Nobel-komitean esimerkin rohkaisemana useat tahot ovat innostuneet palkitsemaan Yhdysvaltain presidentti Barack Obamaa.
Pulitzer-palkintokomitea on palkinnut Obaman poikkeuksellisen avoimesta omaelämänkerrasta, jonka Obama kirjoittanee joskus kunhan ehtii. Komitea oli erityisen otettu kirjan luvuista 4, jossa presidentti kertoo kuinka parantaa syövän ja poistaa maailmasta nälänhädän sekä 8, jossa Obama matkustaa Jupiteriin ja tapaa vulcanuslaisia.
Kansainvälinen matemaatikkojen federaatio on palkinnut presidentti Obaman neljän vuoden välein myönnettävällä Fieldsin mitalilla, joka tosin alunperin oli tarkoitus jakaa seuraavan kerran vasta vuonna 2010. Komitea oli otettu Obaman tulevista ponnisteluista matematiikan parissa, joista mainittiin geometrisesti ympyrän neliöinti sekä kulman jakaminen kolmeen. Obaman urotyöksi voitaneen tulevaisuudessa lisätä myös mykistävä havainto, että pii ei olekaan loputon luku, vaan viimeiset desimaalit sisältävät intergalaktisen yhteisön sinne asettaman koodin, jonka avulla testataan alkeellisten avaruusrotujen soveltuvuutta intergalaktiseen yhteisöön.
Iranin presidentti Ahmed Ahmanidedijidijad on myöntänyt Obamalle Iranin valtion kunniamitalin Iranin ydinaseohjelman edistämisestä ja sille selän kääntämisestä. Ai niin ja Israelin vastaisen sodan sallimisesta. Myös Pohjois-Koreassa ollaan ihastuttu presidentti Obaman tulevista ponnisteluista maailman käännyttämisestä juche-aatteeseen. Kim Jong-il on päättänyt ojentaa Obamalle palkinnoksi pronssisen veistoksen itsestään.
Rautavaaran kunta on lisäksi palkinnut Obaman Rautavaara-viirillä Rautavaaran kaikkien ongelmien tulevasta ratkaisusta.
sunnuntai 11. lokakuuta 2009
lauantai 8. elokuuta 2009
Yt-neuvottelut Auschwitzissa käynnistyvät jälleen
Keskitysleirin työntekijöiden kahviossa on vakava tunnelma. Suurin osa työntekijöistä on jo lomautettuna, eikä ensi viikon neuvottelut herätä toivon tuntemuksia. Iltavuoroon tulleet Hans (47) ja Dietrich (32) hörppivät vaitonaisina kupeistaan. Muuta tekemistä heillä ei juuri olekaan, sillä kaasukammio ei ole ollut käynnissä vuosiin. Juutalaisia on yhä vaikeampi löytää, eikä joukkotuhomarkkinat ole kannattaneet enää pitkään aikaan. Toisen maailmansodan kulta-aikaa moni täällä muistelee hartaana. Dietrich kertoo olevansa kolmannen polven kaasuvastaava. Hänen isoisänsä aloitti täällä jo vuonna 1940, kun leiriä vasta rakennettiin. Dietrich muistaa lapsuutensa lämpöisen tunnelman: "Kaikki olivat iloisia silloin. Ja miksei, varma työ, ilmainen hammashuolto ja eläkkeelle 55-vuotiaana".
Verkkojen ympäröimien käytävien päästä löytyy leirin ainoa juutalainen, Hallen lähiöstä löytynyt narkomaani ja transvestiitti Otto (22), joka tosin hänkin kääntyi juutalaisten uskoon vain ärsyttääkseen luterilaisia vanhempiaan. Otto on odottanut leirillä joukkotuhontaa jo viisi vuotta. Hans ja Otto keskustelevat keskenään hiljaa ja hörähtävät välillä hersyvään nauruun. Viidessä vuodessa miehet ovat oppineet tuntemaan toisensa tarkkaan. Oton kohtalo on kuitenkin epävarma. Zyklon B on kallista ainetta, eikä kaasukammioita kannata käynnistää yhden asiakkaan takia. Jos leiri suljetaan, varaston kaasusylinterit saatetaan yrittää myydä hyönteismyrkkynä. Hans irvistää. "Olisihan se kiva pyöräyttää kammiot käyntiin vielä kerran. Tuntuisi, että on saanut tämänkin homman päätökseen." Otto hymyilee vaitonaisesti ja katsoo lempeästi ystäväänsä.
Verkkojen ympäröimien käytävien päästä löytyy leirin ainoa juutalainen, Hallen lähiöstä löytynyt narkomaani ja transvestiitti Otto (22), joka tosin hänkin kääntyi juutalaisten uskoon vain ärsyttääkseen luterilaisia vanhempiaan. Otto on odottanut leirillä joukkotuhontaa jo viisi vuotta. Hans ja Otto keskustelevat keskenään hiljaa ja hörähtävät välillä hersyvään nauruun. Viidessä vuodessa miehet ovat oppineet tuntemaan toisensa tarkkaan. Oton kohtalo on kuitenkin epävarma. Zyklon B on kallista ainetta, eikä kaasukammioita kannata käynnistää yhden asiakkaan takia. Jos leiri suljetaan, varaston kaasusylinterit saatetaan yrittää myydä hyönteismyrkkynä. Hans irvistää. "Olisihan se kiva pyöräyttää kammiot käyntiin vielä kerran. Tuntuisi, että on saanut tämänkin homman päätökseen." Otto hymyilee vaitonaisesti ja katsoo lempeästi ystäväänsä.
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Masennusmonologi
"Kyllä ihmiset jaksaa voivotella, että mitenkä se nyt kun ihmiset on niin masentuneita ja ahdistuneita ja nuoret syrjäytyy työelämästä ja niin edelleen. Eihän se nyt mikään ihme ole. Maailma nyt vaan on masentava paikka."
"Miksi ihmeessä ahdistus on yleisintä juuri länsimaissa? Täällähän on asiat parhaiten. Ruokaa riittää ja kaikilla on katto pään päällä. Koulut ja sairaalat kaikki ilmaisia. Suomessakin on maailman parhaaksi väitetty koulutusjärjestelmä. Mutta siinähän se juju just piileekin. Tieto lisää tuskaa. Helppohan se on jonkun afrikkalaisen olla optimisti, kun ne siellä majoissaan luulee, että ainoa vika maailmassa on se että kylän kaivo on kuiva. Ei ne siellä pohdi joka päivä sitä, että mitähän nyt käy kun ydinaseet lisääntyy ja ilmasto muuttuu ja multa loppuu maasta ja meret saastuu ja kalat loppuu vesistä ja otsonikerros häviää ja metsät tuhoutuu ja talouskin romahtaa, ihmiskauppa ja huumebisnes rehottaa. Ne on onnellisia siellä kun ne saa käteensä jotain, mitä se nyt sitten onkaan, jotain bataattimössöä mitä ne siellä syö. "
"Senhän näkee näistä kouluampujista ja pomminrakentelijoistakin. Media paasaa, että voivoi kun ahdistaa nuoria niin paljon ja mitenkä nää ahdistuneet nuoret sais ajoissa hoitoon ettei ne ampuis ketään. Täähän on just tätä yhteiskunnan medikalisaatiota. Ei ne mitään hoitoa tartte. Ei se vika niissä nuorissa ole. Vika on maailmassa. Kun tarpeeks lukee maailman asioista ja huomaa miten tekopyhästi aikuiset elää ja kieltää todellisuuden, niin kyllähän se vihaks pistää. Ihmiset tarvii herättää koomasta. Ja tällaiset aktiiviset itsensä uhraavat nuoret siihen kykenee. Just niinkuin Baader ja Meinhof Saksassa."
"Tai sitte näissä amerikkalaisissa elokuvissa missä vetistellään vähän ku joku kuolinvuoteellaan katselee tyynesti ympärilleen ja rauhallisesti nukkuu pois. Siis, eihän ihmiset nyt niin todellisuudessa kuole. Melko suurella todennäköisyydellä me kaikki kuollaan suurissa tuskissa. Meistä vuotaa verta tai me tukehdutaan oksennukseen tai auto ajaa meidän yli ja me kidutaan siinä asfaltilla ja ihmiset ottaa kuvia ja laittaa ne nettiin. Tai sitten maataan jossain vanhusten vuodeosastolla kymmenen vuotta lääketokkurassa. Keho pettää vähitellen siellä. sisuskalut mätänee, hampaat tippuu suusta, makuuhaavat leviää ja tulehtuu. Viime hetkillä sitä on semmoinen irvokas mätänevä kasa lääkeliemessä killuvaa luuta ja nahkaa. Kuolema peitetään nykyään niin hyvin näkyviltä, että ihmiset taitaa tosissaan luulla elävänsä ikuisesti. Sehän on silloin hyvä, että tällaiset innokkaat nuoret jaksaa muistuttaa meitä siitä kuinka heiveröisiä me oikeasti ollaan."
"Ihmiset on oikeasti niin toivottomia optimisteja. Jos me suhtauduttais maailmaan realistisesti, niin kaikki juoksis saman tien hirveessä paniikissa metsään kirkuen. Ihmiset yliarvioi itseään ihan tajuttomasti. Oikeasti me kaikki ollaan tyhmiä, rumia pikku olentoja, jotka säälittävästi räpiköi mudassa lyhyen elämänsä. Masentuneet ihmiset on oikeasti ainoita, jotka tajuaa tän kaiken. Niillä on realistinen ymmärrys omasta itestään ja ympäröivästä maailmasta. Joku Marco Bjuström tai naurujooga, ne saa vaan tän kaiken näyttämään entistä irvokkaammalta. Miettikää nyt mihin tää maailma on menossa. Joka vuosikymmen tulee vaan eteen uusia entistä isompia ongelmia. Joskus 50 vuotta sitten suurin ongelma oli muka väestönkasvu. Siitä ei päästy eroon, mutta nyt on koko maapallo vaarassa, kun ekosysteemi on luhistumaisillaan. Mitä seuraavaksi? Aurinko sammuu? Supernova iskee? Galaksit törmää keskenään? Ja joka kerta optimistit taputtelee toisiaan selkään ja sanoo "kyllä se siitä, ei oteta turhaa stressiä, painetaan vaan lisää vauhtia". Jos tätä maailmaa johtamassa ois oikeasti masentuneet ihmiset, niin mitään näitä ongelmia ei ois koskaan syntynytkään."
"Miksi ihmeessä ahdistus on yleisintä juuri länsimaissa? Täällähän on asiat parhaiten. Ruokaa riittää ja kaikilla on katto pään päällä. Koulut ja sairaalat kaikki ilmaisia. Suomessakin on maailman parhaaksi väitetty koulutusjärjestelmä. Mutta siinähän se juju just piileekin. Tieto lisää tuskaa. Helppohan se on jonkun afrikkalaisen olla optimisti, kun ne siellä majoissaan luulee, että ainoa vika maailmassa on se että kylän kaivo on kuiva. Ei ne siellä pohdi joka päivä sitä, että mitähän nyt käy kun ydinaseet lisääntyy ja ilmasto muuttuu ja multa loppuu maasta ja meret saastuu ja kalat loppuu vesistä ja otsonikerros häviää ja metsät tuhoutuu ja talouskin romahtaa, ihmiskauppa ja huumebisnes rehottaa. Ne on onnellisia siellä kun ne saa käteensä jotain, mitä se nyt sitten onkaan, jotain bataattimössöä mitä ne siellä syö. "
"Senhän näkee näistä kouluampujista ja pomminrakentelijoistakin. Media paasaa, että voivoi kun ahdistaa nuoria niin paljon ja mitenkä nää ahdistuneet nuoret sais ajoissa hoitoon ettei ne ampuis ketään. Täähän on just tätä yhteiskunnan medikalisaatiota. Ei ne mitään hoitoa tartte. Ei se vika niissä nuorissa ole. Vika on maailmassa. Kun tarpeeks lukee maailman asioista ja huomaa miten tekopyhästi aikuiset elää ja kieltää todellisuuden, niin kyllähän se vihaks pistää. Ihmiset tarvii herättää koomasta. Ja tällaiset aktiiviset itsensä uhraavat nuoret siihen kykenee. Just niinkuin Baader ja Meinhof Saksassa."
"Tai sitte näissä amerikkalaisissa elokuvissa missä vetistellään vähän ku joku kuolinvuoteellaan katselee tyynesti ympärilleen ja rauhallisesti nukkuu pois. Siis, eihän ihmiset nyt niin todellisuudessa kuole. Melko suurella todennäköisyydellä me kaikki kuollaan suurissa tuskissa. Meistä vuotaa verta tai me tukehdutaan oksennukseen tai auto ajaa meidän yli ja me kidutaan siinä asfaltilla ja ihmiset ottaa kuvia ja laittaa ne nettiin. Tai sitten maataan jossain vanhusten vuodeosastolla kymmenen vuotta lääketokkurassa. Keho pettää vähitellen siellä. sisuskalut mätänee, hampaat tippuu suusta, makuuhaavat leviää ja tulehtuu. Viime hetkillä sitä on semmoinen irvokas mätänevä kasa lääkeliemessä killuvaa luuta ja nahkaa. Kuolema peitetään nykyään niin hyvin näkyviltä, että ihmiset taitaa tosissaan luulla elävänsä ikuisesti. Sehän on silloin hyvä, että tällaiset innokkaat nuoret jaksaa muistuttaa meitä siitä kuinka heiveröisiä me oikeasti ollaan."
"Ihmiset on oikeasti niin toivottomia optimisteja. Jos me suhtauduttais maailmaan realistisesti, niin kaikki juoksis saman tien hirveessä paniikissa metsään kirkuen. Ihmiset yliarvioi itseään ihan tajuttomasti. Oikeasti me kaikki ollaan tyhmiä, rumia pikku olentoja, jotka säälittävästi räpiköi mudassa lyhyen elämänsä. Masentuneet ihmiset on oikeasti ainoita, jotka tajuaa tän kaiken. Niillä on realistinen ymmärrys omasta itestään ja ympäröivästä maailmasta. Joku Marco Bjuström tai naurujooga, ne saa vaan tän kaiken näyttämään entistä irvokkaammalta. Miettikää nyt mihin tää maailma on menossa. Joka vuosikymmen tulee vaan eteen uusia entistä isompia ongelmia. Joskus 50 vuotta sitten suurin ongelma oli muka väestönkasvu. Siitä ei päästy eroon, mutta nyt on koko maapallo vaarassa, kun ekosysteemi on luhistumaisillaan. Mitä seuraavaksi? Aurinko sammuu? Supernova iskee? Galaksit törmää keskenään? Ja joka kerta optimistit taputtelee toisiaan selkään ja sanoo "kyllä se siitä, ei oteta turhaa stressiä, painetaan vaan lisää vauhtia". Jos tätä maailmaa johtamassa ois oikeasti masentuneet ihmiset, niin mitään näitä ongelmia ei ois koskaan syntynytkään."
tiistai 30. kesäkuuta 2009
Homontorjuntajoukot uudistuvat
Homot. Hyi helvetti. Ajattele nyt, kaksi miestä syleilee toisiaan kiihkeästi. Oksettavaa. Kaikkea sitä pitää kokolihaa syövän jumalaa pelkäävän heteromiehen kestää.
Onneksi meillä on kirkko.
Tutustumme tänään kirkon uudistuneeseen pro hetero -projektiin. Kuopion kuolemantuomiokirkon portailla kanssani istuu kaapuasuinen hiippapiisparovasti Teuvo "Angel" Kiirastuli. Teuvo, mistä pro-hetero -projektissa on kyse?
"Kirkko on jo vuosituhansia taistellut homoutta vastaan, mutta nyt viime vuosikymmeninä otteemme on kirvonnut pahasti. Tiesimme, että jotain on tehtävä ja pian. Muuten saattaisimme pian löytää itsemme irstaista homoluolista nahka-asuisina ja rintakarvat esillä."
Kuulostaa pahalta, mutta kerro toki lisää.
"Olimme pitkään epäilleet, että lähestymistapamme oli ollut puutteellinen. Sitten saimme tietoomme, että homous suorastaan rehottaa myös eläinten keskuudessa. Tiesimme heti mitä tehdä. Muodostimme vapaaehtoisista seurakuntalaisista homontorjunta-armeijan ja lähetimme heidät lähimpään viidakkoon. Tiesitkö muuten, että jopa 95% kirahvien astumisista on urosten välisiä?"
Sitäpä en tiennytkään. Mutta mitä asialle voi tehdä?
"Projekti on todella suuritöinen, mutta onneksi eläinten kanssa on sentään helpompi toimia kuin ihmisten kanssa. Olemme esimerkiksi löytäneet useita paatuneita urossorsia, jotka ovat eläneet homoliitossa koko ikänsä. Ne ovat jopa törkeästi hakeutuneet heterosuhteisiin saadakseen itselleen jälkikasvua ja sitten munien ilmaannuttua potkineet kolmannen pyörän pesästä ulos. Tällainen toiminta olisi kammottavaa jos se leviäisi ihmisten keskuuteen. Näiden sorsien tapauksessa voimme kuitenkin puuttua asiaan jo varhain ja pelastaa sorsalapsukaiset perverssiltä perhehelvetiltä. Teimmekin niin, että lennätimme toisen homosorsan maapallon toiselle puolelle. Munista teimme omeletin."
Kuinka hyviä tuloksia olette saaneet tähän mennessä?
"Eläimillähän ei ole sielua, joka tarvitsisi pelastusta. Uskomme kuitenkin, että puuttumalla eläinten perversioihin, sielunvihollisen ote kirpoaa myös ihmisistä. Tämä on siis jonkinlaista jatkoa Nooan työlle. Nisäkkäitä onkin todella helppo käsitellä. Suurimmat ongelmat meillä on kaikkein yksinkertaisimpien olentojen parissa. Kastemadot esimerkiksi ovat kaksineuvoisia, eikä Raamattu valitettavasti puhu mitään kaksineuvoisten perhesuhteista. Olemmekin joutuneet tässä hieman soveltamaan. Kastemadothan pystyvät hedelmöittämään toinen toisensa, joten on usein vaikea päätellä kumpi on oikeastaan mies ja kumpi nainen. Olemme helpottaneet asiaa niin, että kastroimme madoilta toiset sukuelimet, jolloin jäljelle jää vain uroksen tai naaraan välineet. Sen jälkeen olemme pukeneet miesmadoille housut ja paidan ja naismadoille hameen."
Kuulostaa upealta! Biologian ei pitäisikään olla este miehen ja naisen pyhälle liitolle.
"Näinhän se tietenkin on. Olemme kuitenkin kohdanneet lähes ylitsepääsemättömiä ongelmia erityisesti hyönteisten ja muiden pikkuolioiden kanssa. Mehiläiset ja muut sosiaaliset hyönteiset ovat hankalia tapauksia. Yhden naaraan ympärille muodostuva osittain seksuaalinen ja osittain aseksuaalinen yhteisö on niin kieroutunut turmion luola, että olemme lähes vaipuneet epätoivoon. Mehiläisten tapauksessa ainoa asia minkä olemme tähän mennessä voineet tehdä on että olemme asettaneet pesään kuningattaren vierelle muovailuvahasta muotoillun mehiläiskuninkaan. Epätoivoista ehkä, mutta jospa kuningas herättäisi kuningattaren mielen syövereissä pienen pilkahduksen, kaipauksen miehen turvalliseen kainaloon."
Työtä siis taitaa riittää vielä paljon?
"Työtä riittää paljon, mutta myös palkinto on mahtava. Mikään ei korvaa sitä suurta tunnetta kun on saattanut paatuneet homohyeenat oikealle polulle ja näkee omin silmin kuinka naarashyeenat söpösti ahertavat keittiössä ja uroshyeenat istuskelevat sohvalla ja lukevat lehteä ja lapsihyeenat leikkivät lattialla. Kyllä siinä sielu lepää."
Seurassani oli siis Kuopion kuolemantuomiokirkon piispahiippakapituli Teuvo "Animal" Kiirastuli.
Tänään täältä tähän.
Onneksi meillä on kirkko.
Tutustumme tänään kirkon uudistuneeseen pro hetero -projektiin. Kuopion kuolemantuomiokirkon portailla kanssani istuu kaapuasuinen hiippapiisparovasti Teuvo "Angel" Kiirastuli. Teuvo, mistä pro-hetero -projektissa on kyse?
"Kirkko on jo vuosituhansia taistellut homoutta vastaan, mutta nyt viime vuosikymmeninä otteemme on kirvonnut pahasti. Tiesimme, että jotain on tehtävä ja pian. Muuten saattaisimme pian löytää itsemme irstaista homoluolista nahka-asuisina ja rintakarvat esillä."
Kuulostaa pahalta, mutta kerro toki lisää.
"Olimme pitkään epäilleet, että lähestymistapamme oli ollut puutteellinen. Sitten saimme tietoomme, että homous suorastaan rehottaa myös eläinten keskuudessa. Tiesimme heti mitä tehdä. Muodostimme vapaaehtoisista seurakuntalaisista homontorjunta-armeijan ja lähetimme heidät lähimpään viidakkoon. Tiesitkö muuten, että jopa 95% kirahvien astumisista on urosten välisiä?"
Sitäpä en tiennytkään. Mutta mitä asialle voi tehdä?
"Projekti on todella suuritöinen, mutta onneksi eläinten kanssa on sentään helpompi toimia kuin ihmisten kanssa. Olemme esimerkiksi löytäneet useita paatuneita urossorsia, jotka ovat eläneet homoliitossa koko ikänsä. Ne ovat jopa törkeästi hakeutuneet heterosuhteisiin saadakseen itselleen jälkikasvua ja sitten munien ilmaannuttua potkineet kolmannen pyörän pesästä ulos. Tällainen toiminta olisi kammottavaa jos se leviäisi ihmisten keskuuteen. Näiden sorsien tapauksessa voimme kuitenkin puuttua asiaan jo varhain ja pelastaa sorsalapsukaiset perverssiltä perhehelvetiltä. Teimmekin niin, että lennätimme toisen homosorsan maapallon toiselle puolelle. Munista teimme omeletin."
Kuinka hyviä tuloksia olette saaneet tähän mennessä?
"Eläimillähän ei ole sielua, joka tarvitsisi pelastusta. Uskomme kuitenkin, että puuttumalla eläinten perversioihin, sielunvihollisen ote kirpoaa myös ihmisistä. Tämä on siis jonkinlaista jatkoa Nooan työlle. Nisäkkäitä onkin todella helppo käsitellä. Suurimmat ongelmat meillä on kaikkein yksinkertaisimpien olentojen parissa. Kastemadot esimerkiksi ovat kaksineuvoisia, eikä Raamattu valitettavasti puhu mitään kaksineuvoisten perhesuhteista. Olemmekin joutuneet tässä hieman soveltamaan. Kastemadothan pystyvät hedelmöittämään toinen toisensa, joten on usein vaikea päätellä kumpi on oikeastaan mies ja kumpi nainen. Olemme helpottaneet asiaa niin, että kastroimme madoilta toiset sukuelimet, jolloin jäljelle jää vain uroksen tai naaraan välineet. Sen jälkeen olemme pukeneet miesmadoille housut ja paidan ja naismadoille hameen."
Kuulostaa upealta! Biologian ei pitäisikään olla este miehen ja naisen pyhälle liitolle.
"Näinhän se tietenkin on. Olemme kuitenkin kohdanneet lähes ylitsepääsemättömiä ongelmia erityisesti hyönteisten ja muiden pikkuolioiden kanssa. Mehiläiset ja muut sosiaaliset hyönteiset ovat hankalia tapauksia. Yhden naaraan ympärille muodostuva osittain seksuaalinen ja osittain aseksuaalinen yhteisö on niin kieroutunut turmion luola, että olemme lähes vaipuneet epätoivoon. Mehiläisten tapauksessa ainoa asia minkä olemme tähän mennessä voineet tehdä on että olemme asettaneet pesään kuningattaren vierelle muovailuvahasta muotoillun mehiläiskuninkaan. Epätoivoista ehkä, mutta jospa kuningas herättäisi kuningattaren mielen syövereissä pienen pilkahduksen, kaipauksen miehen turvalliseen kainaloon."
Työtä siis taitaa riittää vielä paljon?
"Työtä riittää paljon, mutta myös palkinto on mahtava. Mikään ei korvaa sitä suurta tunnetta kun on saattanut paatuneet homohyeenat oikealle polulle ja näkee omin silmin kuinka naarashyeenat söpösti ahertavat keittiössä ja uroshyeenat istuskelevat sohvalla ja lukevat lehteä ja lapsihyeenat leikkivät lattialla. Kyllä siinä sielu lepää."
Seurassani oli siis Kuopion kuolemantuomiokirkon piispahiippakapituli Teuvo "Animal" Kiirastuli.
Tänään täältä tähän.
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
Oikeassa olemisen opas
Aina silloin tällöin törmää ihmiseen, joka varovaisella äänellä ilmaisee oman typerän mielipiteensä jostain asiasta, mistä nyt sattuukin, yleensä jostain vähäpätöisestä, ja tulee ajankohtaiseksi olla oikeassa. Ihmisillä on sellainen hassu mielikuva, että oikeassa oleminen on suhteellisen helppoa ja yksinkertaista. Näin ei kuitenkaan ole, kuten tulemme seuraavaksi huomaamaan. Tai siis tarkkaan ottaen sinä tulet huomaamaan. Minä nimittäin tiedän jo tämän kaiken.
Aluksi on erityisen tärkeää tarkastaa tarkoin lyhin reitti väärässä olijan läheisyyteen. Jos välillä on pöytiä, tuoleja ynnä muutta rekvisiittaa, on hyvä opetella nopeasti niiden sijainnit. Tähän ei saa kulua sekunnin kymmenystä enempää, sillä oikeassa olijan pitää kiirehtiä tuomaan esille oma paikallaolonsa mahdollisimman kunnioitusta herättävästi. Hyvä idea on kouraista jokin lähistöllä oleva esine, esimerkiksi maljakko tai massiivipuusta rakennettu ruokapöytä, ja viskaista se lähimpään seinään. Jos seinän vierustalla oleilee ihmisiä, on kohteliasta pyytä heitä siirtymään tai vaihtoehtoisesti tähdätä hieman sivuun. Seuraavaksi tulee ottaa katsekontakti väärässä olijaan ja siirtyä selkä suorassa hänen läheisyyteensä. On yllättävän vaikea kävellä ja tuijottaa silmiin yhtä aikaa, joten etukäteen ulkoa opeteltu reitti osoittaa tässä vaiheessa arvonsa.
Kun on saapunut väärässä olijan eteen, on seuraavaksi syytä ilmaista väärässä oleminen esimerkiksi näin: "Hyvä herra, uskoakseni olette väärässä. Pyytäisin teitä kohteliaasti korjaamaan virheenne kuten kunniallinen mies." Koska asia on vakava, on tärkeää suhtautua asiaan asiaankuuluvalla vakavuudella. Jos naureskelee paljon vapaa-aikanaan, on hyvä harjoitella peilin edessä vakavia ilmeitä tällaisia tilanteita varten. Suurin osa väärässä olijoista myöntää nopeasti erheensä jo tässä vaiheessa ja poistuu nopeasti paikalta. Tämä on odotettavaakin väärässä olijalta. Mutta silloin tällöin saattaa väärässä olija osoittaa poikkeuksellista suoraselkäisyyttä, nousta hitaasti mutta katsekontaktin säilyttäen ylös ja sanoa röyhkeästi jotain tähän tapaan:
"Herra on kovin ystävällinen tuodessaan ilmi oman näkemyksensä, mutta voin taata, että huolenne on täysin aiheetonta. Laajoilla matkoillani ympäri maailmaa olen erityisesti tutustunut Borneon Machiguenga-heimon matzue-puukeihäiden ballistisiin ominaisuuksiin. Elin Machiguengojen parissa 25 vuotta, jona aikana heimo, joka ei koskaan aiemmin ollut nähnyt valkoista miestä, hyväksyi minut soturiensa joukkoon. Metsästin matzue-keihäillä päivittäin vähintään 15 tuntia ja minusta kehittyi heimon ylivoimaisesti paras keihästäjä. Heimo arvosti minua niin paljon, että he antoivat minulle vaimokseni heimon kauneimman naisen ja paljastivat samalla minulle muinaisen kulta-aarteensa sijainnin. Viimeiset 5 vuotta olen kiertänyt maailmaa esitelmöimässä matzue-keihäiden ominaisuuksista maailman johtavissa yliopistoissa. Pariisin Louvressa museojohto heitti roskiin suunnattoman arvokkaita Da Vincin, Manet´n ja Rembrandtin maalauksia saadakseen tilaa Borneosta tuomilleni keihäille. Kaunis vaimoni on tässä vierelläni ja nämä miehet ympärilläni ovat Harvardin historian ja antropologian laitosten professoreita. Luulen siis, että väärässä olette te hyvä herra."
Nämä ns. asiantuntijat ovat usein kovin varmoja itsestään. Onkin tärkeää ettei missään tapauksessa anna tällaisten vakuuttaviksi tarkoitettujen monologien hämmennyttää itseään. Oikeassa olijalla on aina moraalinen velvollisuus oikaista väärässä olijoita, vaikkei sattuisi heidän naurettavasta erikoisalastaan mitään tietämäänkään. Tässä tapauksessa sopiva vastaus voisi olla tämäntapainen:
"Hyvä herra, olen kyllä kuullut teistä. Tulin juuri nimittäin itse Borneosta ja Machigeungat kertoivat minulle valkoisesta miehestä joka oli elänyt heidän parissaan yli 20 vuotta. Minulla oli suuri työ saada heimo luottamaan minuun, sillä he olivat saaneet jo tarpeekseen tästä edellisestä valkoihoisesta. He kertoivat kuinka valkoinen mies oli tullut heidän luokseen kysellen kulta-aarteesta ja yritti voittaa heidän luottamuksensa käyttäytymällä narrimaisesti, heittäen keihäitä saaliin ohi, juuttumalla kiinni liaaneihin ja muutenkin viihdyttämällä heitä naurettavan säälittävällä olemuksellaan. Vuosikausien jälkeen heimo alkoi kyllästyä miehen sekoiluihin, joten he päättivät päästä miehestä eroon lopullisesti. He alkoivat kehua miehen saalistustaitoja ja toivat hänelle muka hänen ampumiaan saaliita, jotka todellisuudessa oli piilossa olleiden heimolaisten saalistamia. Viimein kylän päällikkö pakkonaitti miehen kylän rumimmalle akalle ja antoi häälahjaksi nipun epäonnistuneita keihäänrääpäleitä. Mies katosi pian sen jälkeen kun päällikkö kertoi hänelle että muinainen kulta-aarre lepää eräällä kaukaisella suolla. Todellisuudessa kulta-aarteen sijainti säilyy yhä heimon ja minun salaisena tietona."
On tärkeää muistaa katsoa tarkasti väärässä olijan silmiin koko ajan. Oikeassa olijan intensiivisestä päättäväisyydestä vakuuttuneina väärässä olijan hännystelijät alkavat silmäillä toisiaan. Hännystelijät tarkastelevat itselleen otollisinta aikaa kääntää takkinsa ja siirtyä oikeassa olevan joukkoon. Heitä ei saa tässä vaiheessa missään nimessä painostaa. Pelkkä oikeassa oleminen riittää.
Väärässä olijan otsalta alkaa valua tässä vaiheessa hikeä ja hän pyyhkii sitä hermostuneesti hihaansa. Hän saattaa vilkuilla välillä hännystelijöihinsä etsien heistä turhaan tukea. Väärässä olijan vaimo tuijottaa miestään kysyvästi. Väärässä olija saattaa vielä kakistellen päästää suustaan jotain epämääräistä. "Mutta...mutta... siis minullahan on kuvia ja v-v-videomateriaalia. Minä sentään näin kulta-aarteen. Kyllä minä näin sen. Olen siitä lähes varma... En minä ole nyt untakaan voinut nähdä... Vai olenko?" Väärässä oleminen on siinä huono juttu, että väärässä olija ei useimmiten tiedä itse olevansa väärässä. Väärä tieto on hämärtänyt hänen itsekritiikkinsä. Pahimmassa tapauksessa väärässä olija on elänyt vuosia eräänlaisessa harhassa. Oikeassa olevasta säteilevä oikeassa olemisen intensiivinen valo saa hänet nyt tutkailemaan menneisyyttään aivan uudesta näkökulmasta ja epäilyn aallot iskevät hänen tietoisuuteensa. Ennen pitkään väärässä olija lopulta luhistuu oikeassa olemisen edessä ja kyyristyy itkemään lattialle. "Minä olen suuri antropologi. Minä tiedän että olen suuri antropologi..nyyh nyyh." Vastuuntuntoinen oikeassa olija tässä vaiheessa tarjoaa luhistuneelle ihmisrauniolle muutamia lohdutuksen sanoja. Eihän hän olisi mitenkään voinut tietää, että törmää sattumalta oikeassa olijaan.
Aluksi on erityisen tärkeää tarkastaa tarkoin lyhin reitti väärässä olijan läheisyyteen. Jos välillä on pöytiä, tuoleja ynnä muutta rekvisiittaa, on hyvä opetella nopeasti niiden sijainnit. Tähän ei saa kulua sekunnin kymmenystä enempää, sillä oikeassa olijan pitää kiirehtiä tuomaan esille oma paikallaolonsa mahdollisimman kunnioitusta herättävästi. Hyvä idea on kouraista jokin lähistöllä oleva esine, esimerkiksi maljakko tai massiivipuusta rakennettu ruokapöytä, ja viskaista se lähimpään seinään. Jos seinän vierustalla oleilee ihmisiä, on kohteliasta pyytä heitä siirtymään tai vaihtoehtoisesti tähdätä hieman sivuun. Seuraavaksi tulee ottaa katsekontakti väärässä olijaan ja siirtyä selkä suorassa hänen läheisyyteensä. On yllättävän vaikea kävellä ja tuijottaa silmiin yhtä aikaa, joten etukäteen ulkoa opeteltu reitti osoittaa tässä vaiheessa arvonsa.
Kun on saapunut väärässä olijan eteen, on seuraavaksi syytä ilmaista väärässä oleminen esimerkiksi näin: "Hyvä herra, uskoakseni olette väärässä. Pyytäisin teitä kohteliaasti korjaamaan virheenne kuten kunniallinen mies." Koska asia on vakava, on tärkeää suhtautua asiaan asiaankuuluvalla vakavuudella. Jos naureskelee paljon vapaa-aikanaan, on hyvä harjoitella peilin edessä vakavia ilmeitä tällaisia tilanteita varten. Suurin osa väärässä olijoista myöntää nopeasti erheensä jo tässä vaiheessa ja poistuu nopeasti paikalta. Tämä on odotettavaakin väärässä olijalta. Mutta silloin tällöin saattaa väärässä olija osoittaa poikkeuksellista suoraselkäisyyttä, nousta hitaasti mutta katsekontaktin säilyttäen ylös ja sanoa röyhkeästi jotain tähän tapaan:
"Herra on kovin ystävällinen tuodessaan ilmi oman näkemyksensä, mutta voin taata, että huolenne on täysin aiheetonta. Laajoilla matkoillani ympäri maailmaa olen erityisesti tutustunut Borneon Machiguenga-heimon matzue-puukeihäiden ballistisiin ominaisuuksiin. Elin Machiguengojen parissa 25 vuotta, jona aikana heimo, joka ei koskaan aiemmin ollut nähnyt valkoista miestä, hyväksyi minut soturiensa joukkoon. Metsästin matzue-keihäillä päivittäin vähintään 15 tuntia ja minusta kehittyi heimon ylivoimaisesti paras keihästäjä. Heimo arvosti minua niin paljon, että he antoivat minulle vaimokseni heimon kauneimman naisen ja paljastivat samalla minulle muinaisen kulta-aarteensa sijainnin. Viimeiset 5 vuotta olen kiertänyt maailmaa esitelmöimässä matzue-keihäiden ominaisuuksista maailman johtavissa yliopistoissa. Pariisin Louvressa museojohto heitti roskiin suunnattoman arvokkaita Da Vincin, Manet´n ja Rembrandtin maalauksia saadakseen tilaa Borneosta tuomilleni keihäille. Kaunis vaimoni on tässä vierelläni ja nämä miehet ympärilläni ovat Harvardin historian ja antropologian laitosten professoreita. Luulen siis, että väärässä olette te hyvä herra."
Nämä ns. asiantuntijat ovat usein kovin varmoja itsestään. Onkin tärkeää ettei missään tapauksessa anna tällaisten vakuuttaviksi tarkoitettujen monologien hämmennyttää itseään. Oikeassa olijalla on aina moraalinen velvollisuus oikaista väärässä olijoita, vaikkei sattuisi heidän naurettavasta erikoisalastaan mitään tietämäänkään. Tässä tapauksessa sopiva vastaus voisi olla tämäntapainen:
"Hyvä herra, olen kyllä kuullut teistä. Tulin juuri nimittäin itse Borneosta ja Machigeungat kertoivat minulle valkoisesta miehestä joka oli elänyt heidän parissaan yli 20 vuotta. Minulla oli suuri työ saada heimo luottamaan minuun, sillä he olivat saaneet jo tarpeekseen tästä edellisestä valkoihoisesta. He kertoivat kuinka valkoinen mies oli tullut heidän luokseen kysellen kulta-aarteesta ja yritti voittaa heidän luottamuksensa käyttäytymällä narrimaisesti, heittäen keihäitä saaliin ohi, juuttumalla kiinni liaaneihin ja muutenkin viihdyttämällä heitä naurettavan säälittävällä olemuksellaan. Vuosikausien jälkeen heimo alkoi kyllästyä miehen sekoiluihin, joten he päättivät päästä miehestä eroon lopullisesti. He alkoivat kehua miehen saalistustaitoja ja toivat hänelle muka hänen ampumiaan saaliita, jotka todellisuudessa oli piilossa olleiden heimolaisten saalistamia. Viimein kylän päällikkö pakkonaitti miehen kylän rumimmalle akalle ja antoi häälahjaksi nipun epäonnistuneita keihäänrääpäleitä. Mies katosi pian sen jälkeen kun päällikkö kertoi hänelle että muinainen kulta-aarre lepää eräällä kaukaisella suolla. Todellisuudessa kulta-aarteen sijainti säilyy yhä heimon ja minun salaisena tietona."
On tärkeää muistaa katsoa tarkasti väärässä olijan silmiin koko ajan. Oikeassa olijan intensiivisestä päättäväisyydestä vakuuttuneina väärässä olijan hännystelijät alkavat silmäillä toisiaan. Hännystelijät tarkastelevat itselleen otollisinta aikaa kääntää takkinsa ja siirtyä oikeassa olevan joukkoon. Heitä ei saa tässä vaiheessa missään nimessä painostaa. Pelkkä oikeassa oleminen riittää.
Väärässä olijan otsalta alkaa valua tässä vaiheessa hikeä ja hän pyyhkii sitä hermostuneesti hihaansa. Hän saattaa vilkuilla välillä hännystelijöihinsä etsien heistä turhaan tukea. Väärässä olijan vaimo tuijottaa miestään kysyvästi. Väärässä olija saattaa vielä kakistellen päästää suustaan jotain epämääräistä. "Mutta...mutta... siis minullahan on kuvia ja v-v-videomateriaalia. Minä sentään näin kulta-aarteen. Kyllä minä näin sen. Olen siitä lähes varma... En minä ole nyt untakaan voinut nähdä... Vai olenko?" Väärässä oleminen on siinä huono juttu, että väärässä olija ei useimmiten tiedä itse olevansa väärässä. Väärä tieto on hämärtänyt hänen itsekritiikkinsä. Pahimmassa tapauksessa väärässä olija on elänyt vuosia eräänlaisessa harhassa. Oikeassa olevasta säteilevä oikeassa olemisen intensiivinen valo saa hänet nyt tutkailemaan menneisyyttään aivan uudesta näkökulmasta ja epäilyn aallot iskevät hänen tietoisuuteensa. Ennen pitkään väärässä olija lopulta luhistuu oikeassa olemisen edessä ja kyyristyy itkemään lattialle. "Minä olen suuri antropologi. Minä tiedän että olen suuri antropologi..nyyh nyyh." Vastuuntuntoinen oikeassa olija tässä vaiheessa tarjoaa luhistuneelle ihmisrauniolle muutamia lohdutuksen sanoja. Eihän hän olisi mitenkään voinut tietää, että törmää sattumalta oikeassa olijaan.
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Barack Obama ei ole afro-amerikkalainen
Yhdysvaltain uudella presidentillä Barack Obamalla ei ole helppoa. Tuskin kehenkään presidenttiin on ladattu yhtä paljon suuria odotuksia. En keksi näille epärealistisille odotuksille mitään muuta syytä kuin sen että Obama on musta. Koska hän on musta, hän ei ilmeisesti voi tietenkään olla julma ja itsekäs valkoinen mies. Ei ei. Musta presidentti on tietenkin erilainen. Hänellä on kosketus afro-amerikkalaisiin juuriinsa. Hän on nähnyt USAn sotilaallisen julmuuden levittäytyvän maailman ylle uhkaavana valkoisena lakanana. Tämän vuoksi hän tietenkin saa heti aikaiseksi rauhan Lähi-itään, parantaa syövän ja estää ilmastokatastrofin.
Barack Hussein Obama ei ole afro-amerikkalainen. Koko termi itsessään on jo naurettava. Eihän Yhdysvaltojen valkoisiakaan kutsuta euro-amerikkalaisiksi. Ja sitä paitsi tummaihoisia asuu paljon myös esimerkiksi Brasiliassa, joka siis on myös Amerikkaa. Joka tapauksessa afro-amerikkalaisilla tarkoitetaan Yhdysvalloissa eläviä tummaihoisia Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä, joista lähes kaikki asuvat tällä hetkellä USAn köyhissä lähiöissä, syvästi uskonnollisissa yhteisöissä. Kuten viime kirjoituksessa mainitsin, näiden afro-amerikkalaisten ahdinko on todella syvällä. Useat miehistä päätyy vankilaan ja todella harva päätyy yliopistoon.
Obama olisikin säkenöivä poikkeus, jos hän siis oikeasti olisi afro-amerikkalainen. Obama kuitenkin syntyi Hawaiissa, valkoiselle antropologille ja kenialaiselle ekonomistille. Antropologiäiti oli agnostikko, isä oli ateismiin kääntynyt entinen muslimi. Vanhempien eron jälkeen pikku-Obama sai isäpuolekseen myöskin uskontoon niuvasti suhtautuvan indonesialaisen geologin. Obama siis asui lapsuutensa manneramerikan ulkopuolella, Hawaiissa ja Indonesiassa, kävi hienoja yksityiskouluja ja sai kasvatuksensa ei-uskonnollisilta tiedemiehiltä. Ei paljoa kauemmaksi afro-amerikkalaisuudesta voisi mennä. Itse afro-amerikkalaisuuteen Obama tutustui vasta aikuisena mustien kirkkojen parissa tehdyn työn kautta. Valkoisiin kollegoihinsa verrattuna Obaman erikoislaatuisuus ei tule ihonväristä, vaan kosmopoliittisesta, sekulaaris-humanistisesta ja akateemisesta kasvuympäristöstä. Kuinka hyvin Obama on tämän lapsuuden etumatkan hyödyntänyt onkin sitten eri asia. Jotain kertoo se, että mies kääntyi uskoon aikuisena. Ensimmäinen ateistipresidentti, tai edes ensimmäinen ateistisenaattori olisikin ollut liikaa pyydetty.
Barack Hussein Obama ei ole afro-amerikkalainen. Koko termi itsessään on jo naurettava. Eihän Yhdysvaltojen valkoisiakaan kutsuta euro-amerikkalaisiksi. Ja sitä paitsi tummaihoisia asuu paljon myös esimerkiksi Brasiliassa, joka siis on myös Amerikkaa. Joka tapauksessa afro-amerikkalaisilla tarkoitetaan Yhdysvalloissa eläviä tummaihoisia Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä, joista lähes kaikki asuvat tällä hetkellä USAn köyhissä lähiöissä, syvästi uskonnollisissa yhteisöissä. Kuten viime kirjoituksessa mainitsin, näiden afro-amerikkalaisten ahdinko on todella syvällä. Useat miehistä päätyy vankilaan ja todella harva päätyy yliopistoon.
Obama olisikin säkenöivä poikkeus, jos hän siis oikeasti olisi afro-amerikkalainen. Obama kuitenkin syntyi Hawaiissa, valkoiselle antropologille ja kenialaiselle ekonomistille. Antropologiäiti oli agnostikko, isä oli ateismiin kääntynyt entinen muslimi. Vanhempien eron jälkeen pikku-Obama sai isäpuolekseen myöskin uskontoon niuvasti suhtautuvan indonesialaisen geologin. Obama siis asui lapsuutensa manneramerikan ulkopuolella, Hawaiissa ja Indonesiassa, kävi hienoja yksityiskouluja ja sai kasvatuksensa ei-uskonnollisilta tiedemiehiltä. Ei paljoa kauemmaksi afro-amerikkalaisuudesta voisi mennä. Itse afro-amerikkalaisuuteen Obama tutustui vasta aikuisena mustien kirkkojen parissa tehdyn työn kautta. Valkoisiin kollegoihinsa verrattuna Obaman erikoislaatuisuus ei tule ihonväristä, vaan kosmopoliittisesta, sekulaaris-humanistisesta ja akateemisesta kasvuympäristöstä. Kuinka hyvin Obama on tämän lapsuuden etumatkan hyödyntänyt onkin sitten eri asia. Jotain kertoo se, että mies kääntyi uskoon aikuisena. Ensimmäinen ateistipresidentti, tai edes ensimmäinen ateistisenaattori olisikin ollut liikaa pyydetty.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)