Homojen avioliitto-oikeus on askel taaksepäin

Elokuussa 2000 seksuaalista tasavertaisuutta ajavan SETA:n entinen puheenjohtaja Tarja Halonen meni naimisiin pitkäaikaisen avopuolisonsa Pentti Arajärven kanssa. Ei ollut sattumaa, että Halonen oli valittu vain pari kuukautta aiemmin Suomen tasavallan presidentiksi. Arajärvi on haastattelussa vuosia myöhemmin myöntänyt, että he tuskin olisivat menneet naimisiin ilman presidenttiyden tuomia haasteita. Homoille tasa-arvoista avioliitto-oikeutta ajanut Halonen siis meni itse naimisiin osittain vastoin omaa tahtoaan. Tässä onkin pähkinänkuoressa nykyisen homoliittokeskustelun absurdius.

Avioliiton historia on painostuksen ja pakottamisen historiaa. Vaikka vielä keskiajalla salavuoteus ja pitkätkin avoliitot olivat varsin yleisiä, ne olivat myös laittomia parisuhteen muotoja. Avioliitto oli ainoa laillinen parisuhteen muoto. Homojen avioliitto-oikeutta pidetään eräänlaisena itsestäänselvänä liberalismin virstanpylväänä, väistämättömänä askeleena pitkässä taistelussa seksuaalisen ja sosiaalisen tasa-arvon puolesta. Sen oletetaan kuuluvan samaan jatkumoon naisten äänioikeuden saavuttamisen ja homouden tuomitsevien lakien kumoamisen kanssa. Tähän liberalismin voittokulkuun ei kuitenkaan kuulu oikeus mennä naimisiin. Päinvastoin. Kirkon vastalauseista huolimatta olemme saavuttaneet oikeuden olla menemättä naimisiin.

Avioliiton perusta on väistämättä konservatiivinen. Kaksi ihmistä polvistuu yhteiskunnan edessä ja pyytää kirkolta ja/tai valtiolta hyväksyntää. Byrokraatti katsoo lakikirjaa ja antaa, jos antaa. Jos pari sattuu olemaan samaa sukupuolta, byrokraatti ryhtyy antamaan maaliskuussa voimaan tulevan lain myötä.

Liberalismin näkökulmasta vääryys tässä ei ole se, että osa pareista on jätetty hyväksynnän ulkopuolelle, vaan se, että byrokraatin mielipidettä ylipäänsä kysytään. Vääryys on avioliiton olemassaolo.

Homojen avio-oikeuden puolesta hihkuvien tahojen intoa onkin vaikea ymmärtää. Jos ihminen oikeasti hyväksyy oman homoutensa, hän on väistämättä liberaali, eikä voi puhtaasti arvostaa umpikonservatiivista avioliittoinstituutiota. Jos ihminen sen sijaan arvostaa avioliittoa, hän ei konservatiivina myönnä omaa homouttaan, vaan menee mielummin kristilliselle homojen eheytyskurssille, jossa hänestä manataan homous irti. Miksi pitää väkisin vääntää kaksi ääripäätä yhteen?

Aidosti liberaali edistysaskel avioliittoasioissa olisi laki, jossa avioliiton byrokraattista merkitystä vähennettäisiin. Nykytilanne, jossa useat avioliitot solmitaan, jotta saadaan veroetuja, yhteinen sukunimi tai oikeus adoptioon, on vääristynyt ja naurettava, suorastaan irvokas.

Liberaali edistysaskel olisi myös ollut, jos Halonen ja Arajärvi olisivat jättäneet menemättä naimisiin ja edustaneet Suomea rohkeasti susiparina.

suomalainen vesisateessa

Suomessa tunnetusti sataa vettä vuoden jokaisena päivänä, useimmiten ympärivuorokautisesti. Keväällä ja kesällä sataa enemmän sellaista lämmintä, trooppista höyryä, joka salakavalasti tunkeutuu joka koloseen. Ajoittain loppukesällä taivas tummenee aivan erityisen uhkaavaksi ja kehittyy kaiken tieltään tuhoava ukkosmyrsky. Silloin ei tiedä missä taivas alkaa ja järvi loppuu. Syksyllä myrskytuuli puhaltaa sitten ihan muuten vaan, useimmiten pohjoisesta, tietenkin. Syksyn edetessä talveksi veden olomuoto muuttuu vähitellen hyytäväksi rännäksi, takertuen joka paikkaan kaiken elämän itseensä imeväksi hyhmäkerrokseksi. Ja entäs talvet sitten? Voi pojat, silloin sitä vettä vasta tuleekin!

Voi vain ihmetellä niitä alkusuomalaisia karpaaseja, jotka uivat ja kahlasivat soiden ja järvien läpi Suomea asuttamaan. Kuinka he sormenpäät uurteisina ja alati palelevina yrittivät suojautua jatkuvalta kosteudelta mustiksi mätänevissä lautahökkeleissään. Kuinka he majavia, saukkoja, norppia ja muita vesielämään paremmin soveltuvia nisäkkäitä metsästäessään yrittivät epätoivoisesti pukea ylleen limaisia nahkariekaleita ja koppuraksi jäätyneitä kangasmyttyjä. Kylmällä kalliolla istuessaan joku suomalainen sisuuntui ja keksi saunan. Perkele, ollaan sitten märkiä oikein kunnolla! Läträtään vedellä koko suku! Käydään välillä vielä saatana järvessä! Näin kirosi suomalainen eikä posket muutenkin märkinä huomannut samalla itkevänsä.

Usean tuhannen vuoden koettelemusten jälkeen sitten vihdoin ihminen huikealla sinnikkyydellään selätti luonnon. Kokeiltuaan ensin kaikenlaisia materiaaleja: tervaa, villaa, kiveä, metalleja, puuta, löytyi vihdoin se ihmeaine, joka eristää suomalaisen vihamielisestä ympäristöstään. Muovi!

Tekninen kehitys on tuonut suomalaisen kasvoille vihdoin aidon hymyn. Mukavan kuivassa, muovilla eristetyssä talossaan suomalainen ihailee ikkunasta aukeavaa harmautta ja siellä kasvoillaan voitonriemuinen virne sauvakäveleviä muovikalvoasusteihin pukeutuneita ihmisiä.

Talojen muovipullosuunnittelun riemusanoma lie kaikille jo ennestään tuttu. Mutta olemmeko vielä edes huomanneet kuinka mullistava keksintö kalvovaate onkaan? Ilmeisesti olemme, sillä hyllyistä on vuosi vuodelta yhä vaikeampi löytää ulkoiluvaatteita, joita ei ole suunniteltu sadevaatteiksi. Sekä vedenpitäviksi että hengittäviksi kehuttuja takkeja, kenkiä, housuja, käsineitä, pipoja, sukkia ja muita vaatekappaleita kyllä löytyy. Vettä pitävät, vaikka makaisi järven pohjassa 10 metrin syvyydessä; saumatkin on teipattu umpeen, vetoketjut vesieristetty ja nyörit kyllästetty polytetrafluorietyleenissä. Onko olemassa mitään mihin tätä mullistavaa kalvoa ei kannattaisi laittaa? Alusvaatteet? Miksipä ei. Pitävät nesteet sisällään mutta päästävät kaasut läpi.

Aivan erityisen ilahtunut olen ollut huomatessani kuinka vedenpitäviä nykyään ovat jopa talvikäyttöön suunnitellut takit. 20 asteen pakkasessa kun pyöräilee keskustaan vedenpitävä takki yllään tulee ajatelleeksi että mitä kaikkea ihminen vielä keksiikään. Rajaton on tekniikan tulevaisuus.

Miksi miehet ansaitsevat korkeamman palkkansa

Miesten ja naisten palkkaero on viimeisimpien tietojen mukaan 17,4%. Ennen kuin tätä näennäisen epäoikeudenmukaista lukua aletaan korjaamaan, kannattaa kuitenkin laskea tarkemmin muutama seikka.

On ainakin yksi paikka, missä naiset saavat korkeampaa palkkaa täsmälleen samasta työstä. Se paikka on armeija. Naisille annettavaa lisää asevelvollisten päivärahaan puolustellaan naisten biologisilla erityistarpeilla. Koska naiset eivät vuodoillensa voi mitään, on tietenkin reilua että he saavat korkeamman päivärahan.

Entäpä miesten biologiset erityistarpeet?

Olivatpa ylipainoisia tai aliravittuja, miehet painavat aina noin 20 prosenttia enemmän kuin naiset. Erot painossa ja aineenvaihdunnassa johtavat korkeampaan päivittäiseen energiantarpeeseen. Esimerkiksi Etelä-Koreassa keskimääräinen mies painaa 68,6kg ja nainen 56,5kg. Näillä luvuilla saadaan etelä-korealaisen miehen päivittäiseksi energiantarpeeksi 2368kcal, kun se naisilla jää vain 1795 kilokaloriin. Mies tarvitsee 573kcal eli 32% enemmän energiaa.

Tilastokeskuksen mukaan suomalainen käyttää ruokaan ja juomaan keskimäärin noin 300 euroa kuukaudessa. Koska mies tarvitsee 32% enemmän ruokaa, hänellä menee ruokaan 341 euroa eli 82 euroa enemmän kuin naisella. Tämä siis johtuu hänestä riippumattomista biologisista syistä. Jos mies yrittää pärjätä naisen ruoalla, hän nääntyy nälkään.

Miehet myös kasvavat tahtomattaan naisia 9% pidemmiksi. Miehet tarvitsevat siis myös enemmän tilaa kotiinsa saavuttaakseen saman asumismukavuuden. 9% pituudessa tarkoittaa pinta-alassa 19%. Keskimääräinen asuinneliö maksaa Suomessa tällä hetkellä noin 2000 euroa. Keskimääräisellä suomalaisella on käytössään 39,4 neliömetriä. Mies siis tarvitsee 7,4 neliömetriä enemmän tilaa, mikä maksaa hänelle omistusasunnossa lähes 15000 euroa. Vuokralla ylimääräinen tila maksaa keskimäärin 85 euroa lisää kuukaudessa.

Ja eihän lisäkulut tähän lopu. Mies tarvitsee tietenkin myös isomman auton, isomman toimiston, isommat huonekalut, isomman rannekellon jne... Ja kaikki maksaa enemmän.

Lapset todistajina

Anneli Auerin oikeudenkäynti alkaa kovasti saamaan tragikoomisia piirteitä. Saatananpalvontaa? Eläinten silpomista? Ihmisuhreja? Kaikkein paljastavin yksityiskohta koko söhellyksessä on että uudet "todisteet" perustuvat laajalti lasten kertomuksiin. Poliisi ei ole kertonut onko kyseessä Auerin omat lapset, jotka kaikesta päätellen ovat olleet vähintään pari vuotta huostaanotettuina. Jos näin on, niin tarinan yksityiskohdat alkavat hahmottua.

Sosiaaliviranomaiset, huostaan otetut lapset ja hyväksikäyttöepäilyt ovat tappava yhdistelmä. Aluksi lapset kieltävät mitään tapahtuneen. Joskus yli-innokkaat sosiaalitantat kuitenkin tenttaavat ja painostavat lapsia, kunnes he ymmärtävät mitä ympärillä hääsäävät hysteeriset aikuiset heiltä odottavat. Tuloksena on fantasiakertomuksia ihmissyönnistä ja avaruusolennoista, joita sitten käytetään naama vakavana oikeussaleissa todisteina. Tässä vaiheessa onkin mahdotonta selvittää onko jotain tapahtunut oikeasti. Seuraavaksi muutamia esimerkkitapauksia:

• Little Rascals- päiväkoti 1989. Alun perin syytettynä oli päiväkodin pitäjä, Bob Kelly, jota syytettiin yhdestä hyväksikäytöstä. Kahdekan kuukauden oikeussalidraaman jälkeen syytettyinä olivat kahdeksan muuta aikuista ja syytöksiin kuului raiskausten, kidutuksen, sodomian, suuseksin ja vauvojen rituaalimurhien lisäksi lapsien heittäminen haiden syötäväksi. Todistajina kuultuja lapsia oli lopulta 90. Kelly sai 12 elinkautista, mutta hänet vapautettiin kaikista syytöksistä 6 vuotta myöhemmin. Mitään ei ollutkaan tapahtunut.
• McMartinin esikoulu 1983-1990. Skitsofreenikon höpinöistä alkanut syytösvyyhti johti lopulta USA:n historian kalleimpaan ja pisimpään oikeudenkäyntiin, jossa oletettuja uhreja oli 360. Lasten kertomuksissa esiintyi mm. saatananpalvontaa, lentäviä noitia, maanalaisia luolaverkostoja, lasten huuhtomista alas vessanpöntöistä ja -- kyllä vain -- näyttelijä Chuck Norris. Syytetty ehti istua tutkintavankeudessa viisi vuotta ennen syytteiden raukeamista.
• Faith Chapel 1991: Kehitysvammaista lastenhoitajaa syytettiin hyväksikäytöstä. Lasten tarinoissa hoitaja mm. ampui kirahvin ja norsun ja joi ihmisverta saatanapalvontarituaalissa. Hoitaja sai myöhemmin 2 miljoonaa dollaria kompensaationa vääristä syytöksistä.

Koska kaikki maailman ilmiöt tulevat Suomeen jälkijunassa, on Suomi suorastaan ihanteellisessa asemassa. Ei tarvitse kuin seurata maailman menoa, huomata jos jossain tehdään oikein emämunauksia ja välttää samojen virheiden teko koto-Suomessa. Ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla?

Maidosta lätinää

Silloin ennen muinoin maito puristettiin ulos utareesta ja valutettiin tonkkaan. Sitten se juotiin. Nykyään on maitoasiat kovin eri tolalla. Pieni retki lähikauppaan paljastaa, että erilaisten maitojen huima valikoima tuottaa jo tiettyjä hankaluuksia jalostajalle ja kauppiaalle. Maitoa pitää hyllyssä olla toki tarjolla, mutta minkälaista maitoa? Maitoa kun saa nykyään neljällä eri rasvapitoisuudella, kolmella eri laktoosipitoisuudella, kahdella eri d-vitamiinipitoisuudella, kahdella eri kalsiumpitoisuudella, luomuna, homogenisoituna tai homogenisoimattomana, gefilus-bakteerilla tai ilman, sekä pastöroituna tai iskukuumennettuna. Maitoa saa myös lypsämisajankohdan mukaan kolmena eri versiona (tavallinen, terni ja yömaito).

Nämä kun kertoo keskenään niin saa erilaisten maitojen teoreettisen maksimivalikoiman, joka on 2304. Siis jos Valio niin haluaisi, voisi maitohyllystä löytyä 2304 erilaista maitotölkkiä, nykyisten kahdenkymmenen sijaan. Tällainen valikoima vaatisi reilun puolen kilometrin mittaisen maitohyllyn. Ja tähän ei ole otettu huomioon erilaisia pakkauskokoja, eikä monien eri valmistajien aiheuttamien päällekkäisyyksien aiheuttamaa lisätilaa. Koska reilun kymmenenkin maitolaadun asettelu kaupan hyllylle tuottaa ongelmia kauppiaan mielenterveydelle, ei kaupoissa tuskin tulla koskaan näkemään niitä muita 2290 muunnelmaa.

Niinpä pastöroidun, homogenisoidun, laktoosittoman Plus+ Gefilus-luomuprosenttiternimaitojuoman tuloa hyllylle voi joutua odottelemaan tovin. Jopa niinkin eksoottinen maitolajike kuin luomutäysmaito odottaa jalostajaansa.

Kravattikielen aakkoset

Uusi hallitus poseerasi toimittajille juhannuksen alla. Uusilla miesministereillä oli luonnollisesti puvut päällä, jopa muuten työmiesimagoa ylläpitävä Arhinmäki oli kaivanut esille vanhan yo-puvun. Huomio kiinnittyi helposti kravatteihin, sillä niillä oli päivänselvä teema. Vasemmistolaisilla Arhinmäellä, Tuomiojalla ja Gustafssonilla oli punaiset kravatit, oikeistolaisilla Kataisella, Wallinilla ja Häkämiehellä oli sinertävät kravatit ja vihreiden Niinistöllä oli vihreä kravatti. Teemana vaikuttaisi siis olevan, että kravatin väri korreloi voimakkaasti miehen poliittisen suuntautumisen kanssa.

Mutta minkälaisen viestin halusi kravatillaan lähettää Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb?

Kaikki vammaisetko samanlaisia?

Tänä iltana televisiossa esitettävää elokuvaa kuvaillaan lehdissä ja netissä tavalla, joka paljastaa jotain ihmisten asenteista vammaisia kohtaan. Kuvausten mukaan Älyvapaassa vedossa päähenkilö päättää rahapulassaan tekeytyä henkisesti jälkeenjääneeksi ja osallistua paralympialaisiin. Kuulostaa tyhmältä, mitä se toki onkin, sillä paralympialaisissa menestyäkseen pitäisi ensin puhkaista silmä tai amputoida jalka.

Kerrataan tämä nyt vielä: paralympialaisissa kisaavat fyysisesti rajoitteiset henkilöt; kilpailu on vähintään yhtä totista kuin tavan olympialaisissakin. Osallistuakseen paraurheilijan tulee olla liikuntavammainen, amputoitu tai näkövammainen. Elokuvassa sen sijaan osallistutaan todellisuudessa ns. Special Olympicsiin, kehitysvammaisten kisailuun, jossa tärkeintä on se että kaikilla on hauskaa. Osallistujilta vaaditaan jonkinasteinen kognitiivinen kehitysvamma.

Tähän virheeseen haksahtaa jokainen suomalainen sanomalehti, jonka tv-tiedot onnistuin löytämään, mukaanlukien hesari, karjalainen, kaleva ja keskisuomalais-konserni johon arvosteluja ruksaa Marko Ahonen.

Toistaiseksi ainoa suomalainen lähde, jossa virhettä ei ole, on suomi24.fi -sivuston telvis -palvelu. Sielläkin tosin puhutaan vammaisten olympialaisista ja erityisolympialaisista.

Mitähän tästä ajattelisi vaikkapa kolminkertainen paralympiakultamitalisti ja 100m maailmanennätyksen haltija Leo-Pekka Tähti, joka on siis maailman nopein mies pyörätuolissa? On hyvinkin mahdollista, että yksi Suomen menestyneimmistä urheilijoista joutuu nimikirjoituksen pyytäjiä useammin hätistelemään ympäriltään ihmisiä, jotka puhuvat hänelle yliselkeästi kovaan ääneen, koska luulevat että pyörätuolissa istuu joku kehitysvammainen, mikähän lie.

Takinkäännön nopeusennätys

Nyt kun portugali-paketti on sitten hyväksytty, on hyvä vilkaista mitäs sitä tulikaan luvattua muutama kuukausi sitten. Ennen vaaleja annetuissa vaalikonevastauksissa uusista edustajista 136 ei halunnut jatkossa auttaa taloudelliseen ahdinkoon joutuneita EU-maita ja 56 halusi. Portugalille nyt kuitenkin päätettiin antaa reilun miljardin laina äänin 137-49. Takkeja kääntyi siis 81 kappaletta.

Jos takinkääntöä seuraa puolueittain, voi havaita että jopa Kokoomus oli ennen vaaleja hädin tuskin tukipakettien kannalla. Kokoomuksen nykyisistä 43 edustajasta 20 vastusti tukemista ja 23 puolusti vielä ennen vaaleja. Prosentuaalisesti pahimmat takinkääntäjät olivat Keskusta ja SDP. SPD:n edustajista 30 vastusti ja 9 puolusti lainoittamista vaalikonevastauksissa, nyt siis kaikki äänestivät kyllä. Vasemmistoliiton ja Perussuomalaisten edustajista kaikki vastustivat lainoittamista ennen ja jälkeen. Mikä tässä on oudointa on se, että vaikka Perussuomalaiset eivät päässeet hallitukseen, koska vastustivat portugali-pakettia, Vasemmistoliitto pääsee.

Ilmeisesti tässä nyt pelataan sen varaan, että äänestäjien vitutus laantuu neljässä vuodessa. Gallupien mukaan persut on tällä hetkellä kasvanut jo suurimmaksi puolueeksi. Aika riskipeliä.

(Tietovuoto ei muuten äänestänyt persuja.)

Viileyden ydin

Jos kysyy nykynuorisolta mikä on heidän mielestään cooleinta maailmassa juuri nyt, voisi vastaus hyvinkin olla räp-musiikki. Mikään ei ole heistä niin coolia kuin äkkirikastunut, isoilla katumaastureilla ja hellyväperseisillä horoilla ympäröity kultahampainen ghetto-gangsteri.

Mutta jos räp-cooliutta hieman raaputtaa, paljastuu alta nuorison ja ylipäänsä koko maailman mielestä kaikista epäcoolein asia. Räppärihän on todellisuudessa pelkästään runoilija, jonka haparoivaa lyyristä ilmaisua on terästetty rytmillä. Siis runoilija! Kuka nyt oikeasti runoja lukee? Outoja käsimerkkejä sormet solmussa vääntävä räp-fani tuskin tajuaa hakeutua paikalliskirjaston runo-osastolle. Roikkuhousu saattaisi olla hyvinkin vakuuttunut Kalevalasta, jos vieressä löisi rumpukone 5/4-tahtia.

Coolia identiteettiä itselleen metsästävät juurettomat nuoret ovatkin kovan pulman edessä. Coolius kun tuntuu valuvan sormien välistä jo ennen kuin sitä on saanut edes kiinni. Kaikkein cooleinta on aina ollut luoda oma alakulttuuri. Hip-hopparit, teddyt, gootit ja punkkarit olivat cooleimmillaan juuri keksimisensä aikana. Mutta mitä coolinpaa jokin on, sitä nopeammin siitä tulee valtavirran peruskauraa. Trendivaatekorporaatioilla on omat agenttinsa, jotka seuraavat kaduilla uusinta nuorisomuotia. Jos siis yrität olla cool ja luot itsellesi aivan omanlaisesi alakulttuurin, voi hyvinkin olla että ensi vuonna sama alakulttuuri kävelee vastaan kaduilla satapäisinä laumoina yllään H&M:stä ostettu valmis trendikerrasto á 350€.

Epätoivoisimmat nuoret ovatkin päätyneet seuraavaan yhtälöön: koska cooliutta ei voi todellisuudessa saavuttaa, ainoa todella cool asia joka jää jäljelle on kaikki mahdollisimman epäcool. Netissä pyörivän The Uncoolhunter- sivuston mukaan kaikista epäcooleinta, ja siis samalla mahdollisimman coolia, on David Hasselhoff, trolololo-mies sekä Dannyn ja Armin 1970-luvun musiikkivideot. Sillä hetkellä kun Anttilassa myydään trolololo-T-paitoja, kaikki toivo on mennyttä, coolius on kuollut.

Tästä voisi päätellä, että todella epäcoolit ihmiset kuten minä, jotka eivät pahemmin mieti mitä päällensä laittavat, ovat viimeisiä todellisen cooliuden linnakkeita. Minähän olin epäcool jo ennen kuin epäcoolista tuli coolia. Mutta turha toivo. Markkinamiehet kun ovat jo keksineet, että tavallinen suomalainen verkkarikansa on salaa ollut kaiken aikaa retroseksuaali. Minäkään en siis pysty enää olemaan oma itseni ilman että ihmiset ympärillä olettavat minun seuraavan retroseksuaali-trendiä tietoisesti.

Mikä on siis cooliuden ydin? Palataanpa räppiin. Räppäreiden usein hokema tunnuslause on "Be true to yourself", eli vapaasti käännettynä: "Ole rohkeasti oma itsesi". Maailmassa onkin kahdenlaisia ihmisiä. Omina itsenään viihtyviä ihmisiä, sekä itseensä tyytymättömiä ja edellistä ryhmää matkivia luusereita. Cooliuden tavoittelu onkin paradoksaalisesti mahdotonta. Voit ainoastaan olla cool, jos et yritä olla cool.

Suhteellinen etu

Yksi taloustieteen kulmakivistä on ns. suhteellisen edun periaate. Oletetaan vaikkapa että olet hyvin menestyvä muusikko, mutta myös erinomainen muurari. Jos tienaat muusikkona tarpeeksi hyvin, sinun kannattaa suhteellisen edun periaatteen mukaan palkata kotiisi muurari, siinäkin tapauksessa, että muurari on sinua huonompi muuraamaan. Asian voisi tiivistää niin, että aina kannattaa erikoistua, siinäkin tapauksessa, että joudut ostamaan palveluita muilta yksilöiltä, jotka tekevät kaiken huonommin kuin sinä. Valtiotasolla asia ilmaistaan usein niin, että kahden valtion kannattaa tehdä keskenään kauppaa siitäkin huolimatta, että toinen niistä tuottaa kaiken halvemmalla ja tehokkaammin kuin toinen. Omiin tuotantoaloihinsa erikoistumalla ja toisilleen tuotteita kauppaamalla saadaan irti optimaalinen hyöty molemmille osapuolille.

Tämä voi tuntua järjenvastaiselta, mutta talousoppineet vakuuttavat ettei niin ole. Teoriassa vaikkapa Suomen kannattaisi tuottaa ja myydä banaaneja Brasiliaan, jos Brasilia pystyy tuottamaan erityisen tehokkaasti jotain Suomen tarvitsemaa tuotetta.

Itsekin elän suhteellisen edun periaatteen mukaisesti. Koska olen maailman paras blogikirjoittaja, minun kannattaa käyttää jokainen valveillaolohetkeni kirjoittamiseen. Niinpä olenkin palkannut itselleni mongolialaisen kokin, joka ei osaa valmistaa muuta kuin karpaloilla täytettyä jakin suolta. Parisuhteelle minulla ei ole aikaa, joten olen ostanut kreikkalaisen vaimon, jolla on englantilainen rakastaja. Kirjanpitäjäni on tietenkin venäläinen ja sosiaalisia suhteita naapureihin ylläpitää palkkaamani mustalainen. Huumoripitoisista blogikirjoituksista vastaa saksalainen avustajani, Günther. Tästäkin kirjoituksesta viimeisen palstan kirjoitti Günther, ja sen kyllä näkee.

Koprofiili korppikotka

Joskus luonnossa esiintyy käyttäytymistä, joka näyttää oudon tutulta. Ylläolevan pikkukorppikotkan erityistuntomerkki on kirkkaankellertävä päänahka, jolla se houkuttelee naaraita luokseen. Mitä keltaisempi, sitä houkuttelevampi. Kyseessä on siis hieman samantapainen ilmiö kuin riikinkukon pyrstö tai punatulkku-uroksen rintahöyhenistö.

Pikkukorppikotka ei kuitenkaan kykene ihan tuosta vain tuottamaan oranssikeltaista väriä. Sehän olisi aivan liian helppoa. Kuka tahansa aliravittu siipiveikko voisi pykältää itselleen pimeässä hohtavan neon-naaman, jolla houkutella soveliaita parittelukumppaneita haaremittain. Keltaista väriä varten pikkukorppikotka tarvitsee karoteeneja, joita sen elinympäristöstä löytyy merkittäviä määriä vain yhdestä paikasta - lehmän lannasta.

Lehmän lannasta löytyy karoteenien ja metaanihöyryjen lisäksi luonnollisesti aimo annos mikrobeja, joiden sulattaminen ei välttämättä onnistukaan siltä yllämainitulta aliravitulta siipiveikolta. Niinpä pikkukorppikotkanaaraat voivatkin luottaa siihen, että kirkasotsaiset uroot ovat melkoisella varmuudella terveitä ja vahvoja, sillä heikot yksilöt eivät oransseihin ornamentteihin kykene.

Nuorisolle tyypillinen itsetuhoinen käyttäytyminen ja alkoholin ja muiden solumyrkkyjen kanssa läträäminen kertoo halusta viestiä omasta kunnollisuudesta. Koska ylöspäin on tunnetusti vaikea ponnistella, voi olla helpompi syöksyä pohjalle ja antaa vieterin vetää itsensä takaisin ylös.

Parashakki ja muita "hienoja" ideoita

Paraolympialaisia ja muita fyysisesti vammautuneille järjestettyjä urheilukisoja on järjestetty jo niin kauan, etteivät ihmiset jää juurikaan miettimään niiden olemusta. Parhaat suomalaiset parauhreilijat saavat jo lähes yhtä paljon huomiota kuin fyysisesti eheämmät lajitoverinsa. Esimerkkinä vaikka kolminkertainen pyörätuolikelauksen paraolympiakultamitalisti Leo-Pekka Tähti.

Sitä ei pidetä mitenkään kummallisena, että keihäänheitossa saadaan kultaa esimerkiksi tuloksella 20 metriä. On täysin selvää, ettei jalaton keihäänheittäjä pääse samalla tulostasolle Tero Pitkämäen kanssa. Mutta kyvyiltään rajoittuneiden kilpailuinto keskittyy nimenomaan fyysisiin suoritteisiin. Miksei vaikkapa Down-syndroomaa sairastavat henkilöt voisi kilpailla keskenään shakissa? Mitä eroa on sillä, että fyysisesti rajoitteiset ihmiset kilpailevat keskenään fyysisissä lajeissa ja mentaalisesti rajoitteiset älyllisesti haastavissa lajeissa?

Älyllisesti vähemmän kyvykkäille henkilöille on järjestetty omat urheilukisansa, ns. Special Olympics, jotka siis ovat eri asia kuin fyysisesti vammaisille kohdistetut paraolympiakisat. Sen lisäksi fyysisesti vammaisilla on omat kisansa henkisissä lajeissa, kuten shakissa. Vammaisten shakkikisoissa on käynyt Suomestakin esimerkiksi seitsemänneksi MM-kisoissa sijoittunut Tomi Tocklin. (Tästä tosin herää kysymys, miksei fyysisesti vammainen voisi kilpailla normaaleissa shakkiotteluissa.)

Fysiikaltaan vajaat kisaavat siis omissa sarjoissaan sekä fyysisissä, että älyllisissä lajeissa, mutta älyltään vajaat ainoastaan fyysisissä lajeissa. Miksei ole runonlausuntakisoja afaasikoille, muistikisoja dementikoille tai TV:n tietovisoja fetaalialkoholisyndroomalapsille? Missä viipyy Down-shakki?

Asuntopsykoosi

Asuntojen hinnat jatkavat nousuaan. Outoa kyllä, Suomessa ollaan yleisesti sitä mieltä, että hintojen nousu on hyvä asia. Kaikkien muiden kulutushyödykkeiden, kuten öljyn, ruoan, autojen jne. hintojen nousu saa ihmiset raivon partaalle, mutta jostain syystä asuntojen hintojen nousu nähdään vain hyvänä syynä ostaa asunto.

Hintojen noususta ei kuitenkaan hyödy muut kuin pankit ja välittäjät. Jos olet vasta ostamassa, joudut ostamaan kalliimmalla. Jos taas olet jo ostanut ja vaihdat asuntoa isompaan, joudut maksamaan enemmän väliä. Korkeista hinnoista asunnon omistaja hyötyy ainoastaan, jos myy asuntonsa ja siirtyy vuokralle tai jos vaihtaa halvempaan. Kumpikin näistä tilanteista on varsin harvinainen.

Verrataanpa tilannetta vaikkapa Saksaan. Suomessa 200 000 euron lainan 40 vuoden maksuajalla saa kuka tahansa, joka eksyy pankkiin ja hengittää. Omista säästöistä, työpaikasta tai muustakaan epäolennaisesta ei kysellä. Saksassa pankit vaativat sen sijaan vakaan työpaikan ja peräti 30% käteisosuuden.

Toisin kuin Saksassa, Suomessa näyttäisi siltä, että valtio yrittää kaikin tavoin saada ihmiset ostamaan asuntoja. Korkomenot voi laittaa verovähennyksiin, remonttikuluista 60% menee kotitalousvähennyksiin ja kahden vuoden asumisen jälkeen myyntivoitotkin ovat verovapaita. Tämä luonnollisesti johtaa kysynnän lisääntymiseen ja hintojen nousuun. Saksassa valtio näyttäisi yrittävän juuri päinvastaista. Asunnon ostamisesta on tehty mahdollisimman vaikeaa.

Suomen verohelpotukset ja köyhille vuokraajille kohdistettu asumistuki kustantaa valtiolle noin prosentin Suomen BKT:sta. Kaikki tämä raha ja löysä pankkikuri on johtanut siihen, että suomalaisista 72% asuu omistusasunnossa. Euroopan valtioista 70 prosentin yli pääsevät Suomen lisäksi ainoastaan Kreikka (70%), Espanja (76%) ja Irlanti (80%), kaikki kuuluisia vastuullisesta talouspolitiikastaan. Saksassa omistusasunnoissa asuu 38%, Ruotsissa 43% väestöstä.

Eurooppa konkurssiin?

1990-luvun lopulla Argentiina joutui pahan laman kouriin. Lopulta se ei kyennyt maksamaan laskujaan ja ilmoitti ajautuneensa konkurssiin vuonna 2002. Velkojat jäivät enimmäkseen nuolemaan näppejään.

Konkurssipäätöstä edeltäneessä tilanteessa Argentiinan velan suhde bruttokansantuotteeseen oli 51%, budjettivaje oli 6,4% ja työttömyys 9,1%

Vuonna 2009 euroalueen valtioiden keskimääräinen velka/BKT oli 79%, budjettivaje oli keskimäärin 6,3% ja työttömyys keskimäärin 10%.

EU voisi siis jo kokonaisuudessaankin olla konkurssikypsä, puhumattakaan pahimmista jäsenvaltioista:

• Kreikka 115/14/10
  
• Irlanti 64/14/13

Tässä tilanteessa ei pahemmin auta, vaikka Saksa suostuisikin lainaamaan Kreikalle hätäapua, sillä Saksan luvut eivät ole paljolti sen kauniimpia (73/3,9/7,5). Budjettivajeen Saksassa arvellaan tänä vuonna nousevan yli neljän, mikä tarkoittaisi sitä, ettei Saksa läpäisisi enää EU:n jäsenvaatimuksia.

Suomessa velka/BKT on 42%, budjettivaje 3,5 ja työttömyys 9%.

Kuvitellaanpa siis tilanne, jossa Euro-alue ajautuu konkurssiin. Mitä tapahtuisi esimerkiksi eurolle? Selvä on, että euro pitäisi joko devalvoida tai jättää luonnollisen inflaation kouriin. Korot nousisivat pilviin ja pankkitalletukset jäädytettäisiin paniikkinostojen estämiseksi. Näin kävi Argentiinassa, miksei siis EU:ssa?

Laskelmoiva sijoittaja voisi muuttaa euronsa vaikkapa dollareiksi ja näin yrittää suojautua seteliensä muuttumiselta arvottomaksi paperiksi. Mutta sepä ei välttämättä auttaisi. Argentiinassa dollareissa pidetyt tilit jäädytettiin nekin ja muutettiin väkisin pesoiksi kehnolla vaihtoarvolla. Dollarit pitäisi siis pitää käteisenä patjan alla.

Onko sinulla dollareita patjan alla?

Ei minullakaan.

Teoria ihmisen eliniän kasvusta

Kuten tiedämme, ei ole varsinaisesti mitään biologista estettä sille, etteikö ihminen voisi elää vaikkapa tuhatvuotiseksi. Nobel-palkittu eläintieteilijä Peter Medawar esitti 1951 teorian, jonka mukaan ihmisen elinikä on lähinnä biologinen sivuoire. Luonnonvalinta suosii tietenkin piirteitä, jotka parantavat ihmisen mahdollisuuksia saada aikaiseksi terveitä lapsia. Meidän esi-isämme ovat olleet terveitä nuoria. Kukaan heistä ei tietenkään kuollut nuorena, muuten he eivät voisi olla esi-isiämme. Ei ole kuitenkaan mitään syytä miksi luonnovalinta suosisi terveitä vanhuksia. Jos esi-isillämme oli geenejä, jotka aiheuttivat lapsien saamisen jälkeen kuoleman, ei se vaikuttanut heidän kelpoisuuteensa mitenkään. Luonnonvalinnan silmissä isien ja äitien terveys on yhdentekevää viimeistään siinä vaiheessa kun juniorit osaavat huolehtia itsestään.

Medawarin teorian mukaan ihmisen kuolema johtuisi siis lähinnä lasten saamisen jälkeen aktivoituvien haitallisten geenien esiintymisestä. Richard Dawkins on (kieli poskella) Medawarin teoriaan viitaten huomauttanut, että ihmisen elinikää voitaisiin nostaa helposti yksinkertaisesti kieltämällä lisääntyminen vaikkapa alle 40-vuotiailta. Luonnonvalinta alkaisi silloin suosia yksilöitä, jotka pysyvät terveinä myöhämpään ja pystyvät tuottamaan terveitä lapsia vanhempana. Jonkun ajan päästä ikäraja voitaisiin nostaa 50 vuoteen ja taas 60:een, 70:een jne.

Tällaisen lain asettaminen olisi tietysti, ei ainoastaan eettisesti hankalaa, vaan myös käytännössä mahdoton valvoa. Suuri osa lapsista kun putkahtaa maailmaan ilman tietoista suunnittelua. Monet maat, kuten Yhdysvallat, painivatkin teiniraskauksien tuottamien ongelmien kanssa. Mutta siinä missä ensisynnyttäjien keski-ikä Yhdysvalloissa on 25, on se Suomessa 30. Olen täysin varma, että savannilla asuneet esi-isämme eivät saaneet ensimmäistä lastaan 30-vuotiaana. Hyvä, jos olivat edes elossa.

Jatkuvasti myöhäistyvän ensisynnyttämisen trendin pitäisi Medawarin-Dawkinsin teorian mukaan johtaa ihmisen eliniän kasvuun. Laiskasti aloittavat äidit on tähän asti nähty lähinnä ongelmana. Ehkä heistä sentään jotain hyötyäkin voi olla.

Muna vai sana?

Hesarin Nyt-liitteen takasivulla oli joku aika sitten Helsingin seurakuntien kokosivun mainos. Keskellä mainosta komeilee kananmuna ja yläpuolella lukee teksti: Kumpi oli ensin, muna vai sana?" Mainoksen tarkoituksena on siis käsitellä pääsiäismunaperinteen alkuperää. Mainoksen alareunassa vastataankin kysymykseen. Tekstinpätkässä annetaan ymmärtää, että munaperinteen olisivat keksineet kristityt Jeesuksen uudelleensyntymän symboliksi. Vastaus esitettyyn kysymykseen olisi siis: ensin sana, sitten muna.

Historian suuria trendejä harvoin näkee paljain silmin, mutta tässä on harvinainen tilanne tarkastella sellaista. Kristinuskon vanha strategia on ollut kaapata pakanallisia perinteitä ja yrittää uudelleenpukea ne kristillisiin vaatteisiin. Hiljaa soluttautumalla pakanallisista juhlista on tullut kristillisiä. Pakanat ovat luonnon palvojina juhlineet erityisesti auringon tasausten ja seisausten aikaan. Kirkko oletettaakin meidän esimerkiksi uskovan, että Jeesus nyt sattui vaan syntymään juuri talvipäivänseisauksen ja kuolemaan kevänpäiväntasauksen aikaan.

Pääsiäisen vietto ja pääsiäismunien perinne on kristinuskoa vanhempi ilmiö. Kevätpäiväntasauksen aikaan pidettyjä juhlia on ollut jo vuosituhansia ja uuden syntymistä symboloiva muna on ollut keskeinen elementti näissä juhlissa muun muassa muinaisessa Persiassa, jossa se liittyi zarathurstalaisen uskonnon nowrooz-juhlaan viimeistään 500 vuotta ennen Jeesusta. Muna oli siis ensin.

Onneksi pakanat osaavat myös iskeä takaisin. Joulupukin historia on hyvä esimerkki. Suomessa naamioituneet pukit kävivät taloissa esiintymässä ainakin nuutinpäivänä 13. tammikuuta ja sadonkorjuun juhlan eli kekrin aikaan. Nuoret nuutti- ja kekripukit kiersivät talosta taloon ja vaativat ruokaa ja alkoholia ja saattoivat pelotella lapsia tai antaa lahjoja. Joulun aikaan pukkeja ei kierrellyt alunperin. Länsi-Euroopassa vastaava pukkihahmo oli mm. Odin, jonka juhlinta levisi viikinkien mukana. Myöhemmin kristityt korvasivat Odinin 300-luvulla eläneellä pyhä Nikolauksella, jota juhlittiin alunperin 6. joulukuuta erityisesti keskiajan Hollannissa. Sieltä lahjojenantoperinne levisi mm. Yhdysvaltoihin ja muokkaantui siellä Santa Clausiksi. Punaisen nutun Santa sai vasta 1930-luvun aikoihin.

Pakana-Odinista tuli siis kristillinen pyhä Nikolaus, joka taas "taantui" pakana-Santaksi. Suomessa kirkon asettama kekri-kielto johti siihen, että nuuttipukin ja erityisesti kekrin perinteitä siirtyi jouluun. Kekristä on lähtöisin mm. olkipukit ja myös pukin tapa tulla sisälle taloon juttelemaan. Muualla maailmassa pukki jättää lahjat yön aikana salaa.

Jeesuksen elämästä ei ilmeisesti ole löytynyt tarpeeksi dramatiikkaa, jotta myös syksyinen kekri ja keskikesän juhannus olisi voitu korvata kristillisillä vastineilla. Mutta kirkko ei mainoskampanjansa perusteella ole kokonaan luovuttanut. Ehkäpä tuhannen vuoden päästä juhlimme kesällä ryyppämis-juhannuksen sijaan Jeesuksen veden-viiniksi-muuttamisen juhlaa ja syksyllä pyhäinmiesten ja Halloweenien sijaan pelottavaa Jeesuksen ympärileikkaamisen juhlaa.

Mutta kirkon aseet ovat kyllä tylsistyneet. 1700-luvulla uskallettiin vielä tylysti kieltää kekrin vietto kokonaan. Mitäpä siitä kehittyisi, jos kirkko päättäisi kieltää suomalaisilta pakanallisen juhannuksen?

Ketä meidän pitäisikään pelätä?

Kuvitellaanpa tilanne:

Olet junassa kaikessa rauhassa istuskelemassa omalla penkilläsi. Vaunu on rauhallinen. Suurin osa matkustajista torkkuu tai tuijottelee ikkunasta ulos. Muutama nuorempi henkilö juttelee keskenään ja välillä puhelin pirisee siellä täällä.

Sitten vaunun ovet lävähtävät auki ja sisään astelee ilkeän näköinen joukko nuoria huligaaneja. Katse naamalla kertoo aggressiivisuudesta ja itsevarmasta asenteesta. Nämä ilkimykset ovat tottuneet siihen, ettei kukaan ryppyile takaisin. He saavat tehdä mitä lystäävät ja sen myös tekevät.

Satut vahingossa vilkaisemaan yhtä heistä silmiin. Käännät katseesi ohi kiitäviin niittyihin, toivoen että porukka jatkaisi matkaansa. Mutta askeleet pysähtyvät kohdallasi. Käännät katseesi varovasti käytävälle ja koko joukko tuijottaa sinua pahaenteisesti. "Mitä vittua sä mulkkaat saatanan homoapina", yksi sihisee.

Niin, mitäs sinä oikeastaan katselitkaan? Saapuvaa tuhoasi kenties?

Noin 99.99% ihmisistä ilman muuta perääntyy tässä vaiheessa ja se onkin juuri mihinkä nämä raggarit ovat tottuneet. He näkevät kaikkialla perääntyviä ja anteeksipyyteleviä ihmisiä. Ns. normaaleja ihmisiä on yllättävän vaikea saada tappelemaan.

Mietitäänpä kuitenkin hetki tilannetta. Ihminen on, kuten tiedämme, eläin muiden joukossa, ja senpä vuoksi myös ihmisen aggressiivisuuteen pätevät samat säännöt kuin muidenkin eläinten. Aggressiiviset eleet ja tappaminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Kuinka monta kertaa oletkaan nähnyt Hollywood-elokuvassa kuinka jokin hirviö, örkki, mikälie ryntää oven läpi huoneeseen tai pusikosta aukiolle ja juuri ennen kuin raatelee ja syö uhrinsa, päästää ilmoille hirvittävän karjaisun niin että pahanhajuinen vihreä sylki lentelee torahampaiden välistä.
Käyttäytyvätkö eläimet oikeasti näin? Mitä järkeä tappajan on hönkiä pellolle hirvittäviä ärjäisyjä? Todelliset saalistajathan vaanivat saalistaan, hiipivät lähelle ja sitten kylmästi ja äänettömän tehokkaasti nappaavat uhrinsa.

Aggressiivisilla eleillä ei ole mitään tekemistä tappamisen kanssa. Eläin esittää aggressiivisia eleitä ainoastaan silloin kun se on epävarma omasta voitostaan. Eli toisin sanoen, silloin kun se pelkää. Useat eläimet yrittävät näyttää isommalta kuin ovatkaan. Ne pörhentävät selkäänsä, nousevat takajaloilleen, päästävät matalia ääniä, näyttävät hampaitaan jne. Kaikki tämä on bluffausta. Eläin on yhä sama eläin vaikka näyttääkin uhkaavammalta.

Aggressiivinen elehdintä onkin eräänlaista uhkapeliä. Jos minä laitan päälleni bandidosin prätkäliivit ja menen julma ilme naamallani tallaamaan katuja, melko varmasti monet ihmiset väistyvät tieltäni peloissaan. Mutta entäpä jos joku onneton vahingossa läikyttää kahvinsa päälleni? Tuo epäonninen on tahtomattaan katsonut bluffini ja nyt bluffi joko paljastuu tai minä joudun bluffaamaan lisää. Joudun tuijottamaan henkilöä kovaa silmiin, panostamaan kaikki näyttelijälahjoihini ja sanomaan: "Mitä vittua?"

Näin sanomalla lisään panoksiani ja vaadin henkilöä perääntymään.

Mutta entäpä jos kyseisellä henkilöllä onkin Hell's Angels- liivit niskassaan ja hän sanoo: "Painu amatööri vittuun täältä tai saat turpiin."

Sitten minä sanon: "Vittu mä tapan sut."

Ja hän sanoo: "Vittu mä tapan sut, sun perhees, sun koiras ja sun naapuris. Sitten mä poltan sun talon."

Ja minä: "Vittu mä kidutan koko sun sukua vuoden mun kellarissa, työnnän sun äitis lihamyllyyn ja pakkosyötän palaset sulle. Sitten mä poltan sen kaupungin missä sä asut ja tuhoan kaikki tiedot susta, niin ettei kukaan tiedä että sä tai sun sukus on koskaan ollu ees olemassa."

Jne, jne.

Ehkä hieman yllättävää, mutta aggressiivisten eleiden tarkoitus ei ole lisätä väkivaltaa, vaan nimenomaan estää avoimet tappelut. Jos aggressiivisia eleitä ei olisi, yksilöillä ei olisi muuta keinoa tietää omaa asemaansa kuin tappelemalla. Uhkaviestien vaihto mahdollistaa perääntymisen. Samalla se tosin mahdollistaa bluffaamisen, ja ihminen suuressa viisaudessaan on kaikista paras bluffaaja, sillä hän tietää bluffaavansa.

Palataanpa alkuun. Katsotaan uudemman kerran näitä huligaaneja. Näemme, että he eivät ole aitoja tappajia, sillä aito tappaja ei uhkaile. Sen sijaan he ovat koristaneet itsensä kaikilla mahdollisilla ns. katu-uskottavuutta lisäävillä vermeillä. Salilla on pumpattu hieman hauista. Hauiksen ympärillä on ruma tatuointi. Sen on tarkoitus viestiä sellaisesta luonteesta, joka ei epäroi, vaan menee perille asti, vaikka mahdollisuutta perääntymiseen ei ole. Jos mahdollista, heillä on yllään jengivaatteita. Viimeisenä silauksena käyttäytyminen: itsevarma, ylimielinen, liipasinherkkä. Kaikki alastoman, värisevän ja pelokkaan teinin ylle puettua rekvisiittaa.

Vain amatöörimaiset nuorisohuligaanit uhkailevat viattomia ohikulkijoita. Mafioso tai palkkamurhaaja ei tuhlaisi aikaansa tällaiseen. Nämä nuoret ovat katujen kasvatteja, joiden ainoa huvitus on leikitellä ihmisten peloilla. He ovat keksineet hienon leikin. Iltaisin he kävelevät joukolla ympäriinsä ja haastavat ohikulkijoita tappeluun. Uhri on aina alakynnessä isoa joukkoa vastaan ja nuoret ihastelevat ja kieriskelevät tämän uuden ihmeellisen vallan tuottamassa mielihyvässä. He tuntevat tosiaan omistavansa kadun. Mutta kaikki tuo valta perustuu bluffiin. Se on sitä vallantunnetta mitä pokerinpelaaja on tuntevinaan kun asettaa kaikki rahansa pottiin, vaikkei kädessä mitään olekaan. Tässä pelissä tosin tuskin kukaan uskaltautuu tarkistamaan bluffia.

Mitä tässä tilanteessa sitten pitäisi tehdä? Viisainta lienee olisi perääntyä, mutta jos olet itsetuhoinen mielipuoli, voit yrittää bluffata kuten kaikki tosimiehet. Ensiksi sinun pitää tietää mihin olet ryhtymässä. Jos luotat bluffaustaitoihisi, sinun pitäisi kyetä uhkaamaan jopa leijonaa, kuten tämä mies. Hän voittaa lähestyvän leijonan (siis jää henkiin) oikeaoppisella käyttäytymisellä ja vessapaperirullalla.

Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että nuorisohuligaanit ovat varsin pieni huolenaihe, vaikka he paljon ääntä pitävätkin. Todelliset tappajat pysyvät hiljaa, sillä heillä ei ole mitään syytä pelätä.

"Julistan teidät pacs-mieheksi ja pacs-naiseksi"

Kirjoitin jo aikaisemmin avioliiton vaihtoehdoista, jotka Suomessa ovat varsin vähäisiä. Jos avioliitto-sopimuksessa muotoiltu käsitys parisuhteesta tai siihen liittyvistä yhteiskunnan sanelemista oikeuksista ja velvollisuuksista ei miellytä, ei auta muuta kuin niellä ylpeytensä tai jäädä ilman.

Ranskassa on hesarin mukaan kuitenkin jo kymmenen vuotta voitu avioliiton lisäksi solmia sisällöltään kevyempi "pacs-liitto". Vaikka liitto on tarkoitettu alunperin homoille, on se jossain päin Ranskaa jo suositumpi heteroiden keskuudessa kuin perinteinen avioliitto.

Voi olla että suurin osa Ranskan pacs-puolisoista on päätynyt ratkaisuunsa pacs-liiton helppouden takia. Sen suosio kuitenkin kertoo myös perinteisen avioliittoinstituution riittämättömyydestä nykyajan pirstaloituneessa yhteiskunnassa. Monelle vapaaseen seksuaalikulttuurin tottuneelle perinteinen avioliitto saattaa tuntua liian jäykältä. Toisaalta moni pariskunta saattaa pitää nykyistä avioliittoa liian löyhänä ja olisi valmis astumaan viktoriaanisen ajan oikeasti peruuttamattomaan avioliittoon. Yksi versio avioliittosta ei vain yksinkertaisesti riitä nykyajalle. Onko mitään syytä olla jakamatta avioliittoinstituutiota useampaan erivahvuiseen ja -laatuiseen versioon?

Vammaiset hölmöjen armoilla

Hiljattain Suomenkin uutiskynnyksen ylitti varsin painajaismainen tapaus. Belgialainen Rom Houben oli joutunut auto-onnettomuuteen kaksikymppisenä ja halvaantunut. 23 vuotta myöhemmin huomattiin, ettei mies ollut tänä aikana ollutkaan koomassa vaan ainoastaan kyvytön kommunikoimaan. Nyt tietokoneen avulla mies kykeni puhumaan ja kertoi toimittajille kuinka oli huutanut mielensä sisällä - lievästi sanoen turhautuneena.

Lukiessani tätä uutista minäkin kauhistelin kohtaloa. Sitten katsoin miehestä videon. Videolla näkyy kuinka Houben kommunikoi ns. fasilitaation avulla. Kauhistuin uudestaan.

Suomessa fasilitaatio on tullut paremmin tunnetuksi Tuomas Alatalon tapauksen kautta. Alatalo on cp-vammainen mies, joka kommunikoi myös fasilitaation avulla. Tai niin väitetään. Fasilitaatio nimittäin käytännössä tarkoittaa sitä, että avustaja pitää "kirjoittajan" kädestä kiinni ja estää kirjoittajan ei-halutut käden spasmit. Todellisuudessa avustaja, eli fasilitoija, on itse tekstin kirjoittaja, kylläkin alitajuisesti, hieman samaan tapaan kuin spiritismi-istuntojen leikeissä. Fasilitaatioinnostus on laantunut sen kehittäneessä maassa USA:ssa, mutta Suomeen aalto on vasta tulossa. Innostuksen lomassa kriittinen ajattelu on jäänyt narikkaan. Tuomas Alatalon tapaus on erityisen sitkeä; usko tuntuu olevan erityisen vahvaa, eikä kellään ole riittävää henkistä voimaa totuuden kohtaamiseen. Jos joku vielä uskoo Tuomaksen itse olevan tekstiensä kirjoittaja, voi lukaista tämän. Alatalo on silti esiintynyt televisiossa, kirjoittanut kirjan ja kolumneja, ollut Helsingin Sanomien kuukausiliitteen kannessa, tuomaroinut hesarin älykköraadissa, saanut kaksi apurahaa sekä palkittu älykkökerho Mensan toimesta.



Alatalon todellinen persoona on kirjoittamiseen kykenemätön, eikä fasilitaatio välttämättä hänelle aiheuta sen enempää tuskaa kuin muutkaan hänen käsityskykynsä ylittävät arkiset asiat. Belgialaisen Houbenin tapauksessa totuus voi olla vielä kierompi. Koska Houbenin havaittiin olevan todellisuudessa tajuissaan, hän saattaa oikeasti myös olla älyltään täysin toimintakykyinen. Videolla kuitenkin näytetään kuinka fasilitoija innokkaasti kirjoittaa Houbenin kädellä ja samaan aikaan Houben itse nukkuu! On joitain hyvin harvoja tapauksia, joissa fasilitaatiolla oikeasti saadaan aikaan kommunikaatiovaikeuksissa olevan henkilön tuottamaa tekstiä. Jotta tämä voisi toteutua, vammautuneen pitää kuitenkin vähintään katsoa näppäimiä tai olla mielellään hereillä. Sekä Alatalo että Houben eivät kiinnitä juurikaan huomiota itse näppäimistöön. On siis varsin todennäköistä, että Houben kyllä kykenee ajattelemaan, mutta sen sijaan että mieheen viritettäisiin jokin moderni kommunikaatioväline, Houbenin persoonan on varastanut hänen kättään heilutteleva fasilitoija. Nykyään jo yksi tahdonalainen lihas riittää kommunikaatioon. Kirjoja on kirjoitettu mm. silmiä räpäyttämällä. Näiden tekniikoiden sijaan Belgiassa ollaan turvauduttu siihen ainoaa mikä ei toimi.

Siinäpä vasta kohtalo. Olla 20 vuotta eristyneenä mielessään ja sitten kun huomataan että aivoissa jotain tapahtuukin, joku tietämättään kähveltää persoonasi ja laittaa sanat suuhusi, tai siis käteesi.

Oikeasti kyseessä voi tosin olla ihan uutisankkakin. Vai mitä kertoo journalismin laadusta tai sitten belgialaisten lääketieteen tasosta, että "halvaantunut koomapotilas" ensinnäkin liikuttelee silmiään ja on silminnähden hereillä ja kaiken lisäksi heiluttelee ajoittain käsiään? Joka tapauksessa jos joskus fasilitaatioon törmäätte, on todellinen kirjoittaja helppo todeta sokkokokeella. Fasilitoitavan on pystyttävä kirjoittamaan myös jostain sellaisesta mistä fasilitoija ei tiedä. Alatalo ei tätä koetta ole läpäissyt.

Barack Obama ei ole afro-amerikkalainen

Yhdysvaltain uudella presidentillä Barack Obamalla ei ole helppoa. Tuskin kehenkään presidenttiin on ladattu yhtä paljon suuria odotuksia. En keksi näille epärealistisille odotuksille mitään muuta syytä kuin sen että Obama on musta. Koska hän on musta, hän ei ilmeisesti voi tietenkään olla julma ja itsekäs valkoinen mies. Ei ei. Musta presidentti on tietenkin erilainen. Hänellä on kosketus afro-amerikkalaisiin juuriinsa. Hän on nähnyt USAn sotilaallisen julmuuden levittäytyvän maailman ylle uhkaavana valkoisena lakanana. Tämän vuoksi hän tietenkin saa heti aikaiseksi rauhan Lähi-itään, parantaa syövän ja estää ilmastokatastrofin.

Barack Hussein Obama ei ole afro-amerikkalainen. Koko termi itsessään on jo naurettava. Eihän Yhdysvaltojen valkoisiakaan kutsuta euro-amerikkalaisiksi. Ja sitä paitsi tummaihoisia asuu paljon myös esimerkiksi Brasiliassa, joka siis on myös Amerikkaa. Joka tapauksessa afro-amerikkalaisilla tarkoitetaan Yhdysvalloissa eläviä tummaihoisia Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä, joista lähes kaikki asuvat tällä hetkellä USAn köyhissä lähiöissä, syvästi uskonnollisissa yhteisöissä. Kuten viime kirjoituksessa mainitsin, näiden afro-amerikkalaisten ahdinko on todella syvällä. Useat miehistä päätyy vankilaan ja todella harva päätyy yliopistoon.

Obama olisikin säkenöivä poikkeus, jos hän siis oikeasti olisi afro-amerikkalainen. Obama kuitenkin syntyi Hawaiissa, valkoiselle antropologille ja kenialaiselle ekonomistille. Antropologiäiti oli agnostikko, isä oli ateismiin kääntynyt entinen muslimi. Vanhempien eron jälkeen pikku-Obama sai isäpuolekseen myöskin uskontoon niuvasti suhtautuvan indonesialaisen geologin. Obama siis asui lapsuutensa manneramerikan ulkopuolella, Hawaiissa ja Indonesiassa, kävi hienoja yksityiskouluja ja sai kasvatuksensa ei-uskonnollisilta tiedemiehiltä. Ei paljoa kauemmaksi afro-amerikkalaisuudesta voisi mennä. Itse afro-amerikkalaisuuteen Obama tutustui vasta aikuisena mustien kirkkojen parissa tehdyn työn kautta. Valkoisiin kollegoihinsa verrattuna Obaman erikoislaatuisuus ei tule ihonväristä, vaan kosmopoliittisesta, sekulaaris-humanistisesta ja akateemisesta kasvuympäristöstä. Kuinka hyvin Obama on tämän lapsuuden etumatkan hyödyntänyt onkin sitten eri asia. Jotain kertoo se, että mies kääntyi uskoon aikuisena. Ensimmäinen ateistipresidentti, tai edes ensimmäinen ateistisenaattori olisikin ollut liikaa pyydetty.