Tasa-arvo

Suomi on tasa-arvoinen maa, näin väitetään. Suomessa naisesta voi tulla presidentti ja yrityksen toimitusjohtaja. Suomessa mies voi jäädä koti-isäksi ja saada samat edut kuin nainenkin, eikö niin?

Ei kuitenkaan pidä jättää tätä kehitystä puolitiehen. Suomesta pitää tehdä todellinen sataprosenttisen tasa-arvon mallimaa, missä ketään ei aseteta toisia huonompaan asemaan pelkän sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, mielipiteiden tai kengännumeron mukaan.

Naiset saivat jo oikeuden vapaaehtoiseen varusmiespalvelukseen. Tasa-arvon periaatteisiin ei kuulu, että miesten velvollisuus on naisten oikeus. Naisille siis myös vastaava asevelvollisuus, josta luistamisesta joutuu linnaan puoleksi vuodeksi. Naiset ovatkin olleet innoissaan erityisesti 13 kuukauden palkattomasta orjatyöstä (siviilipalvelus), joka feministien mielestä on viimeinen patriarkaatin linnake, jonne naisten pitää ehdottomasti päästä myös. Jotkut harhautuneet naisyksilöt ovat vedonneet sukupuolten työnjakoon, jossa miehet vapautetaan ajoittaisista 9 kuukauden täyspakkausmarsseista. Voi, mitä konservatiivisuutta! Tämän voi täysin korvata niin, että miehet kantavat saman ajan repussa kiviä ja sitten menevät terveyskeskukseen, missä kätilö puristelee heidän kiveksiään vuorokauden ja sitten epiduraalipuudutuksessa toisen vuorokauden.

Miehet ja naiset harrastavat parisuhdeväkivaltaa lähes yhtä paljon, vaikkakin nykyään naiset ovat jopa ohittaneet miehet puolisoidensa hakkaamisessa. Naiset lisäksi hakkaavat ja murhaavat lapsiaan ylivoimaisesti enemmän kuin miehet. Suomen vankilat ovat silti varsin miesvaltaisia. Yli 90% vangeista on miehiä. Tämähän ei vetele. Lisäksi miehet jostain syystä saavat keskimäärin pidempiä tuomioita samoista rikoksista. Naisten tuomioita pitää siis tietoisesti pidentää, jotta tasa-arvon periaate toteutuu. Lisäksi miehet kuolevat 8 vuotta nuorempana kuin naiset ja siten nauttivat eläkettä lyhyempään ja rasittavat vähemmän vanhuuden sairauksillaan terveydenhuoltoa. Kuinka naiset aikovat korvata tämän epäkohdan?

Tyttöjen puberteetti alkaa aikaisemmin, minkä vuoksi he myös toipuvat siitä aikaisemmin ja pärjäävät siksi paremmin koulussa. Pojat sen sijaan joutuvat epäkypsinä istumaan samassa luokassa kypsien tyttöjen kanssa, mikä saa heidät tuntemaan itsensä jälkeenjääneiksi ja alkeellisiksi. Tämän vuoksi nuorukaiset syrjäytyvät tyttöjä helpommin ja tekevät useammin itsemurhia. Tämä epäkohta ei korjaannu edes korkeakouluissa, joissa naiset suorittavat enemmän loppututkintoja kuin miehet. Poikia ei myöskään voi laittaa kouluun muutamaa vuotta vanhempina, koska silloin he menettäisivät saman verran vuosia jo entisestään lyhyemmästä eläkeiästä.

Naiset saavat ilman sen kummempaa ihmettelyä pukeutua maihareihin ja maastohousuihn ja sitten seuraavana päivänä korkokenkiin ja iltapukuun. Miehille samat oikeudet. Miksi miehen pitää käyttää mustaa pukua kravatin kanssa? Miksei miesministerit saa eduskunnan istunnossa pitää yllään hametta? Samat oikeudet, samat velvollisuudet, eikö niin?

Miehet kasvavat isommiksi ja vaativat enemmän ruokaa. He ovat kuitenkin tähän itse syyttömiä. Miksi miehiä rangaistaan isommilla elinkustannuksilla? Miesten pitää saada halvempaa ruokaa kuin naisten.

Suurin epäkohta on kuitenkin naisten yksioikeus kuukautisiin ja PMS-oireisiin. Miehillä pitää olla samat oikeudet. Myös miehillä pitää olla helppo veruke kieltäytyä seksistä ja käyttäytyä kuin maanis-depressiivinen sekopää. Miksei miehiä seksuaalisesti ahdistella työpaikoilla yhtä paljon kuin naisia? Miehillä on yhtäläinen oikeus kokea ei-toivottuja seksuaalisia lähentely-yrityksiä 50-vuotiailta naisilta. Mikseivät naiset tuijota miesten haaroväliä hississä?

Pääministeri ulosteskandaalissa vuonna 2026

Toimittaja eduskuntatalon portailla: "Herra ministeri, herra ministeri, onko totta että ulostitte viime perjantaina eduskunnan vessassa?"

Ministeri: "En missään nimessä. Kiellän jyrkästi ulostaneeni koskaan. En myöskään koskaan ole syönyt, enkä hengittänyt. Kaikki puheet näistä iljettävyyksistä ovat osoituksia opposition epätoivoisuudesta. Olen jo muistelmissani avoimesti tunnustanut kerran virtsanneeni opiskeluaikoina, mutta ne ajat ovat onneksi ohi. Olen hyvin loukkaantunut siitä, että minut liitetään tällaiseen dekadenssiin. Ehkä muutama vuosikymmen sitten julkiset henkilöt saattoivat myöntää hikoilevansa ja aivastelevansa ja jopa silloin tällöin, hyi sentään, harrastaneensa seksiä. Nuo kuonantahraiset ajat ovat kuitenkin ohi. Nykyäänestäjä voi olla varma, että edustustehtävissä toimivat henkilöt ovat yksityselämässään yhtä harmaan tylsiä ja mitäänsanomattomia kuin mielipiteensäkin."