Maailmassa on lukuisia ihmisiä, jotka ovat varmoja siitä, että maapallolla on jo käynyt ulkoavaruuden olioita. Osa heistä jopa väittää nähneensä näitä matkustajia ja ovat kuvailleet niiden ulkomuodon suurinpiirtein tämänlaiseksi:
Hui sentään, onpas oudon näköinen ilmestys! Sehän on vihreä! Ja isopäinen! Tämä design on erityisen suosittu hollywoodissa. Niinpä näemmekin saman otuksen vuonna 1977 elokuvassa kolmannen asteen yhteys:
Steven Spielberg tuntuu olevan erityisen ihastunut pikkumies-alieniin. Tässä hieman läpikuultavampi versio elokuvasta AI (2001):
Tässä on M. Night Shyamalanin versio elokuvasta Signs (2002):
Ja edelleen elokuvasta Independence Day (1996). Tällä versiolla on selässään lonkeroita, jotka eivät tässä kuvassa näy:
Sama humanoidi-kaava toistuu myös television puolella. Olennot muistuttavat muuten ihmisiä, mutta iho on erilainen, jäsenten mittasuhteet hieman poikkeavat, kallossa on erinäisiä ulokkeita jne. Yritäpä hetken muistella oletko koskaan nähnyt elokuvassa tai tv-sarjassa alienia, jolla ei ole kahta eteenpäin osoittavaa kättä, kahta jalkaa, yhtä päätä, kahta silmää ja käsien päässä useita sormia.
Tätä ilmiötä voisi sanoa hyvällä syyllä ihmiskeskeisyydeksi. Ihmiset olevat yksinkertaisesti mielikuvitukseltaan liian rajoittuneita kuvittelemaan mitään omasta arkitodellisuudestaan rajusti poikkeavaa. Olemme niin hienovirittyneet huomaamaan muissa ihmisissä vähänkin poikkeavia piirteitä, että suhteellisen pieni poikkeama saa ihmisen näyttämään avaruusolennolta. Hieman meikkiä naamaan ja hassu hattu päähän ja siinä se on, ehta avaruusolento. Tässä "hieno" alieni Star Trekista:
Mutta palataanpas aiheeseen. On melko selvää, että avaruuden asukkaat eivät ole mitään yllä nähdyn kaltaista. On naurettavaa kuvitella, että valovuosien päässä olevalla planeetalla sikiäisi olentoja, jotka muistuttaisivat meitä noin paljon. Aionkin nyt kuvailla teille tieteellisen eksaktin näkemyksen vieraan elämän ja älyn mahdollisista olomuodoista.
Kaasuolento Jupiterista
Ensin meidän tulee tietenkin tietää millainen alienin kotiplaneetta on. Oletetaan vaikkapa esimerkiksi, että planeetta muistuttaa meidän aurinkokuntamme kaasujättiläisiä. Painovoima on siten kolminkertainen maapalloon verrattuna. Planeetalla on valoa läpäisemätön noin tuhannen kilometrin paksuinen kaasukehä, jonka alla velloo nestemäisestä vedystä muodostuva 12 000 kilometriä syvä meri. Lämpötila meren pinnalla on -100 celsiusastetta ja meren pohjassa +10 000 astetta. Kiinteän rautasilikaattiytimen muodostamassa merenpohjassa on painetta 50 000 baria.
Elämä maapallolla perustuu hiilen yhdisteisiin. Esimerkiksi kasvit hengittävät hiilidioksidia ja DNA muodostuu enimmäkseen hiilivetyketjusta. Elämä voisi ainakin teoriassa kuitenkin perustua vaikkapa piiyhdisteisiin. Elämä planeetallamme kehittyy kaasukehässä, jossa magnettikentän valtavat sähkömyrskyt synnyttävät piin, vedyn, rikin, raudan ja hapen yhdisteitä. Olennon solujen perusraaka-aineita ovat erilaiset pii-happi-polymeerit eli silikonit. Koska oliot eivät pysty makaamaan maan kamaralla, niiden liikkuminen perustuu kalojen tapaan nosteeseen. Voimakas painovoima vetää olion kiinteimpiä osia ydintä kohti, joten olento joutuu muodostamaan isoja vetypusseja ruumiiseensa, jolla voi nostaa itseään ylös tai alas.
Olentojen aineenvaihdunta perustuu vedyn ja hapen yhdistämiseen vedeksi. Tästä syystä olennot pitävät vettä jätteenä, jota inhoavat. Planeetan sähköpurkaukset hajottavat veden takaisin vedyksi ja hapeksi. Muodoltaan olennot ovat heksameerisesti radiaalissymmetrisiä. Niillä ei siis ole oikeaa ja vasenta vaan kuusi symmetristä sivua, hieman samaan tapaan kuin pentameerisellä meritähdellä. Olennon yläpuolella on supistumaan kykenevä silikonipussi, joka on täynnä vetyä. Koska kaasun sisällä ainoita valonlähteitä ovat sähköpurkaukset, ei olennoilla ole tarvetta valoksi kutsumamme sähkömagneettisen säteilyn havaitsemiseen. Sen sijaan olennot aistivat kaasukehän liikkeitä magneettikentän vaihtelujen avulla.
Teknologinen kehitys on erittäin nopeaa astronomisessa mittakaavassa. On siten hyvin epätodennäköistä, että ihmiset tapaisivat avaruuslajin, joka olisi ihmisten kanssa samassa teknologisen kehityksen vaiheessa. Avaruusolennot ovat siten joko ei-teknisiä ja alkeellisia tai sitten kaiken tieteen ja teknologian supertaitajia, jotka kykenevät hallitsemaan maailmankaikkeuden rakennetta ja elävät jossain toisessa ulottuvuudessa naureskellen ihmisten edesottamuksille. Kaasuplaneettammekin asukkaat saavuttavat nopeasti teknologisia läpimurtoja ja lopulta seuraavat kaikkia muita galaktisia lajeja tietoisuuden singulariteettiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti