Sävel: Lentäjän poika
Minä heräsin keskellä yötä,
Jäin kelloa tuijottamaan.
Ja kun painokoneet ampuivat lehdet matkaan,
Jäin lehtipinoa odottamaan.
Minä ihailin karkeaa pintaa,
Sellupulpusta muotoiltua.
Lehti valkoinen Karjalan puusta tehty,
Painomustetta huokosissaan.
Kertosäe:
Minä olin lehdenjakaja,
Lähes toimittaja siis itsekin.
Vielä työntäisin luukkuusi Karjalaisen,
Ehkä Hesarinkin lisäisin.
Minä nukahdin autoni rattiin,
Unen lehtipölyn katkuisen näin:
Minä näin laatikon pieniluukkuisen ja täyden,
Toisenkin vierekkäin.
Minä kävelin sänkysi viereen,
Peiton unessani hiljaa poistin.
Ja kostoksi suoleesi tungin sen paksun,
Sunnuntaihesarin.
Kertosäe
Kellon viisari lähestyy kuutta,
Tuskin töitäni valmiiksi saan.
Ja katuverkoston päässä on loputon reikä,
Tie miltei mahdottomaan.
Kertosäe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti