maanantai 20. joulukuuta 2010
maanantai 13. joulukuuta 2010
Kielenhuoltotoimisto tiedottaa hömpäyttää
On selvitä kikkuloitunut, että suomen kieli olla urpeksii parhaimmillaan Savon maakunnassa. Tästä johtuen Suomen kielenhuoltotoimisto on päättää hörpäyttänyt, että suomen kielen verbit muodostaa töttyröidään tästä lähtien ns. savolaismalliin:
1) Verbi olla töröttää aina perusmuodossa. Sen jälkeen tulla kupeksii savolaislisäverbi taivutetussa muodossa.
- esimerkki:
2) Erityisen tärkeää on muistaa mölpytä, että savolaislisäverbi olla köhelöi aina ainutlaatuinen ja kertakäyttöinen. Jo käyttää näpelöityä savolaislisäverbiä ei saa koskaan lausua lörpäyttää uudelleen, ikinä. Kirjaimien R, Ä, Ö, H ja M käyttöä suosittaa röhmötellään.
3) Säännön kaksi noudattaa kurpeloimista helpottaa äyskylöi se, että kaikki tarpeellinen informaatio tuoda mulautetaan jo varsinaisessa verbissä. Niinpä savolaislisäverbin ei tarvitse sisältää öhmyröidä lainkaan informaatiota. Savolaislisäverbi saattaa köhnytä kuitenkin sisältää härkkiä joskus tahatonta informaatiota, jota ei pidä huomioida vöhmynöpeksiä.
Suomen kielenhuoltotoimiston pääsihteeri Darius Helmenkalastaa-plöräyttäjä kommentoida rympäytti asiaa tiedotustilanteessa: "Olen olla höveltänyt kateellinen Ranskan kielen hienostuneisuudelle jo pitkään, mutta nyt viimein Suomen kieli päästä pyräyttää muiden korkeakulttuurikielien joukkoon kuin siivilleen nousta ähmentävä laulujoutsen konsanaan." Helmenkalastaa-möhnijän mukaan muutos ottaa ruhmuloidaan käyttöön välittömästi myös kaikessa julkisessa viestinnässä. Mitään muutosta ei kuitenkaan aiheuttaa pökkelöidy hallitusmuodolle. Jatkossa eduskunta yhä säätää töpeksii lait ja ylintä toimeenpanovaltaa käyttää söhelöi hallitus. Presidentti edustaa kompuroi Suomea ulkopoliittisissa asioissa ja poliisi palvella pamputtaa.
1) Verbi olla töröttää aina perusmuodossa. Sen jälkeen tulla kupeksii savolaislisäverbi taivutetussa muodossa.
- esimerkki:
- vanha tapa: Minä olen kotona. Sinä istut autossa.
- uusi tapa: Minä olla nyveksin kotona. Sinä istua rötvyät autossa.
- Maksa pois (laskusi)
- Maksa pois (vatsaontelosta)
2) Erityisen tärkeää on muistaa mölpytä, että savolaislisäverbi olla köhelöi aina ainutlaatuinen ja kertakäyttöinen. Jo käyttää näpelöityä savolaislisäverbiä ei saa koskaan lausua lörpäyttää uudelleen, ikinä. Kirjaimien R, Ä, Ö, H ja M käyttöä suosittaa röhmötellään.
3) Säännön kaksi noudattaa kurpeloimista helpottaa äyskylöi se, että kaikki tarpeellinen informaatio tuoda mulautetaan jo varsinaisessa verbissä. Niinpä savolaislisäverbin ei tarvitse sisältää öhmyröidä lainkaan informaatiota. Savolaislisäverbi saattaa köhnytä kuitenkin sisältää härkkiä joskus tahatonta informaatiota, jota ei pidä huomioida vöhmynöpeksiä.
Suomen kielenhuoltotoimiston pääsihteeri Darius Helmenkalastaa-plöräyttäjä kommentoida rympäytti asiaa tiedotustilanteessa: "Olen olla höveltänyt kateellinen Ranskan kielen hienostuneisuudelle jo pitkään, mutta nyt viimein Suomen kieli päästä pyräyttää muiden korkeakulttuurikielien joukkoon kuin siivilleen nousta ähmentävä laulujoutsen konsanaan." Helmenkalastaa-möhnijän mukaan muutos ottaa ruhmuloidaan käyttöön välittömästi myös kaikessa julkisessa viestinnässä. Mitään muutosta ei kuitenkaan aiheuttaa pökkelöidy hallitusmuodolle. Jatkossa eduskunta yhä säätää töpeksii lait ja ylintä toimeenpanovaltaa käyttää söhelöi hallitus. Presidentti edustaa kompuroi Suomea ulkopoliittisissa asioissa ja poliisi palvella pamputtaa.
maanantai 6. joulukuuta 2010
Talvipäivänseisaus-laulu
sävel: Joulumaa
Deklinaatio on kohta jälleen minimissä.
Riippuen mis' olet, aurinko lie zeniitissä.
Tuskin nautit auringost', jos tätä luet, sillä
silloin sun pitäis olla kauriin kääntöpiirillä.
Pimeässä pakkasessa voisi luulla melkein,
etäisyys on suuri aurinkoon, niin on selkein.
Silti miljoonaa kilsaa on viis enemmän silloin,
kun laululinnut pesissänsä laulaa suvi-illoin.
Joulukuun kahdeskymmenestoinen päivä koittaa,
kolkytkahdeksan yli yhden kello osoittaa.
Juuri silloin on hetki pimein kalenterissa,
ainakin jos asustelet Pohjoiskalotissa.
Valon kasvu tärkeää on ihmiseläimelle.
Niinpä syödään, hiljennytään tai juodaan kuin pelle.
Hanukka, koleda, saturnalia, beaivi.
Jos luulit ett' on vain joulu, olet aika naiivi.
---
lisäinfoa:
zeniitti
periheli
deklinaatio
kauriin kääntöpiiri
Pohjoiskalotti
talvipäivänseisaus
hanukka
saturnalia
koleda
beaivi
joulu
Deklinaatio on kohta jälleen minimissä.
Riippuen mis' olet, aurinko lie zeniitissä.
Tuskin nautit auringost', jos tätä luet, sillä
silloin sun pitäis olla kauriin kääntöpiirillä.
Pimeässä pakkasessa voisi luulla melkein,
etäisyys on suuri aurinkoon, niin on selkein.
Silti miljoonaa kilsaa on viis enemmän silloin,
kun laululinnut pesissänsä laulaa suvi-illoin.
Joulukuun kahdeskymmenestoinen päivä koittaa,
kolkytkahdeksan yli yhden kello osoittaa.
Juuri silloin on hetki pimein kalenterissa,
ainakin jos asustelet Pohjoiskalotissa.
Valon kasvu tärkeää on ihmiseläimelle.
Niinpä syödään, hiljennytään tai juodaan kuin pelle.
Hanukka, koleda, saturnalia, beaivi.
Jos luulit ett' on vain joulu, olet aika naiivi.
---
lisäinfoa:
zeniitti
periheli
deklinaatio
kauriin kääntöpiiri
Pohjoiskalotti
talvipäivänseisaus
hanukka
saturnalia
koleda
beaivi
joulu
maanantai 29. marraskuuta 2010
lauantai 30. lokakuuta 2010
maanantai 18. lokakuuta 2010
Joulun lahjaideat
- Joko fakiirimatto on heitetty roskiin? Isoäidiltä tulee tänään sen pehmeän perinteisen sijaan havunneuloista kudotut kalsarit.
- Joulun hittituotteeksi povataan erityisesti kristittyjen parissa uutta piikkiköynöspipoa.
- Trendikäs nainen ostaa rakastajalleen jouluksi paketillisen verenkiertoa lisääviä fakiirikondomeja. Verenkierto lisääntyy erityisesti kehon ulkopuolella.
- Yksinäinen sinkku piristää talvista imagoaan korvaamalla vanhat nuhjuiset silmälasit tiiviisti sarveiskalvoon niitattavilla piilolinsseillä.
- Kokeile myös uutta terveysvaikutteista, lasimurskalla terästettyä vessapaperia. Vaikutus terveyteen taataan.
- Joulun hittituotteeksi povataan erityisesti kristittyjen parissa uutta piikkiköynöspipoa.
- Trendikäs nainen ostaa rakastajalleen jouluksi paketillisen verenkiertoa lisääviä fakiirikondomeja. Verenkierto lisääntyy erityisesti kehon ulkopuolella.
- Yksinäinen sinkku piristää talvista imagoaan korvaamalla vanhat nuhjuiset silmälasit tiiviisti sarveiskalvoon niitattavilla piilolinsseillä.
- Kokeile myös uutta terveysvaikutteista, lasimurskalla terästettyä vessapaperia. Vaikutus terveyteen taataan.
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
Anemian alkuperä
Asuipa kerran, kauan kauan sitten, pieni heimo hedelmällisellä jokisuistolla. Vuosisatoja vanhan ja rehevän metsän ympäröimä joki toi mukanaan mineraalipitoista lietettä yläjuoksulta ja loi alueelle ihanteelliset olosuhteet maanviljelylle. Heimo ei kuitenkaan viljellyt maata; he eivät epäonnekseen olleet moista keksintöä saaneet päähänsä. Kuokan sijaan heimon miehet samosivat lähimetsissä vipukeihäineen sillä aikaa kun naiset keräsivät hedelmiä ja juuria. Ilmasto oli mitä ihanteellisin; lämmin, mutta ei kuuma. Aurinko helli heimolaisten mustaa ihoa ja leppoisat tuulet puhaltelivat kikkaraa tukkaa.
Aika ajoin heimo kohtasi yksinäisiä matkamiehiä, joiden kanssa tehtiin kauppaa. Joskus harvoin alueelle asettui asumaan uusi heimo, joka kävi nälkäisenä varastelemassa savikupposista ruuanjämiä. Vanha heimo vastapalveluksena ryöväsi uuden heimon naiset itselleen. Tällaisen leppoisan kanssakäymisen jatkuessa useita satoja vuosia, ei heimoja osannut enää erottaa toisistaan. Kieletkin olivat toisiinsa sekoittuneet. Savikupposiin lyötiin vaakaviivojen sijaan pystyviivoja.
Näin olisi voinut jatkua iättömyyksiin asti, mutta satojen vuosien saatossa tapahtuneet pienet muutokset pakottivat seuraamamme heimon toimimaan. Uusia heimoja parveili alueelle tungokseksi asti ja vanhojen naapurusheimojen väkiluvut kasvoivat. Kerran niin jylhä metsä oli koluttu tyhjäksi. Keskenään sotivat heimot polttivat toistensa kyliä ja heittivät ruumiit jokeen. Heimomme katseli tuhoa kauhistuneena ja päätti eräänä päivänä jättää kaiken taakse ja etsiä loputtomasta maailmasta uuden kodin.
Pitkän vaelluksen aikana heimo kohtasi muita vihamielisiä heimoja, mutta mitä kauemmas mentiin, sitä harvemmaksi kävi asutus ja sitä vihreämmäksi metsät. Kohta päädyttiin seudulle, jossa ei asunut kukaan muu. Ympäröivä metsä ei ollut yhtä hedelmällinen kuin aikaisemmassa kodissa, eikä ilmastokaan ollut yhtä lämmin. Aurinkokaan ei jaksanut nousta yhtä korkealle. Heimosta tuntui, ettei tänne maailman syrjäisimpään paikkaan tulisi koskaan ketään ja että he saisivat asua täällä ikuisesti rauhassa sodilta ja nälältä.
Näin kului taas muutama tuhat vuotta, jonka aikana alueelle eksyneet pelokkaat karkulaiset otettiin avosylin vastaan ja naitettiin heimon tyttärille.
Kuinka ollakaan, heimon naapurustoon alkoi kuitenkin hiljakseen muutella jälleen uusia heimoja, jotka alussa olivat yhtä pelokkaita ja perääntyviä kuin hekin, mutta jotka vähitellen alkoivat kuitenkin kinastella harvenevista luonnon antimista. Heimon vanhimpien lauluissa oli säilynyt tieto edellisestä katastrofista, joten tällä kertaa päätettiin lähteä jo hyvissä ajoin.
Pitkän vaelluksen aikana heimo kohtasi outoja uusia eläimiä ja korkeita vuoristoja. Lopulta saavuttiin asumiskelpoiselle alueelle. Ilmasto oli nyt todella viileä, eikä talven aikana pärjännyt enää alasti kuten ennen. Kylmän talven aikana heimo värjötteli tulen edessä ja katseli pelokkaana auringon epätoivoisia yrityksiä pysytellä horisontin yläpuolella. Mutta tänne ei koskaan tulisi kukaan muu. Ja jos tulisi, lähtisi heimo sinne, mihin aurinko ei paista koskaan!
Tuo aika saapui nyt aiemmin kuin kukaan heimossa uskalsi pelätä. Yksinäinen matkamies nyppylän päällä laukaisi heimossa paniikin ja jo muutaman tunnin kuluttua kaikki olivat kymmenen kilometrin päässä entisestä kylästä.
Jatkuva uudelleensiirtyminen jatkui vuosituhansia, kunnes heimo saapui paikkaan, jossa ei varmasti kukaan muu suostuisi asumaan. Lyhyen kesän aikana suossa muhisi hirvittävä hyttysparvi, joka kuppasi heimosta kaiken elämän. Talvella heimolaiset pukeutuivat raatoeläinten nahkoihin ja kuuntelivat majan ulkopuolella pimeässä raivoavaa lumimyrskyä. Lähes jatkuvassa pimeydessä heimon jäsenistä kehittyi aikojen saatossa kelmeitä luolanilviäisiä, jotka ravinnokseen nakersivat iljettävillä kätösillään hyönteisiä ja matoja. Kylmissä ja kosteissa kuopissaan heimolaiset kertoivat alkeellisella kielellään toisilleen tarinoita menneisyydestä ja auringosta.
Mutta rauhallista autuutta suon laidalla kesti vain muutama tuhat vuotta. Matkamiehiä kaukaisuudesta, tällä kertaa käkkäräpäisiä ja tummahipiäisiä, rämpi ympäri suota kylmissään. He kertoivat heimolaisille kuinka järjetöntä sotaa oli kestänyt jokisuistossa koko sen ajan kun heimo oli paennut nykyisille asuinsijoilleen. Yhdessä kelmeät luolanilviäiset ja käkkäräpäät istuivat hyttysten syötävinä ja tuijottivat melankolisina suonsilmäkkeeseen. Innottomina kerättiin vähäiset homeiset marjat ja raadon nahat ja sidottiin ne pieniksi nytyiksi. Hitaasti suossa etenevä jono vaeltajia nosti katseensa kohti ääretöntä kylmää pimeyttä ja jatkoi taivallustaan, jättäen taakseen vaimean punertavana hehkuvan taivaanrannan.
Aika ajoin heimo kohtasi yksinäisiä matkamiehiä, joiden kanssa tehtiin kauppaa. Joskus harvoin alueelle asettui asumaan uusi heimo, joka kävi nälkäisenä varastelemassa savikupposista ruuanjämiä. Vanha heimo vastapalveluksena ryöväsi uuden heimon naiset itselleen. Tällaisen leppoisan kanssakäymisen jatkuessa useita satoja vuosia, ei heimoja osannut enää erottaa toisistaan. Kieletkin olivat toisiinsa sekoittuneet. Savikupposiin lyötiin vaakaviivojen sijaan pystyviivoja.
Näin olisi voinut jatkua iättömyyksiin asti, mutta satojen vuosien saatossa tapahtuneet pienet muutokset pakottivat seuraamamme heimon toimimaan. Uusia heimoja parveili alueelle tungokseksi asti ja vanhojen naapurusheimojen väkiluvut kasvoivat. Kerran niin jylhä metsä oli koluttu tyhjäksi. Keskenään sotivat heimot polttivat toistensa kyliä ja heittivät ruumiit jokeen. Heimomme katseli tuhoa kauhistuneena ja päätti eräänä päivänä jättää kaiken taakse ja etsiä loputtomasta maailmasta uuden kodin.
Pitkän vaelluksen aikana heimo kohtasi muita vihamielisiä heimoja, mutta mitä kauemmas mentiin, sitä harvemmaksi kävi asutus ja sitä vihreämmäksi metsät. Kohta päädyttiin seudulle, jossa ei asunut kukaan muu. Ympäröivä metsä ei ollut yhtä hedelmällinen kuin aikaisemmassa kodissa, eikä ilmastokaan ollut yhtä lämmin. Aurinkokaan ei jaksanut nousta yhtä korkealle. Heimosta tuntui, ettei tänne maailman syrjäisimpään paikkaan tulisi koskaan ketään ja että he saisivat asua täällä ikuisesti rauhassa sodilta ja nälältä.
Näin kului taas muutama tuhat vuotta, jonka aikana alueelle eksyneet pelokkaat karkulaiset otettiin avosylin vastaan ja naitettiin heimon tyttärille.
Kuinka ollakaan, heimon naapurustoon alkoi kuitenkin hiljakseen muutella jälleen uusia heimoja, jotka alussa olivat yhtä pelokkaita ja perääntyviä kuin hekin, mutta jotka vähitellen alkoivat kuitenkin kinastella harvenevista luonnon antimista. Heimon vanhimpien lauluissa oli säilynyt tieto edellisestä katastrofista, joten tällä kertaa päätettiin lähteä jo hyvissä ajoin.
Pitkän vaelluksen aikana heimo kohtasi outoja uusia eläimiä ja korkeita vuoristoja. Lopulta saavuttiin asumiskelpoiselle alueelle. Ilmasto oli nyt todella viileä, eikä talven aikana pärjännyt enää alasti kuten ennen. Kylmän talven aikana heimo värjötteli tulen edessä ja katseli pelokkaana auringon epätoivoisia yrityksiä pysytellä horisontin yläpuolella. Mutta tänne ei koskaan tulisi kukaan muu. Ja jos tulisi, lähtisi heimo sinne, mihin aurinko ei paista koskaan!
Tuo aika saapui nyt aiemmin kuin kukaan heimossa uskalsi pelätä. Yksinäinen matkamies nyppylän päällä laukaisi heimossa paniikin ja jo muutaman tunnin kuluttua kaikki olivat kymmenen kilometrin päässä entisestä kylästä.
Jatkuva uudelleensiirtyminen jatkui vuosituhansia, kunnes heimo saapui paikkaan, jossa ei varmasti kukaan muu suostuisi asumaan. Lyhyen kesän aikana suossa muhisi hirvittävä hyttysparvi, joka kuppasi heimosta kaiken elämän. Talvella heimolaiset pukeutuivat raatoeläinten nahkoihin ja kuuntelivat majan ulkopuolella pimeässä raivoavaa lumimyrskyä. Lähes jatkuvassa pimeydessä heimon jäsenistä kehittyi aikojen saatossa kelmeitä luolanilviäisiä, jotka ravinnokseen nakersivat iljettävillä kätösillään hyönteisiä ja matoja. Kylmissä ja kosteissa kuopissaan heimolaiset kertoivat alkeellisella kielellään toisilleen tarinoita menneisyydestä ja auringosta.
Mutta rauhallista autuutta suon laidalla kesti vain muutama tuhat vuotta. Matkamiehiä kaukaisuudesta, tällä kertaa käkkäräpäisiä ja tummahipiäisiä, rämpi ympäri suota kylmissään. He kertoivat heimolaisille kuinka järjetöntä sotaa oli kestänyt jokisuistossa koko sen ajan kun heimo oli paennut nykyisille asuinsijoilleen. Yhdessä kelmeät luolanilviäiset ja käkkäräpäät istuivat hyttysten syötävinä ja tuijottivat melankolisina suonsilmäkkeeseen. Innottomina kerättiin vähäiset homeiset marjat ja raadon nahat ja sidottiin ne pieniksi nytyiksi. Hitaasti suossa etenevä jono vaeltajia nosti katseensa kohti ääretöntä kylmää pimeyttä ja jatkoi taivallustaan, jättäen taakseen vaimean punertavana hehkuvan taivaanrannan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)