Kuten tiedämme, ei ole varsinaisesti mitään biologista estettä sille, etteikö ihminen voisi elää vaikkapa tuhatvuotiseksi. Nobel-palkittu eläintieteilijä Peter Medawar esitti 1951 teorian, jonka mukaan ihmisen elinikä on lähinnä biologinen sivuoire. Luonnonvalinta suosii tietenkin piirteitä, jotka parantavat ihmisen mahdollisuuksia saada aikaiseksi terveitä lapsia. Meidän esi-isämme ovat olleet terveitä nuoria. Kukaan heistä ei tietenkään kuollut nuorena, muuten he eivät voisi olla esi-isiämme. Ei ole kuitenkaan mitään syytä miksi luonnovalinta suosisi terveitä vanhuksia. Jos esi-isillämme oli geenejä, jotka aiheuttivat lapsien saamisen jälkeen kuoleman, ei se vaikuttanut heidän kelpoisuuteensa mitenkään. Luonnonvalinnan silmissä isien ja äitien terveys on yhdentekevää viimeistään siinä vaiheessa kun juniorit osaavat huolehtia itsestään.
Medawarin teorian mukaan ihmisen kuolema johtuisi siis lähinnä lasten saamisen jälkeen aktivoituvien haitallisten geenien esiintymisestä. Richard Dawkins on (kieli poskella) Medawarin teoriaan viitaten huomauttanut, että ihmisen elinikää voitaisiin nostaa helposti yksinkertaisesti kieltämällä lisääntyminen vaikkapa alle 40-vuotiailta. Luonnonvalinta alkaisi silloin suosia yksilöitä, jotka pysyvät terveinä myöhämpään ja pystyvät tuottamaan terveitä lapsia vanhempana. Jonkun ajan päästä ikäraja voitaisiin nostaa 50 vuoteen ja taas 60:een, 70:een jne.
Tällaisen lain asettaminen olisi tietysti, ei ainoastaan eettisesti hankalaa, vaan myös käytännössä mahdoton valvoa. Suuri osa lapsista kun putkahtaa maailmaan ilman tietoista suunnittelua. Monet maat, kuten Yhdysvallat, painivatkin teiniraskauksien tuottamien ongelmien kanssa. Mutta siinä missä ensisynnyttäjien keski-ikä Yhdysvalloissa on 25, on se Suomessa 30. Olen täysin varma, että savannilla asuneet esi-isämme eivät saaneet ensimmäistä lastaan 30-vuotiaana. Hyvä, jos olivat edes elossa.
Jatkuvasti myöhäistyvän ensisynnyttämisen trendin pitäisi Medawarin-Dawkinsin teorian mukaan johtaa ihmisen eliniän kasvuun. Laiskasti aloittavat äidit on tähän asti nähty lähinnä ongelmana. Ehkä heistä sentään jotain hyötyäkin voi olla.
maanantai 19. huhtikuuta 2010
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Muna vai sana?
Hesarin Nyt-liitteen takasivulla oli joku aika sitten Helsingin seurakuntien kokosivun mainos. Keskellä mainosta komeilee kananmuna ja yläpuolella lukee teksti: Kumpi oli ensin, muna vai sana?" Mainoksen tarkoituksena on siis käsitellä pääsiäismunaperinteen alkuperää. Mainoksen alareunassa vastataankin kysymykseen. Tekstinpätkässä annetaan ymmärtää, että munaperinteen olisivat keksineet kristityt Jeesuksen uudelleensyntymän symboliksi. Vastaus esitettyyn kysymykseen olisi siis: ensin sana, sitten muna.
Historian suuria trendejä harvoin näkee paljain silmin, mutta tässä on harvinainen tilanne tarkastella sellaista. Kristinuskon vanha strategia on ollut kaapata pakanallisia perinteitä ja yrittää uudelleenpukea ne kristillisiin vaatteisiin. Hiljaa soluttautumalla pakanallisista juhlista on tullut kristillisiä. Pakanat ovat luonnon palvojina juhlineet erityisesti auringon tasausten ja seisausten aikaan. Kirkko oletettaakin meidän esimerkiksi uskovan, että Jeesus nyt sattui vaan syntymään juuri talvipäivänseisauksen ja kuolemaan kevänpäiväntasauksen aikaan.
Pääsiäisen vietto ja pääsiäismunien perinne on kristinuskoa vanhempi ilmiö. Kevätpäiväntasauksen aikaan pidettyjä juhlia on ollut jo vuosituhansia ja uuden syntymistä symboloiva muna on ollut keskeinen elementti näissä juhlissa muun muassa muinaisessa Persiassa, jossa se liittyi zarathurstalaisen uskonnon nowrooz-juhlaan viimeistään 500 vuotta ennen Jeesusta. Muna oli siis ensin.
Onneksi pakanat osaavat myös iskeä takaisin. Joulupukin historia on hyvä esimerkki. Suomessa naamioituneet pukit kävivät taloissa esiintymässä ainakin nuutinpäivänä 13. tammikuuta ja sadonkorjuun juhlan eli kekrin aikaan. Nuoret nuutti- ja kekripukit kiersivät talosta taloon ja vaativat ruokaa ja alkoholia ja saattoivat pelotella lapsia tai antaa lahjoja. Joulun aikaan pukkeja ei kierrellyt alunperin. Länsi-Euroopassa vastaava pukkihahmo oli mm. Odin, jonka juhlinta levisi viikinkien mukana. Myöhemmin kristityt korvasivat Odinin 300-luvulla eläneellä pyhä Nikolauksella, jota juhlittiin alunperin 6. joulukuuta erityisesti keskiajan Hollannissa. Sieltä lahjojenantoperinne levisi mm. Yhdysvaltoihin ja muokkaantui siellä Santa Clausiksi. Punaisen nutun Santa sai vasta 1930-luvun aikoihin.
Pakana-Odinista tuli siis kristillinen pyhä Nikolaus, joka taas "taantui" pakana-Santaksi. Suomessa kirkon asettama kekri-kielto johti siihen, että nuuttipukin ja erityisesti kekrin perinteitä siirtyi jouluun. Kekristä on lähtöisin mm. olkipukit ja myös pukin tapa tulla sisälle taloon juttelemaan. Muualla maailmassa pukki jättää lahjat yön aikana salaa.
Jeesuksen elämästä ei ilmeisesti ole löytynyt tarpeeksi dramatiikkaa, jotta myös syksyinen kekri ja keskikesän juhannus olisi voitu korvata kristillisillä vastineilla. Mutta kirkko ei mainoskampanjansa perusteella ole kokonaan luovuttanut. Ehkäpä tuhannen vuoden päästä juhlimme kesällä ryyppämis-juhannuksen sijaan Jeesuksen veden-viiniksi-muuttamisen juhlaa ja syksyllä pyhäinmiesten ja Halloweenien sijaan pelottavaa Jeesuksen ympärileikkaamisen juhlaa.
Mutta kirkon aseet ovat kyllä tylsistyneet. 1700-luvulla uskallettiin vielä tylysti kieltää kekrin vietto kokonaan. Mitäpä siitä kehittyisi, jos kirkko päättäisi kieltää suomalaisilta pakanallisen juhannuksen?
Historian suuria trendejä harvoin näkee paljain silmin, mutta tässä on harvinainen tilanne tarkastella sellaista. Kristinuskon vanha strategia on ollut kaapata pakanallisia perinteitä ja yrittää uudelleenpukea ne kristillisiin vaatteisiin. Hiljaa soluttautumalla pakanallisista juhlista on tullut kristillisiä. Pakanat ovat luonnon palvojina juhlineet erityisesti auringon tasausten ja seisausten aikaan. Kirkko oletettaakin meidän esimerkiksi uskovan, että Jeesus nyt sattui vaan syntymään juuri talvipäivänseisauksen ja kuolemaan kevänpäiväntasauksen aikaan.
Pääsiäisen vietto ja pääsiäismunien perinne on kristinuskoa vanhempi ilmiö. Kevätpäiväntasauksen aikaan pidettyjä juhlia on ollut jo vuosituhansia ja uuden syntymistä symboloiva muna on ollut keskeinen elementti näissä juhlissa muun muassa muinaisessa Persiassa, jossa se liittyi zarathurstalaisen uskonnon nowrooz-juhlaan viimeistään 500 vuotta ennen Jeesusta. Muna oli siis ensin.
Onneksi pakanat osaavat myös iskeä takaisin. Joulupukin historia on hyvä esimerkki. Suomessa naamioituneet pukit kävivät taloissa esiintymässä ainakin nuutinpäivänä 13. tammikuuta ja sadonkorjuun juhlan eli kekrin aikaan. Nuoret nuutti- ja kekripukit kiersivät talosta taloon ja vaativat ruokaa ja alkoholia ja saattoivat pelotella lapsia tai antaa lahjoja. Joulun aikaan pukkeja ei kierrellyt alunperin. Länsi-Euroopassa vastaava pukkihahmo oli mm. Odin, jonka juhlinta levisi viikinkien mukana. Myöhemmin kristityt korvasivat Odinin 300-luvulla eläneellä pyhä Nikolauksella, jota juhlittiin alunperin 6. joulukuuta erityisesti keskiajan Hollannissa. Sieltä lahjojenantoperinne levisi mm. Yhdysvaltoihin ja muokkaantui siellä Santa Clausiksi. Punaisen nutun Santa sai vasta 1930-luvun aikoihin.
Pakana-Odinista tuli siis kristillinen pyhä Nikolaus, joka taas "taantui" pakana-Santaksi. Suomessa kirkon asettama kekri-kielto johti siihen, että nuuttipukin ja erityisesti kekrin perinteitä siirtyi jouluun. Kekristä on lähtöisin mm. olkipukit ja myös pukin tapa tulla sisälle taloon juttelemaan. Muualla maailmassa pukki jättää lahjat yön aikana salaa.
Jeesuksen elämästä ei ilmeisesti ole löytynyt tarpeeksi dramatiikkaa, jotta myös syksyinen kekri ja keskikesän juhannus olisi voitu korvata kristillisillä vastineilla. Mutta kirkko ei mainoskampanjansa perusteella ole kokonaan luovuttanut. Ehkäpä tuhannen vuoden päästä juhlimme kesällä ryyppämis-juhannuksen sijaan Jeesuksen veden-viiniksi-muuttamisen juhlaa ja syksyllä pyhäinmiesten ja Halloweenien sijaan pelottavaa Jeesuksen ympärileikkaamisen juhlaa.
Mutta kirkon aseet ovat kyllä tylsistyneet. 1700-luvulla uskallettiin vielä tylysti kieltää kekrin vietto kokonaan. Mitäpä siitä kehittyisi, jos kirkko päättäisi kieltää suomalaisilta pakanallisen juhannuksen?
keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Lehdenjakaja
Sävel: Lentäjän poika
Minä heräsin keskellä yötä,
Jäin kelloa tuijottamaan.
Ja kun painokoneet ampuivat lehdet matkaan,
Jäin lehtipinoa odottamaan.
Minä ihailin karkeaa pintaa,
Sellupulpusta muotoiltua.
Lehti valkoinen Karjalan puusta tehty,
Painomustetta huokosissaan.
Kertosäe:
Minä olin lehdenjakaja,
Lähes toimittaja siis itsekin.
Vielä työntäisin luukkuusi Karjalaisen,
Ehkä Hesarinkin lisäisin.
Minä nukahdin autoni rattiin,
Unen lehtipölyn katkuisen näin:
Minä näin laatikon pieniluukkuisen ja täyden,
Toisenkin vierekkäin.
Minä kävelin sänkysi viereen,
Peiton unessani hiljaa poistin.
Ja kostoksi suoleesi tungin sen paksun,
Sunnuntaihesarin.
Kertosäe
Kellon viisari lähestyy kuutta,
Tuskin töitäni valmiiksi saan.
Ja katuverkoston päässä on loputon reikä,
Tie miltei mahdottomaan.
Kertosäe
Minä heräsin keskellä yötä,
Jäin kelloa tuijottamaan.
Ja kun painokoneet ampuivat lehdet matkaan,
Jäin lehtipinoa odottamaan.
Minä ihailin karkeaa pintaa,
Sellupulpusta muotoiltua.
Lehti valkoinen Karjalan puusta tehty,
Painomustetta huokosissaan.
Kertosäe:
Minä olin lehdenjakaja,
Lähes toimittaja siis itsekin.
Vielä työntäisin luukkuusi Karjalaisen,
Ehkä Hesarinkin lisäisin.
Minä nukahdin autoni rattiin,
Unen lehtipölyn katkuisen näin:
Minä näin laatikon pieniluukkuisen ja täyden,
Toisenkin vierekkäin.
Minä kävelin sänkysi viereen,
Peiton unessani hiljaa poistin.
Ja kostoksi suoleesi tungin sen paksun,
Sunnuntaihesarin.
Kertosäe
Kellon viisari lähestyy kuutta,
Tuskin töitäni valmiiksi saan.
Ja katuverkoston päässä on loputon reikä,
Tie miltei mahdottomaan.
Kertosäe
keskiviikko 24. maaliskuuta 2010
Homo sapiensin aarteet villitsevät simpanssikuntaa
Tiedesimpanssit uskovat löytäneensä mystisen simpanssiapinalajin, Homo sapiensin, jäänteitä luolasta. Kreegah-Bundolon yliopiston arkeologian professori Cheetah Yli-Simpanssi kertoi löydöstään eilisessä lehdistötilaisuudessa. Yli-Simpanssi oli tutkimusryhmänsä kanssa ottamassa näytteitä syvältä luolan uumenista, kun hän havaitsi umpeen muuratun seinän. Seinässä oli sapiensille tyypillisiä selittämättömiä merkintöjä, joita ei vielä osata täysin tulkita. Muumioiden toiveessa Yli-Simpanssi murtautui huoneeseen, josta löytyi lukemattomia lieriömäisiä sarkofageja.
"Olimme kovin yllättyneitä, kun luiden ja ruukunpalasten sijaan sarkofageista löytyikin hohtavaa vihreää liejua," kertoi Yli-Simpanssi lehdistötilaisuudessa. "Tämä siirappimainen mönjä on kaiketi ollut sapiensille kultaakin arvokkaampaa, koska se on säilötty erityisen huolellisesti."
Palatessaan luolaan tänä aamuna Yli-Simpanssin tutkimusryhmä kuitenkin havaitsi, että useita kymmeniä lieriöitä oli viety yön aikana. Yön aikana anastetut sarkofagit ovat tehneet kauppansa mustassa pörssissä ja useiden silminnäkijöiden mukaan Kreegah-Bundolon kaduilla nähtiin yöllä vihreänä hohtavia juhlijoita. Sapiensin sapeksi kaduilla kutsutun mönjän pelätään aiheuttavan käyttäjilleen ennalta-arvaamattomia oireita. Puhelimitse tavoitettu Yli-Simpanssi kuitenkin rauhoittelee pelkääjiä: "Jos mystisellä liemellä jotain vaikutusta joskus olikin, niin eiköhän se ole nollaantunut 50 000 vuodessa, sillä niin kauan on kuin sapiensit ovat viimeksi maapallolla kävelleet."
"Olimme kovin yllättyneitä, kun luiden ja ruukunpalasten sijaan sarkofageista löytyikin hohtavaa vihreää liejua," kertoi Yli-Simpanssi lehdistötilaisuudessa. "Tämä siirappimainen mönjä on kaiketi ollut sapiensille kultaakin arvokkaampaa, koska se on säilötty erityisen huolellisesti."
Palatessaan luolaan tänä aamuna Yli-Simpanssin tutkimusryhmä kuitenkin havaitsi, että useita kymmeniä lieriöitä oli viety yön aikana. Yön aikana anastetut sarkofagit ovat tehneet kauppansa mustassa pörssissä ja useiden silminnäkijöiden mukaan Kreegah-Bundolon kaduilla nähtiin yöllä vihreänä hohtavia juhlijoita. Sapiensin sapeksi kaduilla kutsutun mönjän pelätään aiheuttavan käyttäjilleen ennalta-arvaamattomia oireita. Puhelimitse tavoitettu Yli-Simpanssi kuitenkin rauhoittelee pelkääjiä: "Jos mystisellä liemellä jotain vaikutusta joskus olikin, niin eiköhän se ole nollaantunut 50 000 vuodessa, sillä niin kauan on kuin sapiensit ovat viimeksi maapallolla kävelleet."
maanantai 1. helmikuuta 2010
Paviaani valittiin Keskustan puheenjohtajaksi
Keskustan kevätkokouksessa valittiin puolueen uudeksi puheenjohtajaksi paviaani. Puoluesihteeri Jarmo Korhonen kertoo, että paviaanin valinta viestii puolueen uudesta strategiasta, jossa keskeisellä sijalla on tulosten sijaan skandaalien ehkäisy. "Paviaanit eivät ole oikeustoimikelpoisia, eikä niitä siten voida haastaa oikeuteen. Paviaanilta ei myöskään oleteta kovinkaan laadukasta käyttäytymistä. Kenellekään tulee tuskin yllätyksenä, jos puolueen puheenjohtaja alkaa heittelemään puolueväkeä omilla ulosteillaan", kertoo Korhonen.
"Paviaanin olemattomat ihmisoikeudet mahdollistavat paljon sellaista, mitä emme valitettavasti voineet Vanhaselle tehdä," jatkaa Korhonen, viitaten paviaanin taannoiseen kastraatioon. "Ja jos alkaa näyttää pahalta, niin paviaani voidaan aina viedä takaisin Korkeasaareen"
Paviaani ei kommentoinut valintaansa.
maanantai 25. tammikuuta 2010
Maapallo on inisevä itkupilli
INTERPLANETAARINEN NÄYTELMÄ
Esirippu nousee. Maapallo istuu keskellä ja itkee itsekseen kuin mikäkin vähä-älyinen nysvelö.
MAAPALLO: "Nyyh nyyh. Miksi kaikki potkii minua?" Itkua.
MARS: Saapuu näyttämölle. "No Tellus, Tellus, Tellus, mitä sinä täällä itseksesi itkua tuherrat? Tule meidän muiden kanssa leikkimään. Saturnus lupasi antaa meille renkaitaan hula-vanteiksi. Tulisit nyt."
MAAPALLO: "No kun.....no kun... nyyh nyyh."
MARS: "No mitä no kun."
MAAPALLO: "No kun ihmiset on niin ilkeitä. Nyyh nyyh. Ne kiusaa minua koko ajan. Saastuttaa järveni ja polttavat kaiken hiilen ilmakehään. Minulla on niin kuumakin. Niin hirveän kuuma. Nyyh."
MARS: Tuijottaa ärtyneenä maapalloa. Sitten läimäisee voimakkaasti sitä naamalle. "Loppu tuo marina! Nyt tulet leikkimään kun kerrankin kutsutaan."
Mars ja yhä itkevä maapallo siirtyvät hieman eteenpäin. Muut planeetat tulevat näkyviin.
MERKURIUS: "Taasko se itkee?"
MARS: "Valittaa jotain että sillä on kuuma."
MERKURIUS: "Kuuma? Kehtaatkin nysvelö valittaa kuumuudesta. Mun pintalämpötila on auringon puolella 450 astetta. Kehtaatkin valittaa kuumasta. Itkupilli."
MAAPALLO: Varovaisella äänellä. "Mutta sinä ootkin lähempänä aurink..."
VENUS: "Hiljaa apina. Eikö me olla käyty tämä jo monta kertaa läpi. Mun pintalämpötila on vielä pahempi eli 500 astetta, vaikka minä oon sentään kauempana auringosta kuin Merkurius. Jos ihmiset haluaa elää 300 asteisella planeetalla niin se on niitten ongelma. Et sä oo kuule ainoa planeetta täällä. Jos sä et nyt skarppaa pian, niin ihmiset muuttaa Marsiin tai Titanille tai Europalle tai mihin tahansa muualle. Nyt mene tuonne keskikentälle. Me pelataan pesäpalloa Jupiterin kuilla."
NEPTUNUS: "Itkupilli..."
URANUS: "Nysvelö..."
Jupiterin kuut Io ja Ganymedes hyppivät Maapallon ympärillä ja ilkkuvat.
IO ja GANYMEDES: "Nysvelöö, nysvelööö."
Maapallo itkee epätoivoisena.
PLUTO: "Inisevä itkupilli."
Saturnus ja Jupiter vilkaisevat toisiaan.
SATURNUS: "Kuules Pluto. Eikö kukaan ole kertonut sinulle?
PLUTO: "Kertonut mitä?"
Hiljainen hetki. Planeetat vilkuilevat vaivautuneesti toisiaan.
JUPITER: Asettaa kätensä Pluton harteille. "Pluto hei, mä tiedän että me ollaan leikitty sun kanssa luoja ties miten monta vuosmiljardia. Mutta nyt on kuule käyny niin että sinun planeettaoikeudet on vedetty pois. Sinä siis et ole enää planeetta. Joten painuppas helvettiin täältä leikkimään muiden epämääräisten kiertolaisten kanssa. Sä olitkin aina vähän outo. Ei me koskaan susta aidosti tykätty. "
Pluto kuuntelee suu auki Jupiteria ja astelee järkyttyneenä ja itkua pidellen ulos näyttämöltä.
Jäljelle jääneet planeetat ovat hetken hiljaa ja sitten jatkavat kovaan ääneen Maapallon ilkkumista.
AURINKO: Ilmestyy yhtäkkiä. "Hiljaa!"
Planeetat säikähtävät ja hipsivät varovaisesti syrjemmälle.
NEPTUNUS: Kuiskaten. "No nyt se suuttu. Äkkiä karkuun."
Esirippu nousee. Maapallo istuu keskellä ja itkee itsekseen kuin mikäkin vähä-älyinen nysvelö.
MAAPALLO: "Nyyh nyyh. Miksi kaikki potkii minua?" Itkua.
MARS: Saapuu näyttämölle. "No Tellus, Tellus, Tellus, mitä sinä täällä itseksesi itkua tuherrat? Tule meidän muiden kanssa leikkimään. Saturnus lupasi antaa meille renkaitaan hula-vanteiksi. Tulisit nyt."
MAAPALLO: "No kun.....no kun... nyyh nyyh."
MARS: "No mitä no kun."
MAAPALLO: "No kun ihmiset on niin ilkeitä. Nyyh nyyh. Ne kiusaa minua koko ajan. Saastuttaa järveni ja polttavat kaiken hiilen ilmakehään. Minulla on niin kuumakin. Niin hirveän kuuma. Nyyh."
MARS: Tuijottaa ärtyneenä maapalloa. Sitten läimäisee voimakkaasti sitä naamalle. "Loppu tuo marina! Nyt tulet leikkimään kun kerrankin kutsutaan."
Mars ja yhä itkevä maapallo siirtyvät hieman eteenpäin. Muut planeetat tulevat näkyviin.
MERKURIUS: "Taasko se itkee?"
MARS: "Valittaa jotain että sillä on kuuma."
MERKURIUS: "Kuuma? Kehtaatkin nysvelö valittaa kuumuudesta. Mun pintalämpötila on auringon puolella 450 astetta. Kehtaatkin valittaa kuumasta. Itkupilli."
MAAPALLO: Varovaisella äänellä. "Mutta sinä ootkin lähempänä aurink..."
VENUS: "Hiljaa apina. Eikö me olla käyty tämä jo monta kertaa läpi. Mun pintalämpötila on vielä pahempi eli 500 astetta, vaikka minä oon sentään kauempana auringosta kuin Merkurius. Jos ihmiset haluaa elää 300 asteisella planeetalla niin se on niitten ongelma. Et sä oo kuule ainoa planeetta täällä. Jos sä et nyt skarppaa pian, niin ihmiset muuttaa Marsiin tai Titanille tai Europalle tai mihin tahansa muualle. Nyt mene tuonne keskikentälle. Me pelataan pesäpalloa Jupiterin kuilla."
NEPTUNUS: "Itkupilli..."
URANUS: "Nysvelö..."
Jupiterin kuut Io ja Ganymedes hyppivät Maapallon ympärillä ja ilkkuvat.
IO ja GANYMEDES: "Nysvelöö, nysvelööö."
Maapallo itkee epätoivoisena.
PLUTO: "Inisevä itkupilli."
Saturnus ja Jupiter vilkaisevat toisiaan.
SATURNUS: "Kuules Pluto. Eikö kukaan ole kertonut sinulle?
PLUTO: "Kertonut mitä?"
Hiljainen hetki. Planeetat vilkuilevat vaivautuneesti toisiaan.
JUPITER: Asettaa kätensä Pluton harteille. "Pluto hei, mä tiedän että me ollaan leikitty sun kanssa luoja ties miten monta vuosmiljardia. Mutta nyt on kuule käyny niin että sinun planeettaoikeudet on vedetty pois. Sinä siis et ole enää planeetta. Joten painuppas helvettiin täältä leikkimään muiden epämääräisten kiertolaisten kanssa. Sä olitkin aina vähän outo. Ei me koskaan susta aidosti tykätty. "
Pluto kuuntelee suu auki Jupiteria ja astelee järkyttyneenä ja itkua pidellen ulos näyttämöltä.
Jäljelle jääneet planeetat ovat hetken hiljaa ja sitten jatkavat kovaan ääneen Maapallon ilkkumista.
AURINKO: Ilmestyy yhtäkkiä. "Hiljaa!"
Planeetat säikähtävät ja hipsivät varovaisesti syrjemmälle.
NEPTUNUS: Kuiskaten. "No nyt se suuttu. Äkkiä karkuun."
sunnuntai 17. tammikuuta 2010
Ketä meidän pitäisikään pelätä?
Kuvitellaanpa tilanne:
Olet junassa kaikessa rauhassa istuskelemassa omalla penkilläsi. Vaunu on rauhallinen. Suurin osa matkustajista torkkuu tai tuijottelee ikkunasta ulos. Muutama nuorempi henkilö juttelee keskenään ja välillä puhelin pirisee siellä täällä.
Sitten vaunun ovet lävähtävät auki ja sisään astelee ilkeän näköinen joukko nuoria huligaaneja. Katse naamalla kertoo aggressiivisuudesta ja itsevarmasta asenteesta. Nämä ilkimykset ovat tottuneet siihen, ettei kukaan ryppyile takaisin. He saavat tehdä mitä lystäävät ja sen myös tekevät.
Satut vahingossa vilkaisemaan yhtä heistä silmiin. Käännät katseesi ohi kiitäviin niittyihin, toivoen että porukka jatkaisi matkaansa. Mutta askeleet pysähtyvät kohdallasi. Käännät katseesi varovasti käytävälle ja koko joukko tuijottaa sinua pahaenteisesti. "Mitä vittua sä mulkkaat saatanan homoapina", yksi sihisee.
Niin, mitäs sinä oikeastaan katselitkaan? Saapuvaa tuhoasi kenties?
Noin 99.99% ihmisistä ilman muuta perääntyy tässä vaiheessa ja se onkin juuri mihinkä nämä raggarit ovat tottuneet. He näkevät kaikkialla perääntyviä ja anteeksipyyteleviä ihmisiä. Ns. normaaleja ihmisiä on yllättävän vaikea saada tappelemaan.
Mietitäänpä kuitenkin hetki tilannetta. Ihminen on, kuten tiedämme, eläin muiden joukossa, ja senpä vuoksi myös ihmisen aggressiivisuuteen pätevät samat säännöt kuin muidenkin eläinten. Aggressiiviset eleet ja tappaminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Kuinka monta kertaa oletkaan nähnyt Hollywood-elokuvassa kuinka jokin hirviö, örkki, mikälie ryntää oven läpi huoneeseen tai pusikosta aukiolle ja juuri ennen kuin raatelee ja syö uhrinsa, päästää ilmoille hirvittävän karjaisun niin että pahanhajuinen vihreä sylki lentelee torahampaiden välistä.
Käyttäytyvätkö eläimet oikeasti näin? Mitä järkeä tappajan on hönkiä pellolle hirvittäviä ärjäisyjä? Todelliset saalistajathan vaanivat saalistaan, hiipivät lähelle ja sitten kylmästi ja äänettömän tehokkaasti nappaavat uhrinsa.
Aggressiivisilla eleillä ei ole mitään tekemistä tappamisen kanssa. Eläin esittää aggressiivisia eleitä ainoastaan silloin kun se on epävarma omasta voitostaan. Eli toisin sanoen, silloin kun se pelkää. Useat eläimet yrittävät näyttää isommalta kuin ovatkaan. Ne pörhentävät selkäänsä, nousevat takajaloilleen, päästävät matalia ääniä, näyttävät hampaitaan jne. Kaikki tämä on bluffausta. Eläin on yhä sama eläin vaikka näyttääkin uhkaavammalta.
Aggressiivinen elehdintä onkin eräänlaista uhkapeliä. Jos minä laitan päälleni bandidosin prätkäliivit ja menen julma ilme naamallani tallaamaan katuja, melko varmasti monet ihmiset väistyvät tieltäni peloissaan. Mutta entäpä jos joku onneton vahingossa läikyttää kahvinsa päälleni? Tuo epäonninen on tahtomattaan katsonut bluffini ja nyt bluffi joko paljastuu tai minä joudun bluffaamaan lisää. Joudun tuijottamaan henkilöä kovaa silmiin, panostamaan kaikki näyttelijälahjoihini ja sanomaan: "Mitä vittua?"
Näin sanomalla lisään panoksiani ja vaadin henkilöä perääntymään.
Mutta entäpä jos kyseisellä henkilöllä onkin Hell's Angels- liivit niskassaan ja hän sanoo: "Painu amatööri vittuun täältä tai saat turpiin."
Sitten minä sanon: "Vittu mä tapan sut."
Ja hän sanoo: "Vittu mä tapan sut, sun perhees, sun koiras ja sun naapuris. Sitten mä poltan sun talon."
Ja minä: "Vittu mä kidutan koko sun sukua vuoden mun kellarissa, työnnän sun äitis lihamyllyyn ja pakkosyötän palaset sulle. Sitten mä poltan sen kaupungin missä sä asut ja tuhoan kaikki tiedot susta, niin ettei kukaan tiedä että sä tai sun sukus on koskaan ollu ees olemassa."
Jne, jne.
Ehkä hieman yllättävää, mutta aggressiivisten eleiden tarkoitus ei ole lisätä väkivaltaa, vaan nimenomaan estää avoimet tappelut. Jos aggressiivisia eleitä ei olisi, yksilöillä ei olisi muuta keinoa tietää omaa asemaansa kuin tappelemalla. Uhkaviestien vaihto mahdollistaa perääntymisen. Samalla se tosin mahdollistaa bluffaamisen, ja ihminen suuressa viisaudessaan on kaikista paras bluffaaja, sillä hän tietää bluffaavansa.
Palataanpa alkuun. Katsotaan uudemman kerran näitä huligaaneja. Näemme, että he eivät ole aitoja tappajia, sillä aito tappaja ei uhkaile. Sen sijaan he ovat koristaneet itsensä kaikilla mahdollisilla ns. katu-uskottavuutta lisäävillä vermeillä. Salilla on pumpattu hieman hauista. Hauiksen ympärillä on ruma tatuointi. Sen on tarkoitus viestiä sellaisesta luonteesta, joka ei epäroi, vaan menee perille asti, vaikka mahdollisuutta perääntymiseen ei ole. Jos mahdollista, heillä on yllään jengivaatteita. Viimeisenä silauksena käyttäytyminen: itsevarma, ylimielinen, liipasinherkkä. Kaikki alastoman, värisevän ja pelokkaan teinin ylle puettua rekvisiittaa.
Vain amatöörimaiset nuorisohuligaanit uhkailevat viattomia ohikulkijoita. Mafioso tai palkkamurhaaja ei tuhlaisi aikaansa tällaiseen. Nämä nuoret ovat katujen kasvatteja, joiden ainoa huvitus on leikitellä ihmisten peloilla. He ovat keksineet hienon leikin. Iltaisin he kävelevät joukolla ympäriinsä ja haastavat ohikulkijoita tappeluun. Uhri on aina alakynnessä isoa joukkoa vastaan ja nuoret ihastelevat ja kieriskelevät tämän uuden ihmeellisen vallan tuottamassa mielihyvässä. He tuntevat tosiaan omistavansa kadun. Mutta kaikki tuo valta perustuu bluffiin. Se on sitä vallantunnetta mitä pokerinpelaaja on tuntevinaan kun asettaa kaikki rahansa pottiin, vaikkei kädessä mitään olekaan. Tässä pelissä tosin tuskin kukaan uskaltautuu tarkistamaan bluffia.
Mitä tässä tilanteessa sitten pitäisi tehdä? Viisainta lienee olisi perääntyä, mutta jos olet itsetuhoinen mielipuoli, voit yrittää bluffata kuten kaikki tosimiehet. Ensiksi sinun pitää tietää mihin olet ryhtymässä. Jos luotat bluffaustaitoihisi, sinun pitäisi kyetä uhkaamaan jopa leijonaa, kuten tämä mies. Hän voittaa lähestyvän leijonan (siis jää henkiin) oikeaoppisella käyttäytymisellä ja vessapaperirullalla.
Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että nuorisohuligaanit ovat varsin pieni huolenaihe, vaikka he paljon ääntä pitävätkin. Todelliset tappajat pysyvät hiljaa, sillä heillä ei ole mitään syytä pelätä.
Olet junassa kaikessa rauhassa istuskelemassa omalla penkilläsi. Vaunu on rauhallinen. Suurin osa matkustajista torkkuu tai tuijottelee ikkunasta ulos. Muutama nuorempi henkilö juttelee keskenään ja välillä puhelin pirisee siellä täällä.
Sitten vaunun ovet lävähtävät auki ja sisään astelee ilkeän näköinen joukko nuoria huligaaneja. Katse naamalla kertoo aggressiivisuudesta ja itsevarmasta asenteesta. Nämä ilkimykset ovat tottuneet siihen, ettei kukaan ryppyile takaisin. He saavat tehdä mitä lystäävät ja sen myös tekevät.
Satut vahingossa vilkaisemaan yhtä heistä silmiin. Käännät katseesi ohi kiitäviin niittyihin, toivoen että porukka jatkaisi matkaansa. Mutta askeleet pysähtyvät kohdallasi. Käännät katseesi varovasti käytävälle ja koko joukko tuijottaa sinua pahaenteisesti. "Mitä vittua sä mulkkaat saatanan homoapina", yksi sihisee.
Niin, mitäs sinä oikeastaan katselitkaan? Saapuvaa tuhoasi kenties?
Noin 99.99% ihmisistä ilman muuta perääntyy tässä vaiheessa ja se onkin juuri mihinkä nämä raggarit ovat tottuneet. He näkevät kaikkialla perääntyviä ja anteeksipyyteleviä ihmisiä. Ns. normaaleja ihmisiä on yllättävän vaikea saada tappelemaan.
Mietitäänpä kuitenkin hetki tilannetta. Ihminen on, kuten tiedämme, eläin muiden joukossa, ja senpä vuoksi myös ihmisen aggressiivisuuteen pätevät samat säännöt kuin muidenkin eläinten. Aggressiiviset eleet ja tappaminen ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Kuinka monta kertaa oletkaan nähnyt Hollywood-elokuvassa kuinka jokin hirviö, örkki, mikälie ryntää oven läpi huoneeseen tai pusikosta aukiolle ja juuri ennen kuin raatelee ja syö uhrinsa, päästää ilmoille hirvittävän karjaisun niin että pahanhajuinen vihreä sylki lentelee torahampaiden välistä.
Käyttäytyvätkö eläimet oikeasti näin? Mitä järkeä tappajan on hönkiä pellolle hirvittäviä ärjäisyjä? Todelliset saalistajathan vaanivat saalistaan, hiipivät lähelle ja sitten kylmästi ja äänettömän tehokkaasti nappaavat uhrinsa.
Aggressiivisilla eleillä ei ole mitään tekemistä tappamisen kanssa. Eläin esittää aggressiivisia eleitä ainoastaan silloin kun se on epävarma omasta voitostaan. Eli toisin sanoen, silloin kun se pelkää. Useat eläimet yrittävät näyttää isommalta kuin ovatkaan. Ne pörhentävät selkäänsä, nousevat takajaloilleen, päästävät matalia ääniä, näyttävät hampaitaan jne. Kaikki tämä on bluffausta. Eläin on yhä sama eläin vaikka näyttääkin uhkaavammalta.
Aggressiivinen elehdintä onkin eräänlaista uhkapeliä. Jos minä laitan päälleni bandidosin prätkäliivit ja menen julma ilme naamallani tallaamaan katuja, melko varmasti monet ihmiset väistyvät tieltäni peloissaan. Mutta entäpä jos joku onneton vahingossa läikyttää kahvinsa päälleni? Tuo epäonninen on tahtomattaan katsonut bluffini ja nyt bluffi joko paljastuu tai minä joudun bluffaamaan lisää. Joudun tuijottamaan henkilöä kovaa silmiin, panostamaan kaikki näyttelijälahjoihini ja sanomaan: "Mitä vittua?"
Näin sanomalla lisään panoksiani ja vaadin henkilöä perääntymään.
Mutta entäpä jos kyseisellä henkilöllä onkin Hell's Angels- liivit niskassaan ja hän sanoo: "Painu amatööri vittuun täältä tai saat turpiin."
Sitten minä sanon: "Vittu mä tapan sut."
Ja hän sanoo: "Vittu mä tapan sut, sun perhees, sun koiras ja sun naapuris. Sitten mä poltan sun talon."
Ja minä: "Vittu mä kidutan koko sun sukua vuoden mun kellarissa, työnnän sun äitis lihamyllyyn ja pakkosyötän palaset sulle. Sitten mä poltan sen kaupungin missä sä asut ja tuhoan kaikki tiedot susta, niin ettei kukaan tiedä että sä tai sun sukus on koskaan ollu ees olemassa."
Jne, jne.
Ehkä hieman yllättävää, mutta aggressiivisten eleiden tarkoitus ei ole lisätä väkivaltaa, vaan nimenomaan estää avoimet tappelut. Jos aggressiivisia eleitä ei olisi, yksilöillä ei olisi muuta keinoa tietää omaa asemaansa kuin tappelemalla. Uhkaviestien vaihto mahdollistaa perääntymisen. Samalla se tosin mahdollistaa bluffaamisen, ja ihminen suuressa viisaudessaan on kaikista paras bluffaaja, sillä hän tietää bluffaavansa.
Palataanpa alkuun. Katsotaan uudemman kerran näitä huligaaneja. Näemme, että he eivät ole aitoja tappajia, sillä aito tappaja ei uhkaile. Sen sijaan he ovat koristaneet itsensä kaikilla mahdollisilla ns. katu-uskottavuutta lisäävillä vermeillä. Salilla on pumpattu hieman hauista. Hauiksen ympärillä on ruma tatuointi. Sen on tarkoitus viestiä sellaisesta luonteesta, joka ei epäroi, vaan menee perille asti, vaikka mahdollisuutta perääntymiseen ei ole. Jos mahdollista, heillä on yllään jengivaatteita. Viimeisenä silauksena käyttäytyminen: itsevarma, ylimielinen, liipasinherkkä. Kaikki alastoman, värisevän ja pelokkaan teinin ylle puettua rekvisiittaa.
Vain amatöörimaiset nuorisohuligaanit uhkailevat viattomia ohikulkijoita. Mafioso tai palkkamurhaaja ei tuhlaisi aikaansa tällaiseen. Nämä nuoret ovat katujen kasvatteja, joiden ainoa huvitus on leikitellä ihmisten peloilla. He ovat keksineet hienon leikin. Iltaisin he kävelevät joukolla ympäriinsä ja haastavat ohikulkijoita tappeluun. Uhri on aina alakynnessä isoa joukkoa vastaan ja nuoret ihastelevat ja kieriskelevät tämän uuden ihmeellisen vallan tuottamassa mielihyvässä. He tuntevat tosiaan omistavansa kadun. Mutta kaikki tuo valta perustuu bluffiin. Se on sitä vallantunnetta mitä pokerinpelaaja on tuntevinaan kun asettaa kaikki rahansa pottiin, vaikkei kädessä mitään olekaan. Tässä pelissä tosin tuskin kukaan uskaltautuu tarkistamaan bluffia.
Mitä tässä tilanteessa sitten pitäisi tehdä? Viisainta lienee olisi perääntyä, mutta jos olet itsetuhoinen mielipuoli, voit yrittää bluffata kuten kaikki tosimiehet. Ensiksi sinun pitää tietää mihin olet ryhtymässä. Jos luotat bluffaustaitoihisi, sinun pitäisi kyetä uhkaamaan jopa leijonaa, kuten tämä mies. Hän voittaa lähestyvän leijonan (siis jää henkiin) oikeaoppisella käyttäytymisellä ja vessapaperirullalla.
Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että nuorisohuligaanit ovat varsin pieni huolenaihe, vaikka he paljon ääntä pitävätkin. Todelliset tappajat pysyvät hiljaa, sillä heillä ei ole mitään syytä pelätä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)