Yhdysvaltain uudella presidentillä Barack Obamalla ei ole helppoa. Tuskin kehenkään presidenttiin on ladattu yhtä paljon suuria odotuksia. En keksi näille epärealistisille odotuksille mitään muuta syytä kuin sen että Obama on musta. Koska hän on musta, hän ei ilmeisesti voi tietenkään olla julma ja itsekäs valkoinen mies. Ei ei. Musta presidentti on tietenkin erilainen. Hänellä on kosketus afro-amerikkalaisiin juuriinsa. Hän on nähnyt USAn sotilaallisen julmuuden levittäytyvän maailman ylle uhkaavana valkoisena lakanana. Tämän vuoksi hän tietenkin saa heti aikaiseksi rauhan Lähi-itään, parantaa syövän ja estää ilmastokatastrofin.
Barack Hussein Obama ei ole afro-amerikkalainen. Koko termi itsessään on jo naurettava. Eihän Yhdysvaltojen valkoisiakaan kutsuta euro-amerikkalaisiksi. Ja sitä paitsi tummaihoisia asuu paljon myös esimerkiksi Brasiliassa, joka siis on myös Amerikkaa. Joka tapauksessa afro-amerikkalaisilla tarkoitetaan Yhdysvalloissa eläviä tummaihoisia Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä, joista lähes kaikki asuvat tällä hetkellä USAn köyhissä lähiöissä, syvästi uskonnollisissa yhteisöissä. Kuten viime kirjoituksessa mainitsin, näiden afro-amerikkalaisten ahdinko on todella syvällä. Useat miehistä päätyy vankilaan ja todella harva päätyy yliopistoon.
Obama olisikin säkenöivä poikkeus, jos hän siis oikeasti olisi afro-amerikkalainen. Obama kuitenkin syntyi Hawaiissa, valkoiselle antropologille ja kenialaiselle ekonomistille. Antropologiäiti oli agnostikko, isä oli ateismiin kääntynyt entinen muslimi. Vanhempien eron jälkeen pikku-Obama sai isäpuolekseen myöskin uskontoon niuvasti suhtautuvan indonesialaisen geologin. Obama siis asui lapsuutensa manneramerikan ulkopuolella, Hawaiissa ja Indonesiassa, kävi hienoja yksityiskouluja ja sai kasvatuksensa ei-uskonnollisilta tiedemiehiltä. Ei paljoa kauemmaksi afro-amerikkalaisuudesta voisi mennä. Itse afro-amerikkalaisuuteen Obama tutustui vasta aikuisena mustien kirkkojen parissa tehdyn työn kautta. Valkoisiin kollegoihinsa verrattuna Obaman erikoislaatuisuus ei tule ihonväristä, vaan kosmopoliittisesta, sekulaaris-humanistisesta ja akateemisesta kasvuympäristöstä. Kuinka hyvin Obama on tämän lapsuuden etumatkan hyödyntänyt onkin sitten eri asia. Jotain kertoo se, että mies kääntyi uskoon aikuisena. Ensimmäinen ateistipresidentti, tai edes ensimmäinen ateistisenaattori olisikin ollut liikaa pyydetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti