisääntyy ja ilmasto muuttuu ja multa loppuu maasta ja meret saastuu ja kalat loppuu vesistä ja otsonikerros häviää ja metsät tuhoutuu ja talouskin romahtaa, ihmiskauppa ja huumebisnes rehottaa. Ne on onnellisia siellä kun ne saa käteensä jotain, mitä se nyt sitten onkaan, jotain bataattimössöä mitä ne siellä syö. "

"Senhän näkee näistä kouluampujista ja pomminrakentelijoistakin. Media paasaa, että voivoi kun ahdistaa nuoria niin paljon ja mitenkä nää ahdistuneet nuoret sais ajoissa hoitoon ettei ne ampuis ketään. Täähän on just tätä yhteiskunnan medikalisaatiota. Ei ne mitään hoitoa tartte. Ei se vika niissä nuorissa ole. Vika on maailmassa. Kun tarpeeks lukee maailman asioista ja huomaa miten tekopyhästi aikuiset elää ja kieltää todellisuuden, niin kyllähän se vihaks pistää. Ihmiset tarvii herättää koomasta. Ja tällaiset aktiiviset itsensä uhraavat nuoret siihen kykenee. Just niinkuin Baader ja Meinhof Saksassa."

"Tai sitte näissä amerikkalaisissa elokuvissa missä vetistellään vähän ku joku kuolinvuoteellaan katselee tyynesti ympärilleen ja rauhallisesti nukkuu pois. Siis, eihän ihmiset nyt niin todellisuudessa kuole. Melko suurella todennäköisyydellä me kaikki kuollaan suurissa tuskissa. Meistä vuotaa verta tai me tukehdutaan oksennukseen tai auto ajaa meidän yli ja me kidutaan siinä asfaltilla ja ihmiset ottaa kuvia ja laittaa ne nettiin. Tai sitten maataan jossain vanhusten vuodeosastolla kymmenen vuotta lääketokkurassa. Keho pettää vähitellen siellä. sisuskalut mätänee, hampaat tippuu suusta, makuuhaavat leviää ja tulehtuu. Viime hetkillä sitä on semmoinen irvokas mätänevä kasa lääkeliemessä killuvaa luuta ja nahkaa. Kuolema peitetään nykyään niin hyvin näkyviltä, että ihmiset taitaa tosissaan luulla elävänsä ikuisesti. Sehän on silloin hyvä, että tällaiset innokkaat nuoret jaksaa muistuttaa meitä siitä kuinka heiveröisiä me oikeasti ollaan."

"Ihmiset on oikeasti niin toivottomia optimisteja. Jos me suhtauduttais maailmaan realistisesti, niin kaikki juoksis saman tien hirveessä paniikissa metsään kirkuen. Ihmiset yliarvioi itseään ihan tajuttomasti. Oikeasti me kaikki ollaan tyhmiä, rumia pikku olentoja, jotka säälittävästi räpiköi mudassa lyhyen elämänsä. Masentuneet ihmiset on oikeasti ainoita, jotka tajuaa tän kaiken. Niillä on realistinen ymmärrys omasta itestään ja ympäröivästä maailmasta. Joku Marco Bjuström tai naurujooga, ne saa vaan tän kaiken näyttämään entistä irvokkaammalta. Miettikää nyt mihin tää maailma on menossa. Joka vuosikymmen tulee vaan eteen uusia entistä isompia ongelmia. Joskus 50 vuotta sitten suurin ongelma oli muka väestönkasvu. Siitä ei päästy eroon, mutta nyt on koko maapallo vaarassa, kun ekosysteemi on luhistumaisillaan. Mitä seuraavaksi? Aurinko sammuu? Supernova iskee? Galaksit törmää keskenään? Ja joka kerta optimistit taputtelee toisiaan selkään ja sanoo "kyllä se siitä, ei oteta turhaa stressiä, painetaan vaan lisää vauhtia". Jos tätä maailmaa johtamassa ois oikeasti masentuneet ihmiset, niin mitään näitä ongelmia ei ois koskaan syntynytkään."