Hesarin Nyt-liitteen takasivulla oli joku aika sitten Helsingin seurakuntien kokosivun mainos. Keskellä mainosta komeilee kananmuna ja yläpuolella lukee teksti: Kumpi oli ensin, muna vai sana?" Mainoksen tarkoituksena on siis käsitellä pääsiäismunaperinteen alkuperää. Mainoksen alareunassa vastataankin kysymykseen. Tekstinpätkässä annetaan ymmärtää, että munaperinteen olisivat keksineet kristityt Jeesuksen uudelleensyntymän symboliksi. Vastaus esitettyyn kysymykseen olisi siis: ensin sana, sitten muna.
Historian suuria trendejä harvoin näkee paljain silmin, mutta tässä on harvinainen tilanne tarkastella sellaista. Kristinuskon vanha strategia on ollut kaapata pakanallisia perinteitä ja yrittää uudelleenpukea ne kristillisiin vaatteisiin. Hiljaa soluttautumalla pakanallisista juhlista on tullut kristillisiä. Pakanat ovat luonnon palvojina juhlineet erityisesti auringon tasausten ja seisausten aikaan. Kirkko oletettaakin meidän esimerkiksi uskovan, että Jeesus nyt sattui vaan syntymään juuri talvipäivänseisauksen ja kuolemaan kevänpäiväntasauksen aikaan.
Pääsiäisen vietto ja pääsiäismunien perinne on kristinuskoa vanhempi ilmiö. Kevätpäiväntasauksen aikaan pidettyjä juhlia on ollut jo vuosituhansia ja uuden syntymistä symboloiva muna on ollut keskeinen elementti näissä juhlissa muun muassa muinaisessa Persiassa, jossa se liittyi zarathurstalaisen uskonnon nowrooz-juhlaan viimeistään 500 vuotta ennen Jeesusta. Muna oli siis ensin.
Onneksi pakanat osaavat myös iskeä takaisin. Joulupukin historia on hyvä esimerkki. Suomessa naamioituneet pukit kävivät taloissa esiintymässä ainakin nuutinpäivänä 13. tammikuuta ja sadonkorjuun juhlan eli kekrin aikaan. Nuoret nuutti- ja kekripukit kiersivät talosta taloon ja vaativat ruokaa ja alkoholia ja saattoivat pelotella lapsia tai antaa lahjoja. Joulun aikaan pukkeja ei kierrellyt alunperin. Länsi-Euroopassa vastaava pukkihahmo oli mm. Odin, jonka juhlinta levisi viikinkien mukana. Myöhemmin kristityt korvasivat Odinin 300-luvulla eläneellä pyhä Nikolauksella, jota juhlittiin alunperin 6. joulukuuta erityisesti keskiajan Hollannissa. Sieltä lahjojenantoperinne levisi mm. Yhdysvaltoihin ja muokkaantui siellä Santa Clausiksi. Punaisen nutun Santa sai vasta 1930-luvun aikoihin.
Pakana-Odinista tuli siis kristillinen pyhä Nikolaus, joka taas "taantui" pakana-Santaksi. Suomessa kirkon asettama kekri-kielto johti siihen, että nuuttipukin ja erityisesti kekrin perinteitä siirtyi jouluun. Kekristä on lähtöisin mm. olkipukit ja myös pukin tapa tulla sisälle taloon juttelemaan. Muualla maailmassa pukki jättää lahjat yön aikana salaa.
Jeesuksen elämästä ei ilmeisesti ole löytynyt tarpeeksi dramatiikkaa, jotta myös syksyinen kekri ja keskikesän juhannus olisi voitu korvata kristillisillä vastineilla. Mutta kirkko ei mainoskampanjansa perusteella ole kokonaan luovuttanut. Ehkäpä tuhannen vuoden päästä juhlimme kesällä ryyppämis-juhannuksen sijaan Jeesuksen veden-viiniksi-muuttamisen juhlaa ja syksyllä pyhäinmiesten ja Halloweenien sijaan pelottavaa Jeesuksen ympärileikkaamisen juhlaa.
Mutta kirkon aseet ovat kyllä tylsistyneet. 1700-luvulla uskallettiin vielä tylysti kieltää kekrin vietto kokonaan. Mitäpä siitä kehittyisi, jos kirkko päättäisi kieltää suomalaisilta pakanallisen juhannuksen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti