Tasa-arvoisen pukeutumisen opas

On hämmentävää huomata kuinka nykyisen sukupuolineutraalin aikakauden miehet yhä pukeutuvat kuin hautajaisvieraat. Siinä missä naisille tuntuu olevan sallittua pukeutua mihin tahansa vaatteeseen väristä ja kehon peittämisominaisuuksista riippumatta, ei miehen vaaleanpunaista hametta katsella hyväksyvin katsein.

Tämän epätasa-arvoisen pukukoodin tulee murtua heti!

Onkin jokaisen tasa-arvoa kannattavan miehen velvollisuus heittää vaatekaappinsa sisältö tunkiolle ja korvata tylsät tummat housut ja siniset paidat uudella tasa-arvoa uhkuvalla karderoopilla.

Tietovuodon pettämätön tyylitaju auttaa alkuun:

Tärkein yksityiskohta jokaisen miehen pukeutumisessa on jalkojen korostaminen. Tavallisten sukkahousujen käyttäminen ei välttämättä karvaisille jaloille sovellu hyvin. Ilmavat, mutta tiukat villahousut päästävät karvat mukavasti kuosinsa läpi. Tiukat alushousut pitävät pakarat kiinteän oloisina. Jos etuvarustus ei ole kummoinen, on täysin hyväksyttävää nostaa nivuskukkulaa sukukalleuksien alle asetettavalla täytteellä. Myös pysyvän silikonilisäkkeen asentamista voi harkita. Itsevarma mies voi käyttää housuja, joista takamus on jätetty osittain tai kokonaan paljaaksi. Jotta takapuolen karvat eivät jäätyisi kiinni bussiypysäkin penkkiin, kannattaa käsilaukkuun ottaa mukaan lämpöinen neopreenipefletti. Virallisempiin tilaisuuksiin kuitenkin kannattaa pukea päälleen lyhyt hame. Varsinkin silloin kannattaa panostaa etuvarustuksen push-up-varusteisiin, jotta hame laskostuu sievästi häpykukkulan päälle.

Kaljamahaa ei kannata turhaan piilottaa. Se on monilla miehillä mukavan pyöreä ja karvainen. Koska kaula-aukko olisi muutenkin varsin matala, voi muhkeamahainen mies jättää rennosti koko ylävartalon etuosan paljaaksi. Lämpöä syysilmoihin voi tuoda muhkealla shaalilla tai kaulahuivilla. Liika koristeellisuus toisaalta vie huomion pois lantioseudun kohteista, joten maltti on valttia.

Itsevarma ja oman miehisyytensä kanssa sinut oleva mies saattaa olemuksellaan herättää ei-toivottua huomiota. Onkin tärkeä muistaa, ettei kenelläkään ole oikeutta jäädä tuijottamaan haaroväliäsi, olipa se kuinka esillä tahansa. Muista, että pukeudut näin, koska haluat tuntea olevasi mies. Naisten viipyileviä katseita ei tarvitse sietää. Rohkeammat huomautukset ja naurunpyrähdykset voi kuitata napakalla läpsäisyllä naisen naamalle. Se yleensä hiljentää kuumenevat hormonit.

Pikailtasatu kiireisille vanhemmille

Lapsi mankuu iltasatua ja huomisen palaverin paperinivaska odottaa vielä keittiön pöydällä? Tuttu tilanne? Ei hätää. Tietovuoto on kehittänyt hektistä elämää viettäville vanhemmille optimoidun iltasadun, minkä voi hätäisesti pikalukea malttamattomalle ipanalle. Koko tarinaan tuskin menee 30 sekuntia. Tässä, olkaapa hyvä:

Ektoplasma katkaisee taktisen jatkoaktin.

Kleptomania pakotti Apotti-Attea ja Atte otti Kapteeni Pekan poko-kepin. Kapteeni Pekan keppana-apina, seppä Seppo Sepän sapelin sipaisu satutti Apotti-Attea. Pakarakipu kumppaninaan Apotti-Atte puki kapotin ja pakotti Kapteeni Pekan poko-kepin kaupan pikapakettiin. Pukukopissa Atte kopioi Pekan kotitiedot kauppapaketin kuponkiin ja kipitti pakoon kipu pakarassaan.

Poko-keppipaketti sapetti pakana-Kapteenia. Koko poko-keppi oli Seppä-Sepon seko pako kaupunki-apeutta. "Pitäköön poko-keppinsä, Seppä", pukisi Pekka.

Seppo Sepän pesäsopessa sökösakki kisasi sikana. Pekka kapusi poko-keppeineen ja koputti kepillä Sepon soppeen. Keppikopinasta sekosi Sepon terrieri Jeri, perin eri terrieri. Jeri peri meriterrierin veriperinnön; se sekosi sikana aina kun sopen kopistin pakotti aktiin. Seppo posetti rusetti letissään ovella, otti poko-kepin Kapteeni Pekalta ja paukautti Pekkaa lekalla kalloon. Kostosta sokaistuneena Jeri oksensi paksun kosken Pekan Sokos-kassiin. Mämmiäkin lämpimämpi lampi ektoplasmaa salasi sisäänsä Apotti-Atte-aterian. "Jerin rike oli perin verinen," kertoi Seppo ja potki tapetun ektoplasma-Apotin sopen pusikkoon.

Maidosta lätinää

Silloin ennen muinoin maito puristettiin ulos utareesta ja valutettiin tonkkaan. Sitten se juotiin. Nykyään on maitoasiat kovin eri tolalla. Pieni retki lähikauppaan paljastaa, että erilaisten maitojen huima valikoima tuottaa jo tiettyjä hankaluuksia jalostajalle ja kauppiaalle. Maitoa pitää hyllyssä olla toki tarjolla, mutta minkälaista maitoa? Maitoa kun saa nykyään neljällä eri rasvapitoisuudella, kolmella eri laktoosipitoisuudella, kahdella eri d-vitamiinipitoisuudella, kahdella eri kalsiumpitoisuudella, luomuna, homogenisoituna tai homogenisoimattomana, gefilus-bakteerilla tai ilman, sekä pastöroituna tai iskukuumennettuna. Maitoa saa myös lypsämisajankohdan mukaan kolmena eri versiona (tavallinen, terni ja yömaito).

Nämä kun kertoo keskenään niin saa erilaisten maitojen teoreettisen maksimivalikoiman, joka on 2304. Siis jos Valio niin haluaisi, voisi maitohyllystä löytyä 2304 erilaista maitotölkkiä, nykyisten kahdenkymmenen sijaan. Tällainen valikoima vaatisi reilun puolen kilometrin mittaisen maitohyllyn. Ja tähän ei ole otettu huomioon erilaisia pakkauskokoja, eikä monien eri valmistajien aiheuttamien päällekkäisyyksien aiheuttamaa lisätilaa. Koska reilun kymmenenkin maitolaadun asettelu kaupan hyllylle tuottaa ongelmia kauppiaan mielenterveydelle, ei kaupoissa tuskin tulla koskaan näkemään niitä muita 2290 muunnelmaa.

Niinpä pastöroidun, homogenisoidun, laktoosittoman Plus+ Gefilus-luomuprosenttiternimaitojuoman tuloa hyllylle voi joutua odottelemaan tovin. Jopa niinkin eksoottinen maitolajike kuin luomutäysmaito odottaa jalostajaansa.

Uusia harrasteita modernille miehelle.

Nykyään miehen pitää olla yhtä aikaa kovis ja pehmo. Ehkä kaikkein selkeinpänä esimerkkinä tästä voidaan pitää niitä lukuisia miehiä, joiden käsivarteen on tatuoitu esikoisen syntymäaika.

Tietovuoto onkin ideoinut lukuisia uusia harrasteita nykyajan trendejä seuraaville tosimiehille:

• Ennen tosimiehet hakkasivat vaimonsa ja lapsensa veriseksi mössöksi. Moderni mies pahoinpitelee perheensä pehmeillä tyynyillä.
• Viktoriaaninen karpaasi ryyppäsi litratolkulla koskenkorvaa kellarissa. Moderni mies juo salaa muumilimpparia.
• Iltaisin klassinen mies hiippaili kaverinsa kellariin pelaamaan pokeria rahasta. Moderni mieskin harrastaa uhkapeliä, mutta pelinä on Kimble.
• Vanhan polven patriootti hakkasi mamuja rautatietunnelissa. Moderni mies leikkii naapurin Ahmedin ja Mobutun kanssa "kuka pelkää mustaa miestä?"
• Ennen vanhaan tosimies tappoi itsensä aseella tai hirttäytymällä. Moderni mies tappaa itsensä kuuntelemalla Jari Sillanpäätä.
• Silloin joskus murhat tehtiin kirveellä. Moderni mies tekee lehtiharavamurhan.
  

Kravattikielen aakkoset

Uusi hallitus poseerasi toimittajille juhannuksen alla. Uusilla miesministereillä oli luonnollisesti puvut päällä, jopa muuten työmiesimagoa ylläpitävä Arhinmäki oli kaivanut esille vanhan yo-puvun. Huomio kiinnittyi helposti kravatteihin, sillä niillä oli päivänselvä teema. Vasemmistolaisilla Arhinmäellä, Tuomiojalla ja Gustafssonilla oli punaiset kravatit, oikeistolaisilla Kataisella, Wallinilla ja Häkämiehellä oli sinertävät kravatit ja vihreiden Niinistöllä oli vihreä kravatti. Teemana vaikuttaisi siis olevan, että kravatin väri korreloi voimakkaasti miehen poliittisen suuntautumisen kanssa.

Mutta minkälaisen viestin halusi kravatillaan lähettää Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb?

Kaikki vammaisetko samanlaisia?

Tänä iltana televisiossa esitettävää elokuvaa kuvaillaan lehdissä ja netissä tavalla, joka paljastaa jotain ihmisten asenteista vammaisia kohtaan. Kuvausten mukaan Älyvapaassa vedossa päähenkilö päättää rahapulassaan tekeytyä henkisesti jälkeenjääneeksi ja osallistua paralympialaisiin. Kuulostaa tyhmältä, mitä se toki onkin, sillä paralympialaisissa menestyäkseen pitäisi ensin puhkaista silmä tai amputoida jalka.

Kerrataan tämä nyt vielä: paralympialaisissa kisaavat fyysisesti rajoitteiset henkilöt; kilpailu on vähintään yhtä totista kuin tavan olympialaisissakin. Osallistuakseen paraurheilijan tulee olla liikuntavammainen, amputoitu tai näkövammainen. Elokuvassa sen sijaan osallistutaan todellisuudessa ns. Special Olympicsiin, kehitysvammaisten kisailuun, jossa tärkeintä on se että kaikilla on hauskaa. Osallistujilta vaaditaan jonkinasteinen kognitiivinen kehitysvamma.

Tähän virheeseen haksahtaa jokainen suomalainen sanomalehti, jonka tv-tiedot onnistuin löytämään, mukaanlukien hesari, karjalainen, kaleva ja keskisuomalais-konserni johon arvosteluja ruksaa Marko Ahonen.

Toistaiseksi ainoa suomalainen lähde, jossa virhettä ei ole, on suomi24.fi -sivuston telvis -palvelu. Sielläkin tosin puhutaan vammaisten olympialaisista ja erityisolympialaisista.

Mitähän tästä ajattelisi vaikkapa kolminkertainen paralympiakultamitalisti ja 100m maailmanennätyksen haltija Leo-Pekka Tähti, joka on siis maailman nopein mies pyörätuolissa? On hyvinkin mahdollista, että yksi Suomen menestyneimmistä urheilijoista joutuu nimikirjoituksen pyytäjiä useammin hätistelemään ympäriltään ihmisiä, jotka puhuvat hänelle yliselkeästi kovaan ääneen, koska luulevat että pyörätuolissa istuu joku kehitysvammainen, mikähän lie.

Takinkäännön nopeusennätys

Nyt kun portugali-paketti on sitten hyväksytty, on hyvä vilkaista mitäs sitä tulikaan luvattua muutama kuukausi sitten. Ennen vaaleja annetuissa vaalikonevastauksissa uusista edustajista 136 ei halunnut jatkossa auttaa taloudelliseen ahdinkoon joutuneita EU-maita ja 56 halusi. Portugalille nyt kuitenkin päätettiin antaa reilun miljardin laina äänin 137-49. Takkeja kääntyi siis 81 kappaletta.

Jos takinkääntöä seuraa puolueittain, voi havaita että jopa Kokoomus oli ennen vaaleja hädin tuskin tukipakettien kannalla. Kokoomuksen nykyisistä 43 edustajasta 20 vastusti tukemista ja 23 puolusti vielä ennen vaaleja. Prosentuaalisesti pahimmat takinkääntäjät olivat Keskusta ja SDP. SPD:n edustajista 30 vastusti ja 9 puolusti lainoittamista vaalikonevastauksissa, nyt siis kaikki äänestivät kyllä. Vasemmistoliiton ja Perussuomalaisten edustajista kaikki vastustivat lainoittamista ennen ja jälkeen. Mikä tässä on oudointa on se, että vaikka Perussuomalaiset eivät päässeet hallitukseen, koska vastustivat portugali-pakettia, Vasemmistoliitto pääsee.

Ilmeisesti tässä nyt pelataan sen varaan, että äänestäjien vitutus laantuu neljässä vuodessa. Gallupien mukaan persut on tällä hetkellä kasvanut jo suurimmaksi puolueeksi. Aika riskipeliä.

(Tietovuoto ei muuten äänestänyt persuja.)

Viileyden ydin

Jos kysyy nykynuorisolta mikä on heidän mielestään cooleinta maailmassa juuri nyt, voisi vastaus hyvinkin olla räp-musiikki. Mikään ei ole heistä niin coolia kuin äkkirikastunut, isoilla katumaastureilla ja hellyväperseisillä horoilla ympäröity kultahampainen ghetto-gangsteri.

Mutta jos räp-cooliutta hieman raaputtaa, paljastuu alta nuorison ja ylipäänsä koko maailman mielestä kaikista epäcoolein asia. Räppärihän on todellisuudessa pelkästään runoilija, jonka haparoivaa lyyristä ilmaisua on terästetty rytmillä. Siis runoilija! Kuka nyt oikeasti runoja lukee? Outoja käsimerkkejä sormet solmussa vääntävä räp-fani tuskin tajuaa hakeutua paikalliskirjaston runo-osastolle. Roikkuhousu saattaisi olla hyvinkin vakuuttunut Kalevalasta, jos vieressä löisi rumpukone 5/4-tahtia.

Coolia identiteettiä itselleen metsästävät juurettomat nuoret ovatkin kovan pulman edessä. Coolius kun tuntuu valuvan sormien välistä jo ennen kuin sitä on saanut edes kiinni. Kaikkein cooleinta on aina ollut luoda oma alakulttuuri. Hip-hopparit, teddyt, gootit ja punkkarit olivat cooleimmillaan juuri keksimisensä aikana. Mutta mitä coolinpaa jokin on, sitä nopeammin siitä tulee valtavirran peruskauraa. Trendivaatekorporaatioilla on omat agenttinsa, jotka seuraavat kaduilla uusinta nuorisomuotia. Jos siis yrität olla cool ja luot itsellesi aivan omanlaisesi alakulttuurin, voi hyvinkin olla että ensi vuonna sama alakulttuuri kävelee vastaan kaduilla satapäisinä laumoina yllään H&M:stä ostettu valmis trendikerrasto á 350€.

Epätoivoisimmat nuoret ovatkin päätyneet seuraavaan yhtälöön: koska cooliutta ei voi todellisuudessa saavuttaa, ainoa todella cool asia joka jää jäljelle on kaikki mahdollisimman epäcool. Netissä pyörivän The Uncoolhunter- sivuston mukaan kaikista epäcooleinta, ja siis samalla mahdollisimman coolia, on David Hasselhoff, trolololo-mies sekä Dannyn ja Armin 1970-luvun musiikkivideot. Sillä hetkellä kun Anttilassa myydään trolololo-T-paitoja, kaikki toivo on mennyttä, coolius on kuollut.

Tästä voisi päätellä, että todella epäcoolit ihmiset kuten minä, jotka eivät pahemmin mieti mitä päällensä laittavat, ovat viimeisiä todellisen cooliuden linnakkeita. Minähän olin epäcool jo ennen kuin epäcoolista tuli coolia. Mutta turha toivo. Markkinamiehet kun ovat jo keksineet, että tavallinen suomalainen verkkarikansa on salaa ollut kaiken aikaa retroseksuaali. Minäkään en siis pysty enää olemaan oma itseni ilman että ihmiset ympärillä olettavat minun seuraavan retroseksuaali-trendiä tietoisesti.

Mikä on siis cooliuden ydin? Palataanpa räppiin. Räppäreiden usein hokema tunnuslause on "Be true to yourself", eli vapaasti käännettynä: "Ole rohkeasti oma itsesi". Maailmassa onkin kahdenlaisia ihmisiä. Omina itsenään viihtyviä ihmisiä, sekä itseensä tyytymättömiä ja edellistä ryhmää matkivia luusereita. Cooliuden tavoittelu onkin paradoksaalisesti mahdotonta. Voit ainoastaan olla cool, jos et yritä olla cool.

Suhteellinen etu

Yksi taloustieteen kulmakivistä on ns. suhteellisen edun periaate. Oletetaan vaikkapa että olet hyvin menestyvä muusikko, mutta myös erinomainen muurari. Jos tienaat muusikkona tarpeeksi hyvin, sinun kannattaa suhteellisen edun periaatteen mukaan palkata kotiisi muurari, siinäkin tapauksessa, että muurari on sinua huonompi muuraamaan. Asian voisi tiivistää niin, että aina kannattaa erikoistua, siinäkin tapauksessa, että joudut ostamaan palveluita muilta yksilöiltä, jotka tekevät kaiken huonommin kuin sinä. Valtiotasolla asia ilmaistaan usein niin, että kahden valtion kannattaa tehdä keskenään kauppaa siitäkin huolimatta, että toinen niistä tuottaa kaiken halvemmalla ja tehokkaammin kuin toinen. Omiin tuotantoaloihinsa erikoistumalla ja toisilleen tuotteita kauppaamalla saadaan irti optimaalinen hyöty molemmille osapuolille.

Tämä voi tuntua järjenvastaiselta, mutta talousoppineet vakuuttavat ettei niin ole. Teoriassa vaikkapa Suomen kannattaisi tuottaa ja myydä banaaneja Brasiliaan, jos Brasilia pystyy tuottamaan erityisen tehokkaasti jotain Suomen tarvitsemaa tuotetta.

Itsekin elän suhteellisen edun periaatteen mukaisesti. Koska olen maailman paras blogikirjoittaja, minun kannattaa käyttää jokainen valveillaolohetkeni kirjoittamiseen. Niinpä olenkin palkannut itselleni mongolialaisen kokin, joka ei osaa valmistaa muuta kuin karpaloilla täytettyä jakin suolta. Parisuhteelle minulla ei ole aikaa, joten olen ostanut kreikkalaisen vaimon, jolla on englantilainen rakastaja. Kirjanpitäjäni on tietenkin venäläinen ja sosiaalisia suhteita naapureihin ylläpitää palkkaamani mustalainen. Huumoripitoisista blogikirjoituksista vastaa saksalainen avustajani, Günther. Tästäkin kirjoituksesta viimeisen palstan kirjoitti Günther, ja sen kyllä näkee.

Päivän talousuutinen

(New York) Kansainväliset markkinat ovat tulleet yllättäen tietoiseksi itsestään. Kansainvälinen kapitalistinen markkinajärjestelmä on ilmeisesti monimutkaisuudessaan saavuttanut kriittisen pisteen ja herännyt eloon. Aikaisemmin markkinoiden käyttäytymistä on kuvailtu lähinnä kiimaisten paviaanien tappeluksi, mutta nyt maanantaista lähtien on käyttäytymisessä näkynyt selvästi havaittava muutos.

Wall Streetin pörssin meklari Gordon Gekko kuvaili tapahtumaa hämmentyneenä: "Olin juuri myymässä vipujohdannaista dementoituneelle eläkeläiselle ja tunnelma pörssisalissa oli varsin tavanomainen. Se muistutti hieman sadan skitsofreenisen merinorsun välistä soidinkamppailua. Sitten yhtäkkiä kaupankäynti hiljeni hetkeksi ja oli palauduttuaan paljon, niinku, älykkäämmän ja jotenkin tietoisemman oloinen. Sanoisin, että se muistuttaa nyt enemmän vastasyntyneiden koliikkilasten rääkymistä tai ehkä verisessä meressä uiskentelevaa sinivalasta, jonka koko suku on juuri harppuunoitu viereisiin aluksiin; joka tapauksessa itsestään tietoinen olento on kyseessä", täsmentää Gekko.

Markkinoiden kanssa kommunikointi ei vielä ole tuottanut tulosta, mutta taloustieteilijät ovat toiveikkaita. Nobel-ekonomisti Brutto Laissez-Fairen johtama työryhmä on arvioinut markkinoiden älykkyysosamääräksi 28, kun se aiemmin oli miinus 30. "Jos arviomme on oikein, markkinoiden kanssa toimiessa pitäisi jatkossa siirtyä mahdollisesti jokelteluun. Kehityksen tässä vaiheessa on tärkeää, että itkukohtausten sattuessa joku tulee vauhdilla rauhoittamaan markkinoita isolla vakautuspaketilla tai keskuspankin koronalennuksilla. Muuten on vaarana, että markkinoista kehittyy sitten aikuisena etäinen ja epäsosiaalinen", varoittaa Laissez-Faire.