Homot. Hyi helvetti. Ajattele nyt, kaksi miestä syleilee toisiaan kiihkeästi. Oksettavaa. Kaikkea sitä pitää kokolihaa syövän jumalaa pelkäävän heteromiehen kestää.
Onneksi meillä on kirkko.
Tutustumme tänään kirkon uudistuneeseen pro hetero -projektiin. Kuopion kuolemantuomiokirkon portailla kanssani istuu kaapuasuinen hiippapiisparovasti Teuvo "Angel" Kiirastuli. Teuvo, mistä pro-hetero -projektissa on kyse?
"Kirkko on jo vuosituhansia taistellut homoutta vastaan, mutta nyt viime vuosikymmeninä otteemme on kirvonnut pahasti. Tiesimme, että jotain on tehtävä ja pian. Muuten saattaisimme pian löytää itsemme irstaista homoluolista nahka-asuisina ja rintakarvat esillä."
Kuulostaa pahalta, mutta kerro toki lisää.
"Olimme pitkään epäilleet, että lähestymistapamme oli ollut puutteellinen. Sitten saimme tietoomme, että homous suorastaan rehottaa myös eläinten keskuudessa. Tiesimme heti mitä tehdä. Muodostimme vapaaehtoisista seurakuntalaisista homontorjunta-armeijan ja lähetimme heidät lähimpään viidakkoon. Tiesitkö muuten, että jopa 95% kirahvien astumisista on urosten välisiä?"
Sitäpä en tiennytkään. Mutta mitä asialle voi tehdä?
"Projekti on todella suuritöinen, mutta onneksi eläinten kanssa on sentään helpompi toimia kuin ihmisten kanssa. Olemme esimerkiksi löytäneet useita paatuneita urossorsia, jotka ovat eläneet homoliitossa koko ikänsä. Ne ovat jopa törkeästi hakeutuneet heterosuhteisiin saadakseen itselleen jälkikasvua ja sitten munien ilmaannuttua potkineet kolmannen pyörän pesästä ulos. Tällainen toiminta olisi kammottavaa jos se leviäisi ihmisten keskuuteen. Näiden sorsien tapauksessa voimme kuitenkin puuttua asiaan jo varhain ja pelastaa sorsalapsukaiset perverssiltä perhehelvetiltä. Teimmekin niin, että lennätimme toisen homosorsan maapallon toiselle puolelle. Munista teimme omeletin."
Kuinka hyviä tuloksia olette saaneet tähän mennessä?
"Eläimillähän ei ole sielua, joka tarvitsisi pelastusta. Uskomme kuitenkin, että puuttumalla eläinten perversioihin, sielunvihollisen ote kirpoaa myös ihmisistä. Tämä on siis jonkinlaista jatkoa Nooan työlle. Nisäkkäitä onkin todella helppo käsitellä. Suurimmat ongelmat meillä on kaikkein yksinkertaisimpien olentojen parissa. Kastemadot esimerkiksi ovat kaksineuvoisia, eikä Raamattu valitettavasti puhu mitään kaksineuvoisten perhesuhteista. Olemmekin joutuneet tässä hieman soveltamaan. Kastemadothan pystyvät hedelmöittämään toinen toisensa, joten on usein vaikea päätellä kumpi on oikeastaan mies ja kumpi nainen. Olemme helpottaneet asiaa niin, että kastroimme madoilta toiset sukuelimet, jolloin jäljelle jää vain uroksen tai naaraan välineet. Sen jälkeen olemme pukeneet miesmadoille housut ja paidan ja naismadoille hameen."
Kuulostaa upealta! Biologian ei pitäisikään olla este miehen ja naisen pyhälle liitolle.
"Näinhän se tietenkin on. Olemme kuitenkin kohdanneet lähes ylitsepääsemättömiä ongelmia erityisesti hyönteisten ja muiden pikkuolioiden kanssa. Mehiläiset ja muut sosiaaliset hyönteiset ovat hankalia tapauksia. Yhden naaraan ympärille muodostuva osittain seksuaalinen ja osittain aseksuaalinen yhteisö on niin kieroutunut turmion luola, että olemme lähes vaipuneet epätoivoon. Mehiläisten tapauksessa ainoa asia minkä olemme tähän mennessä voineet tehdä on että olemme asettaneet pesään kuningattaren vierelle muovailuvahasta muotoillun mehiläiskuninkaan. Epätoivoista ehkä, mutta jospa kuningas herättäisi kuningattaren mielen syövereissä pienen pilkahduksen, kaipauksen miehen turvalliseen kainaloon."
Työtä siis taitaa riittää vielä paljon?
"Työtä riittää paljon, mutta myös palkinto on mahtava. Mikään ei korvaa sitä suurta tunnetta kun on saattanut paatuneet homohyeenat oikealle polulle ja näkee omin silmin kuinka naarashyeenat söpösti ahertavat keittiössä ja uroshyeenat istuskelevat sohvalla ja lukevat lehteä ja lapsihyeenat leikkivät lattialla. Kyllä siinä sielu lepää."
Seurassani oli siis Kuopion kuolemantuomiokirkon piispahiippakapituli Teuvo "Animal" Kiirastuli.
Tänään täältä tähän.
tiistai 30. kesäkuuta 2009
keskiviikko 17. kesäkuuta 2009
Oikeassa olemisen opas
Aina silloin tällöin törmää ihmiseen, joka varovaisella äänellä ilmaisee oman typerän mielipiteensä jostain asiasta, mistä nyt sattuukin, yleensä jostain vähäpätöisestä, ja tulee ajankohtaiseksi olla oikeassa. Ihmisillä on sellainen hassu mielikuva, että oikeassa oleminen on suhteellisen helppoa ja yksinkertaista. Näin ei kuitenkaan ole, kuten tulemme seuraavaksi huomaamaan. Tai siis tarkkaan ottaen sinä tulet huomaamaan. Minä nimittäin tiedän jo tämän kaiken.
Aluksi on erityisen tärkeää tarkastaa tarkoin lyhin reitti väärässä olijan läheisyyteen. Jos välillä on pöytiä, tuoleja ynnä muutta rekvisiittaa, on hyvä opetella nopeasti niiden sijainnit. Tähän ei saa kulua sekunnin kymmenystä enempää, sillä oikeassa olijan pitää kiirehtiä tuomaan esille oma paikallaolonsa mahdollisimman kunnioitusta herättävästi. Hyvä idea on kouraista jokin lähistöllä oleva esine, esimerkiksi maljakko tai massiivipuusta rakennettu ruokapöytä, ja viskaista se lähimpään seinään. Jos seinän vierustalla oleilee ihmisiä, on kohteliasta pyytä heitä siirtymään tai vaihtoehtoisesti tähdätä hieman sivuun. Seuraavaksi tulee ottaa katsekontakti väärässä olijaan ja siirtyä selkä suorassa hänen läheisyyteensä. On yllättävän vaikea kävellä ja tuijottaa silmiin yhtä aikaa, joten etukäteen ulkoa opeteltu reitti osoittaa tässä vaiheessa arvonsa.
Kun on saapunut väärässä olijan eteen, on seuraavaksi syytä ilmaista väärässä oleminen esimerkiksi näin: "Hyvä herra, uskoakseni olette väärässä. Pyytäisin teitä kohteliaasti korjaamaan virheenne kuten kunniallinen mies." Koska asia on vakava, on tärkeää suhtautua asiaan asiaankuuluvalla vakavuudella. Jos naureskelee paljon vapaa-aikanaan, on hyvä harjoitella peilin edessä vakavia ilmeitä tällaisia tilanteita varten. Suurin osa väärässä olijoista myöntää nopeasti erheensä jo tässä vaiheessa ja poistuu nopeasti paikalta. Tämä on odotettavaakin väärässä olijalta. Mutta silloin tällöin saattaa väärässä olija osoittaa poikkeuksellista suoraselkäisyyttä, nousta hitaasti mutta katsekontaktin säilyttäen ylös ja sanoa röyhkeästi jotain tähän tapaan:
"Herra on kovin ystävällinen tuodessaan ilmi oman näkemyksensä, mutta voin taata, että huolenne on täysin aiheetonta. Laajoilla matkoillani ympäri maailmaa olen erityisesti tutustunut Borneon Machiguenga-heimon matzue-puukeihäiden ballistisiin ominaisuuksiin. Elin Machiguengojen parissa 25 vuotta, jona aikana heimo, joka ei koskaan aiemmin ollut nähnyt valkoista miestä, hyväksyi minut soturiensa joukkoon. Metsästin matzue-keihäillä päivittäin vähintään 15 tuntia ja minusta kehittyi heimon ylivoimaisesti paras keihästäjä. Heimo arvosti minua niin paljon, että he antoivat minulle vaimokseni heimon kauneimman naisen ja paljastivat samalla minulle muinaisen kulta-aarteensa sijainnin. Viimeiset 5 vuotta olen kiertänyt maailmaa esitelmöimässä matzue-keihäiden ominaisuuksista maailman johtavissa yliopistoissa. Pariisin Louvressa museojohto heitti roskiin suunnattoman arvokkaita Da Vincin, Manet´n ja Rembrandtin maalauksia saadakseen tilaa Borneosta tuomilleni keihäille. Kaunis vaimoni on tässä vierelläni ja nämä miehet ympärilläni ovat Harvardin historian ja antropologian laitosten professoreita. Luulen siis, että väärässä olette te hyvä herra."
Nämä ns. asiantuntijat ovat usein kovin varmoja itsestään. Onkin tärkeää ettei missään tapauksessa anna tällaisten vakuuttaviksi tarkoitettujen monologien hämmennyttää itseään. Oikeassa olijalla on aina moraalinen velvollisuus oikaista väärässä olijoita, vaikkei sattuisi heidän naurettavasta erikoisalastaan mitään tietämäänkään. Tässä tapauksessa sopiva vastaus voisi olla tämäntapainen:
"Hyvä herra, olen kyllä kuullut teistä. Tulin juuri nimittäin itse Borneosta ja Machigeungat kertoivat minulle valkoisesta miehestä joka oli elänyt heidän parissaan yli 20 vuotta. Minulla oli suuri työ saada heimo luottamaan minuun, sillä he olivat saaneet jo tarpeekseen tästä edellisestä valkoihoisesta. He kertoivat kuinka valkoinen mies oli tullut heidän luokseen kysellen kulta-aarteesta ja yritti voittaa heidän luottamuksensa käyttäytymällä narrimaisesti, heittäen keihäitä saaliin ohi, juuttumalla kiinni liaaneihin ja muutenkin viihdyttämällä heitä naurettavan säälittävällä olemuksellaan. Vuosikausien jälkeen heimo alkoi kyllästyä miehen sekoiluihin, joten he päättivät päästä miehestä eroon lopullisesti. He alkoivat kehua miehen saalistustaitoja ja toivat hänelle muka hänen ampumiaan saaliita, jotka todellisuudessa oli piilossa olleiden heimolaisten saalistamia. Viimein kylän päällikkö pakkonaitti miehen kylän rumimmalle akalle ja antoi häälahjaksi nipun epäonnistuneita keihäänrääpäleitä. Mies katosi pian sen jälkeen kun päällikkö kertoi hänelle että muinainen kulta-aarre lepää eräällä kaukaisella suolla. Todellisuudessa kulta-aarteen sijainti säilyy yhä heimon ja minun salaisena tietona."
On tärkeää muistaa katsoa tarkasti väärässä olijan silmiin koko ajan. Oikeassa olijan intensiivisestä päättäväisyydestä vakuuttuneina väärässä olijan hännystelijät alkavat silmäillä toisiaan. Hännystelijät tarkastelevat itselleen otollisinta aikaa kääntää takkinsa ja siirtyä oikeassa olevan joukkoon. Heitä ei saa tässä vaiheessa missään nimessä painostaa. Pelkkä oikeassa oleminen riittää.
Väärässä olijan otsalta alkaa valua tässä vaiheessa hikeä ja hän pyyhkii sitä hermostuneesti hihaansa. Hän saattaa vilkuilla välillä hännystelijöihinsä etsien heistä turhaan tukea. Väärässä olijan vaimo tuijottaa miestään kysyvästi. Väärässä olija saattaa vielä kakistellen päästää suustaan jotain epämääräistä. "Mutta...mutta... siis minullahan on kuvia ja v-v-videomateriaalia. Minä sentään näin kulta-aarteen. Kyllä minä näin sen. Olen siitä lähes varma... En minä ole nyt untakaan voinut nähdä... Vai olenko?" Väärässä oleminen on siinä huono juttu, että väärässä olija ei useimmiten tiedä itse olevansa väärässä. Väärä tieto on hämärtänyt hänen itsekritiikkinsä. Pahimmassa tapauksessa väärässä olija on elänyt vuosia eräänlaisessa harhassa. Oikeassa olevasta säteilevä oikeassa olemisen intensiivinen valo saa hänet nyt tutkailemaan menneisyyttään aivan uudesta näkökulmasta ja epäilyn aallot iskevät hänen tietoisuuteensa. Ennen pitkään väärässä olija lopulta luhistuu oikeassa olemisen edessä ja kyyristyy itkemään lattialle. "Minä olen suuri antropologi. Minä tiedän että olen suuri antropologi..nyyh nyyh." Vastuuntuntoinen oikeassa olija tässä vaiheessa tarjoaa luhistuneelle ihmisrauniolle muutamia lohdutuksen sanoja. Eihän hän olisi mitenkään voinut tietää, että törmää sattumalta oikeassa olijaan.
Aluksi on erityisen tärkeää tarkastaa tarkoin lyhin reitti väärässä olijan läheisyyteen. Jos välillä on pöytiä, tuoleja ynnä muutta rekvisiittaa, on hyvä opetella nopeasti niiden sijainnit. Tähän ei saa kulua sekunnin kymmenystä enempää, sillä oikeassa olijan pitää kiirehtiä tuomaan esille oma paikallaolonsa mahdollisimman kunnioitusta herättävästi. Hyvä idea on kouraista jokin lähistöllä oleva esine, esimerkiksi maljakko tai massiivipuusta rakennettu ruokapöytä, ja viskaista se lähimpään seinään. Jos seinän vierustalla oleilee ihmisiä, on kohteliasta pyytä heitä siirtymään tai vaihtoehtoisesti tähdätä hieman sivuun. Seuraavaksi tulee ottaa katsekontakti väärässä olijaan ja siirtyä selkä suorassa hänen läheisyyteensä. On yllättävän vaikea kävellä ja tuijottaa silmiin yhtä aikaa, joten etukäteen ulkoa opeteltu reitti osoittaa tässä vaiheessa arvonsa.
Kun on saapunut väärässä olijan eteen, on seuraavaksi syytä ilmaista väärässä oleminen esimerkiksi näin: "Hyvä herra, uskoakseni olette väärässä. Pyytäisin teitä kohteliaasti korjaamaan virheenne kuten kunniallinen mies." Koska asia on vakava, on tärkeää suhtautua asiaan asiaankuuluvalla vakavuudella. Jos naureskelee paljon vapaa-aikanaan, on hyvä harjoitella peilin edessä vakavia ilmeitä tällaisia tilanteita varten. Suurin osa väärässä olijoista myöntää nopeasti erheensä jo tässä vaiheessa ja poistuu nopeasti paikalta. Tämä on odotettavaakin väärässä olijalta. Mutta silloin tällöin saattaa väärässä olija osoittaa poikkeuksellista suoraselkäisyyttä, nousta hitaasti mutta katsekontaktin säilyttäen ylös ja sanoa röyhkeästi jotain tähän tapaan:
"Herra on kovin ystävällinen tuodessaan ilmi oman näkemyksensä, mutta voin taata, että huolenne on täysin aiheetonta. Laajoilla matkoillani ympäri maailmaa olen erityisesti tutustunut Borneon Machiguenga-heimon matzue-puukeihäiden ballistisiin ominaisuuksiin. Elin Machiguengojen parissa 25 vuotta, jona aikana heimo, joka ei koskaan aiemmin ollut nähnyt valkoista miestä, hyväksyi minut soturiensa joukkoon. Metsästin matzue-keihäillä päivittäin vähintään 15 tuntia ja minusta kehittyi heimon ylivoimaisesti paras keihästäjä. Heimo arvosti minua niin paljon, että he antoivat minulle vaimokseni heimon kauneimman naisen ja paljastivat samalla minulle muinaisen kulta-aarteensa sijainnin. Viimeiset 5 vuotta olen kiertänyt maailmaa esitelmöimässä matzue-keihäiden ominaisuuksista maailman johtavissa yliopistoissa. Pariisin Louvressa museojohto heitti roskiin suunnattoman arvokkaita Da Vincin, Manet´n ja Rembrandtin maalauksia saadakseen tilaa Borneosta tuomilleni keihäille. Kaunis vaimoni on tässä vierelläni ja nämä miehet ympärilläni ovat Harvardin historian ja antropologian laitosten professoreita. Luulen siis, että väärässä olette te hyvä herra."
Nämä ns. asiantuntijat ovat usein kovin varmoja itsestään. Onkin tärkeää ettei missään tapauksessa anna tällaisten vakuuttaviksi tarkoitettujen monologien hämmennyttää itseään. Oikeassa olijalla on aina moraalinen velvollisuus oikaista väärässä olijoita, vaikkei sattuisi heidän naurettavasta erikoisalastaan mitään tietämäänkään. Tässä tapauksessa sopiva vastaus voisi olla tämäntapainen:
"Hyvä herra, olen kyllä kuullut teistä. Tulin juuri nimittäin itse Borneosta ja Machigeungat kertoivat minulle valkoisesta miehestä joka oli elänyt heidän parissaan yli 20 vuotta. Minulla oli suuri työ saada heimo luottamaan minuun, sillä he olivat saaneet jo tarpeekseen tästä edellisestä valkoihoisesta. He kertoivat kuinka valkoinen mies oli tullut heidän luokseen kysellen kulta-aarteesta ja yritti voittaa heidän luottamuksensa käyttäytymällä narrimaisesti, heittäen keihäitä saaliin ohi, juuttumalla kiinni liaaneihin ja muutenkin viihdyttämällä heitä naurettavan säälittävällä olemuksellaan. Vuosikausien jälkeen heimo alkoi kyllästyä miehen sekoiluihin, joten he päättivät päästä miehestä eroon lopullisesti. He alkoivat kehua miehen saalistustaitoja ja toivat hänelle muka hänen ampumiaan saaliita, jotka todellisuudessa oli piilossa olleiden heimolaisten saalistamia. Viimein kylän päällikkö pakkonaitti miehen kylän rumimmalle akalle ja antoi häälahjaksi nipun epäonnistuneita keihäänrääpäleitä. Mies katosi pian sen jälkeen kun päällikkö kertoi hänelle että muinainen kulta-aarre lepää eräällä kaukaisella suolla. Todellisuudessa kulta-aarteen sijainti säilyy yhä heimon ja minun salaisena tietona."
On tärkeää muistaa katsoa tarkasti väärässä olijan silmiin koko ajan. Oikeassa olijan intensiivisestä päättäväisyydestä vakuuttuneina väärässä olijan hännystelijät alkavat silmäillä toisiaan. Hännystelijät tarkastelevat itselleen otollisinta aikaa kääntää takkinsa ja siirtyä oikeassa olevan joukkoon. Heitä ei saa tässä vaiheessa missään nimessä painostaa. Pelkkä oikeassa oleminen riittää.
Väärässä olijan otsalta alkaa valua tässä vaiheessa hikeä ja hän pyyhkii sitä hermostuneesti hihaansa. Hän saattaa vilkuilla välillä hännystelijöihinsä etsien heistä turhaan tukea. Väärässä olijan vaimo tuijottaa miestään kysyvästi. Väärässä olija saattaa vielä kakistellen päästää suustaan jotain epämääräistä. "Mutta...mutta... siis minullahan on kuvia ja v-v-videomateriaalia. Minä sentään näin kulta-aarteen. Kyllä minä näin sen. Olen siitä lähes varma... En minä ole nyt untakaan voinut nähdä... Vai olenko?" Väärässä oleminen on siinä huono juttu, että väärässä olija ei useimmiten tiedä itse olevansa väärässä. Väärä tieto on hämärtänyt hänen itsekritiikkinsä. Pahimmassa tapauksessa väärässä olija on elänyt vuosia eräänlaisessa harhassa. Oikeassa olevasta säteilevä oikeassa olemisen intensiivinen valo saa hänet nyt tutkailemaan menneisyyttään aivan uudesta näkökulmasta ja epäilyn aallot iskevät hänen tietoisuuteensa. Ennen pitkään väärässä olija lopulta luhistuu oikeassa olemisen edessä ja kyyristyy itkemään lattialle. "Minä olen suuri antropologi. Minä tiedän että olen suuri antropologi..nyyh nyyh." Vastuuntuntoinen oikeassa olija tässä vaiheessa tarjoaa luhistuneelle ihmisrauniolle muutamia lohdutuksen sanoja. Eihän hän olisi mitenkään voinut tietää, että törmää sattumalta oikeassa olijaan.
maanantai 15. kesäkuuta 2009
Barack Obama ei ole afro-amerikkalainen
Yhdysvaltain uudella presidentillä Barack Obamalla ei ole helppoa. Tuskin kehenkään presidenttiin on ladattu yhtä paljon suuria odotuksia. En keksi näille epärealistisille odotuksille mitään muuta syytä kuin sen että Obama on musta. Koska hän on musta, hän ei ilmeisesti voi tietenkään olla julma ja itsekäs valkoinen mies. Ei ei. Musta presidentti on tietenkin erilainen. Hänellä on kosketus afro-amerikkalaisiin juuriinsa. Hän on nähnyt USAn sotilaallisen julmuuden levittäytyvän maailman ylle uhkaavana valkoisena lakanana. Tämän vuoksi hän tietenkin saa heti aikaiseksi rauhan Lähi-itään, parantaa syövän ja estää ilmastokatastrofin.
Barack Hussein Obama ei ole afro-amerikkalainen. Koko termi itsessään on jo naurettava. Eihän Yhdysvaltojen valkoisiakaan kutsuta euro-amerikkalaisiksi. Ja sitä paitsi tummaihoisia asuu paljon myös esimerkiksi Brasiliassa, joka siis on myös Amerikkaa. Joka tapauksessa afro-amerikkalaisilla tarkoitetaan Yhdysvalloissa eläviä tummaihoisia Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä, joista lähes kaikki asuvat tällä hetkellä USAn köyhissä lähiöissä, syvästi uskonnollisissa yhteisöissä. Kuten viime kirjoituksessa mainitsin, näiden afro-amerikkalaisten ahdinko on todella syvällä. Useat miehistä päätyy vankilaan ja todella harva päätyy yliopistoon.
Obama olisikin säkenöivä poikkeus, jos hän siis oikeasti olisi afro-amerikkalainen. Obama kuitenkin syntyi Hawaiissa, valkoiselle antropologille ja kenialaiselle ekonomistille. Antropologiäiti oli agnostikko, isä oli ateismiin kääntynyt entinen muslimi. Vanhempien eron jälkeen pikku-Obama sai isäpuolekseen myöskin uskontoon niuvasti suhtautuvan indonesialaisen geologin. Obama siis asui lapsuutensa manneramerikan ulkopuolella, Hawaiissa ja Indonesiassa, kävi hienoja yksityiskouluja ja sai kasvatuksensa ei-uskonnollisilta tiedemiehiltä. Ei paljoa kauemmaksi afro-amerikkalaisuudesta voisi mennä. Itse afro-amerikkalaisuuteen Obama tutustui vasta aikuisena mustien kirkkojen parissa tehdyn työn kautta. Valkoisiin kollegoihinsa verrattuna Obaman erikoislaatuisuus ei tule ihonväristä, vaan kosmopoliittisesta, sekulaaris-humanistisesta ja akateemisesta kasvuympäristöstä. Kuinka hyvin Obama on tämän lapsuuden etumatkan hyödyntänyt onkin sitten eri asia. Jotain kertoo se, että mies kääntyi uskoon aikuisena. Ensimmäinen ateistipresidentti, tai edes ensimmäinen ateistisenaattori olisikin ollut liikaa pyydetty.
Barack Hussein Obama ei ole afro-amerikkalainen. Koko termi itsessään on jo naurettava. Eihän Yhdysvaltojen valkoisiakaan kutsuta euro-amerikkalaisiksi. Ja sitä paitsi tummaihoisia asuu paljon myös esimerkiksi Brasiliassa, joka siis on myös Amerikkaa. Joka tapauksessa afro-amerikkalaisilla tarkoitetaan Yhdysvalloissa eläviä tummaihoisia Afrikasta tuotujen orjien jälkeläisiä, joista lähes kaikki asuvat tällä hetkellä USAn köyhissä lähiöissä, syvästi uskonnollisissa yhteisöissä. Kuten viime kirjoituksessa mainitsin, näiden afro-amerikkalaisten ahdinko on todella syvällä. Useat miehistä päätyy vankilaan ja todella harva päätyy yliopistoon.
Obama olisikin säkenöivä poikkeus, jos hän siis oikeasti olisi afro-amerikkalainen. Obama kuitenkin syntyi Hawaiissa, valkoiselle antropologille ja kenialaiselle ekonomistille. Antropologiäiti oli agnostikko, isä oli ateismiin kääntynyt entinen muslimi. Vanhempien eron jälkeen pikku-Obama sai isäpuolekseen myöskin uskontoon niuvasti suhtautuvan indonesialaisen geologin. Obama siis asui lapsuutensa manneramerikan ulkopuolella, Hawaiissa ja Indonesiassa, kävi hienoja yksityiskouluja ja sai kasvatuksensa ei-uskonnollisilta tiedemiehiltä. Ei paljoa kauemmaksi afro-amerikkalaisuudesta voisi mennä. Itse afro-amerikkalaisuuteen Obama tutustui vasta aikuisena mustien kirkkojen parissa tehdyn työn kautta. Valkoisiin kollegoihinsa verrattuna Obaman erikoislaatuisuus ei tule ihonväristä, vaan kosmopoliittisesta, sekulaaris-humanistisesta ja akateemisesta kasvuympäristöstä. Kuinka hyvin Obama on tämän lapsuuden etumatkan hyödyntänyt onkin sitten eri asia. Jotain kertoo se, että mies kääntyi uskoon aikuisena. Ensimmäinen ateistipresidentti, tai edes ensimmäinen ateistisenaattori olisikin ollut liikaa pyydetty.
torstai 4. kesäkuuta 2009
Vaihtoehtoja avioliitolle
Avioliitto on pitänyt pintansa Suomessa, vaikka noin kolmannes liitoista nykyään päättyykin eroon. Oikeastaan voisi sanoa, että nykyään avioliittoja solmitaan enemmänkin romanttisista syistä. Aiemmin avioliitto sen sijaan on ollut ainoa yhteiskunnan hyväksymä parisuhteen muoto, johon monet parit ovat vastentahtoisesti alistuneet. Rakkausavioliitto on niin Suomessa kuin muuallakin uusi keksintö. Onkin outoa, että nykyään avioliittoon liitetään romanttisia mielikuvia, vaikka avioliitto instituutiona ei ole edelleenkään kahden toisiinsa rakastuneen välinen sopimus, vaan parin ja ympäröivän yhteiskunnan välinen sopimus. Ja vieläpä sellainen sopimus, jonka sisältöön parilla itsellään ei ole mitään sanottavaa.
Avioliittoon liittyy tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka tulevat aina pakettitarjouksena mukana, halusipa niitä tai ei. Avioliittoon liittyviä etuja ovat esimerkiksi etuoikeus puolison perintöön pienellä perintöverolla, oikeus adoptoida yhteinen perheen ulkopuolinen lapsi, oikeus lesken eläkkeeseen sekä oikeus ottaa itselleen puolison sukunimi. Olennaisin velvollisuus on puolison elatusvelvollisuus. Näistä oikeuksista ja velvollisuuksista ei voi neuvotella.
Avioliitto ei kuitenkaan ole ainoa Suomessa käytössä oleva parisuhdeinstituutio. Homot ja lesbot voivat solmia rekisteröidyn parisuhteen, joka eroaa avioliitosta esimerkiksi adoptio-oikeuden ja nimenmuutoksen puuttumisena. Perintöoikeus homoilla sen sijaan on. Rekisteröity parisuhde on siis kapulakielisyydestään huolimatta yksi versio avioliittoinstituutiosta, jota voisi hyvin kutsua myös vaikka homioliitoksi. Mutta miksi pysähtyä tähän? Miksei tarjolla voisi olla vaikka kymmenen erilaista parisuhdeliittoa, joilla olisi omat nimensä ja omat oikeudet ja velvollisuutensa? No miksikö? Perinteiden ja vanhoillisuuden takia tietenkin. Ehdotankin seuraavaksi muutamia mahdollisia liittoja, jotka saattaisivat saada omat innokkaat kannattajansa.
1) Periöliitto. Periöpuolisot perivät kuolleen puolisonsa koko suvun omaisuuden riippumatta siitä ovatko sukulaiset elossa. Suvulla on asumisoikeus meneteyissä asunnoissaan kahden viikon ajan. Periöpuolisoita koskee kuitenkin raskautettu henkirikosasetus, jonka mukaan periöpuolisoiden suorittamat henkirikokset aiheuttavat mahdollisten tuomioiden satakertaistamisen.
2) Sitiöliitto. Solmiessaan sitiöliiton kihlapari lupautuu toistensa kanssa päivittäiseen seksuaaliseen kontaktiin. Sitiöero on ehdottoman laiton ja sitiövelvollisuuksista laistamisesta seuraa kuolemanrangaistus. Kuolemantapauksen sattuessa, sitiöpuoliso joutuu polttoitsemurhaamaan itsensä. Valtio kustantaa elinikäiset ehkäisytarvikkeet.
3) Adioliitto. Adiopuolisoilla on oikeus adoptoida kuka tahansa valitsemansa henkilö ilman adoptoidun omaa tai perheen suostumusta. Adiopuolisoilla on kuitenkin ns. jatkettu elatusvelvollisuus, eli he joutuvat elättämään tarvittaessa myös adiopuolison kolme lähintä sukulaista.
4) Nimiöliitto. Puolisoilla on oikeus yhdistellä sukunimistään uusi yhdistelmä tai vaikkapa anagrammi tai palindromi. Lötjösen ja Rahka-ahon yhteiseksi nimeksi sallitaan siis Rahkalötjönen, Lötjöaho, Öhkö-aho-rötjönen tai Akhar-öjtöl-oha. Nimiöpuolison kuoleman yhteydessä he kuitenkin menettävät puolison ja oman omaisuutensa kokonaisuudessaan ja lisäksi joutuvat luovuttamaan lääketieteelle toisen munuaisensa, keuhkonsa, sarveiskalvonsa, selkäytimensä ja naamansa.
Avioliittoon liittyy tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka tulevat aina pakettitarjouksena mukana, halusipa niitä tai ei. Avioliittoon liittyviä etuja ovat esimerkiksi etuoikeus puolison perintöön pienellä perintöverolla, oikeus adoptoida yhteinen perheen ulkopuolinen lapsi, oikeus lesken eläkkeeseen sekä oikeus ottaa itselleen puolison sukunimi. Olennaisin velvollisuus on puolison elatusvelvollisuus. Näistä oikeuksista ja velvollisuuksista ei voi neuvotella.
Avioliitto ei kuitenkaan ole ainoa Suomessa käytössä oleva parisuhdeinstituutio. Homot ja lesbot voivat solmia rekisteröidyn parisuhteen, joka eroaa avioliitosta esimerkiksi adoptio-oikeuden ja nimenmuutoksen puuttumisena. Perintöoikeus homoilla sen sijaan on. Rekisteröity parisuhde on siis kapulakielisyydestään huolimatta yksi versio avioliittoinstituutiosta, jota voisi hyvin kutsua myös vaikka homioliitoksi. Mutta miksi pysähtyä tähän? Miksei tarjolla voisi olla vaikka kymmenen erilaista parisuhdeliittoa, joilla olisi omat nimensä ja omat oikeudet ja velvollisuutensa? No miksikö? Perinteiden ja vanhoillisuuden takia tietenkin. Ehdotankin seuraavaksi muutamia mahdollisia liittoja, jotka saattaisivat saada omat innokkaat kannattajansa.
1) Periöliitto. Periöpuolisot perivät kuolleen puolisonsa koko suvun omaisuuden riippumatta siitä ovatko sukulaiset elossa. Suvulla on asumisoikeus meneteyissä asunnoissaan kahden viikon ajan. Periöpuolisoita koskee kuitenkin raskautettu henkirikosasetus, jonka mukaan periöpuolisoiden suorittamat henkirikokset aiheuttavat mahdollisten tuomioiden satakertaistamisen.
2) Sitiöliitto. Solmiessaan sitiöliiton kihlapari lupautuu toistensa kanssa päivittäiseen seksuaaliseen kontaktiin. Sitiöero on ehdottoman laiton ja sitiövelvollisuuksista laistamisesta seuraa kuolemanrangaistus. Kuolemantapauksen sattuessa, sitiöpuoliso joutuu polttoitsemurhaamaan itsensä. Valtio kustantaa elinikäiset ehkäisytarvikkeet.
3) Adioliitto. Adiopuolisoilla on oikeus adoptoida kuka tahansa valitsemansa henkilö ilman adoptoidun omaa tai perheen suostumusta. Adiopuolisoilla on kuitenkin ns. jatkettu elatusvelvollisuus, eli he joutuvat elättämään tarvittaessa myös adiopuolison kolme lähintä sukulaista.
4) Nimiöliitto. Puolisoilla on oikeus yhdistellä sukunimistään uusi yhdistelmä tai vaikkapa anagrammi tai palindromi. Lötjösen ja Rahka-ahon yhteiseksi nimeksi sallitaan siis Rahkalötjönen, Lötjöaho, Öhkö-aho-rötjönen tai Akhar-öjtöl-oha. Nimiöpuolison kuoleman yhteydessä he kuitenkin menettävät puolison ja oman omaisuutensa kokonaisuudessaan ja lisäksi joutuvat luovuttamaan lääketieteelle toisen munuaisensa, keuhkonsa, sarveiskalvonsa, selkäytimensä ja naamansa.
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
Ruma iljetys traumatisoi Englannissa
(LONTOO) Ison-Britannian kansalaiset ovat syvästi järkyttyneitä taannoisen Britain's got talent- ohjelman lähetyksen johdosta. Ohjelmaan koomiseksi narriksi tuotu ruma akka aukaisi herpesnäppylöiden reunustaman suunsa ja päästi ilmoille kauniin laulun. Sekä ohjelman automaattinauruyleisö että television eteen sohvalle liimaantuneet katsojat saivat lukuisia aivonyrjähdyksiä. Useita loukkaantuneita vietiin hoitoon teho-osastolle, jossa heille näytettiin Celine Dionin, Shakiran ja Beyonce Knowlesin musiikkivideoita.
Katsomossa tapahtumahetkellä istunut Worchestershireläinen rekkamies Mike Litoris kuvailee tuntemuksiaan pidellen samalla vertavuotavaa korvaansa: "Tämä on pyhäinhäväistys. Vain kauniilla ihmisillä on lupa laulaa kauniisti. Elämäni ei palaa koskaan enää raiteilleen. Aivan kuin sontakokkare olisi alkanut väitellä filosofiasta".
Ison-Britannian julkinen televisiokanava BBC lähettää kriisikeskuksestaan 24 tuntia vuorokaudessa Christina Aguileran ja Jennifer Lopezin musiikkivideoita. Ruma akka suljettiin Lontoon kuuluisaan vankilatorniin Toweriin. Towerin korpit lensivät pois.
Katsomossa tapahtumahetkellä istunut Worchestershireläinen rekkamies Mike Litoris kuvailee tuntemuksiaan pidellen samalla vertavuotavaa korvaansa: "Tämä on pyhäinhäväistys. Vain kauniilla ihmisillä on lupa laulaa kauniisti. Elämäni ei palaa koskaan enää raiteilleen. Aivan kuin sontakokkare olisi alkanut väitellä filosofiasta".
Ison-Britannian julkinen televisiokanava BBC lähettää kriisikeskuksestaan 24 tuntia vuorokaudessa Christina Aguileran ja Jennifer Lopezin musiikkivideoita. Ruma akka suljettiin Lontoon kuuluisaan vankilatorniin Toweriin. Towerin korpit lensivät pois.
lauantai 4. huhtikuuta 2009
Maailman huonoiten suomennettu teoksen nimi
Markkinoilla vilisee useita elokuvia ja kirjoja, joille suomalainen kustantaja on lätkäissyt naurettavan nimen. Usein luulee löytäneensä teoksen, jonka nimi on varmasti tyhmin suomennos koskaan. Sitten vastaan astelee Michael Crichtonin kirja, alkuperäiskielellä nimeltään "Sphere", josta myös elokuva on väännetty.
Kieltämättä kirjaimellinen käännös olisi hieman hassu, sphere kun tarkoittaa palloa. Usein tapauksissa, joissa suora käännös on syystä tai toisesta mahdoton, kustantaja antaa mielikuvituksensa lentää -- päin seinää. Spheren tapauksessa on kuitenkin hankala enää huonompaa suomennosta keksiä.
Sphere on jännittävä scifi-teemainen kirja, jossa ratkaistaan meren pohjasta löytyneen ison pallon mysteeriä. Tarinan alkupuolella annetaan vaivihkaa lukijalle sellainen mielikuva, että pallon alkuperä olisi maapallon ulkopuolinen. Mutta tarinan loppupuolella seuraakin yllätys. (spoiler alert) Pallo ei olekaan maan ulkopuolelta, vaan se on tulevaisuuden ihmisten avaruusalus, joka on palannut ajassa taaksepäin ja hätälaskeutunut mereen, jossa on maannut vuosituhansia. Mikä onkaan kustantajan päättämä nimi tälle kirjalle? No tietenkin "vieras tulevaisuudesta"! Kustantaja siis päättää paljastaa kirjan mysteerin ratkaisun jo otsikossa! Sama kuin antaisi dekkarille nimen "hovimestari teki sen."
Jos sama mies olisi kustantanut myös elokuvia, oltaisiin Suomessa katsottu tällaisia elokuvia: (spoilereita luvassa)
Hei, olen kuollut lastenpsykiatri (Kuudes aisti)
Kelkka nimeltä Rosebud (Citizen Kane)
Mies, jonka naapurin piilohomonatsi ampuu (American beauty)
Kuinka harrastin anarkiaa jakautuneen minäni kanssa (Fight Club)
Unohdettu murha (Memento)
Hei, me kuollaan kaikki (Evil dead)
Mitä, etkö olekaan nainen? (Crying game)
Pakastepainajaiseni (Vanilla sky)
Hän on tyttäreni, eikun siskoni. Hän on tyttäreni ja siskoni! (Chinatown)
Olen niin kiero, että irrotan vaimosi pään ja sen jälkeen tapat minut ja täten autat minua saavuttamaan suuren raamatullisen taideteokseni, jota muistellaan vielä vuosienkin jälkeen (Seitsemän)
Kieltämättä kirjaimellinen käännös olisi hieman hassu, sphere kun tarkoittaa palloa. Usein tapauksissa, joissa suora käännös on syystä tai toisesta mahdoton, kustantaja antaa mielikuvituksensa lentää -- päin seinää. Spheren tapauksessa on kuitenkin hankala enää huonompaa suomennosta keksiä.
Sphere on jännittävä scifi-teemainen kirja, jossa ratkaistaan meren pohjasta löytyneen ison pallon mysteeriä. Tarinan alkupuolella annetaan vaivihkaa lukijalle sellainen mielikuva, että pallon alkuperä olisi maapallon ulkopuolinen. Mutta tarinan loppupuolella seuraakin yllätys. (spoiler alert) Pallo ei olekaan maan ulkopuolelta, vaan se on tulevaisuuden ihmisten avaruusalus, joka on palannut ajassa taaksepäin ja hätälaskeutunut mereen, jossa on maannut vuosituhansia. Mikä onkaan kustantajan päättämä nimi tälle kirjalle? No tietenkin "vieras tulevaisuudesta"! Kustantaja siis päättää paljastaa kirjan mysteerin ratkaisun jo otsikossa! Sama kuin antaisi dekkarille nimen "hovimestari teki sen."
Jos sama mies olisi kustantanut myös elokuvia, oltaisiin Suomessa katsottu tällaisia elokuvia: (spoilereita luvassa)
Hei, olen kuollut lastenpsykiatri (Kuudes aisti)
Kelkka nimeltä Rosebud (Citizen Kane)
Mies, jonka naapurin piilohomonatsi ampuu (American beauty)
Kuinka harrastin anarkiaa jakautuneen minäni kanssa (Fight Club)
Unohdettu murha (Memento)
Hei, me kuollaan kaikki (Evil dead)
Mitä, etkö olekaan nainen? (Crying game)
Pakastepainajaiseni (Vanilla sky)
Hän on tyttäreni, eikun siskoni. Hän on tyttäreni ja siskoni! (Chinatown)
Olen niin kiero, että irrotan vaimosi pään ja sen jälkeen tapat minut ja täten autat minua saavuttamaan suuren raamatullisen taideteokseni, jota muistellaan vielä vuosienkin jälkeen (Seitsemän)
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Älyä maapallon ulkopuolella?
Elämän suuria nautintoja on havaita muiden tyhmyyttään ja tietämättömyyttään tekemiä virheitä, ilkkua niille pahanilkisesti ja sitten ärsyttävällä kaikkitietävällä äänellä selittää kuinka asia oikeasti on. Tämänpäiväinen ilkuttava aihe on ihmisten typerät ennakkokäsitykset maapallon ulkopuolisen elämän ja mahdollisesti älyn ominaisuuksista. Siis, jos jossain elämää on, niin millaista se on?
Maailmassa on lukuisia ihmisiä, jotka ovat varmoja siitä, että maapallolla on jo käynyt ulkoavaruuden olioita. Osa heistä jopa väittää nähneensä näitä matkustajia ja ovat kuvailleet niiden ulkomuodon suurinpiirtein tämänlaiseksi:
Hui sentään, onpas oudon näköinen ilmestys! Sehän on vihreä! Ja isopäinen! Tämä design on erityisen suosittu hollywoodissa. Niinpä näemmekin saman otuksen vuonna 1977 elokuvassa kolmannen asteen yhteys:
Steven Spielberg tuntuu olevan erityisen ihastunut pikkumies-alieniin. Tässä hieman läpikuultavampi versio elokuvasta AI (2001):
Tässä on M. Night Shyamalanin versio elokuvasta Signs (2002):
Ja edelleen elokuvasta Independence Day (1996). Tällä versiolla on selässään lonkeroita, jotka eivät tässä kuvassa näy:
Sama humanoidi-kaava toistuu myös television puolella. Olennot muistuttavat muuten ihmisiä, mutta iho on erilainen, jäsenten mittasuhteet hieman poikkeavat, kallossa on erinäisiä ulokkeita jne. Yritäpä hetken muistella oletko koskaan nähnyt elokuvassa tai tv-sarjassa alienia, jolla ei ole kahta eteenpäin osoittavaa kättä, kahta jalkaa, yhtä päätä, kahta silmää ja käsien päässä useita sormia.
Tätä ilmiötä voisi sanoa hyvällä syyllä ihmiskeskeisyydeksi. Ihmiset olevat yksinkertaisesti mielikuvitukseltaan liian rajoittuneita kuvittelemaan mitään omasta arkitodellisuudestaan rajusti poikkeavaa. Olemme niin hienovirittyneet huomaamaan muissa ihmisissä vähänkin poikkeavia piirteitä, että suhteellisen pieni poikkeama saa ihmisen näyttämään avaruusolennolta. Hieman meikkiä naamaan ja hassu hattu päähän ja siinä se on, ehta avaruusolento. Tässä "hieno" alieni Star Trekista:
Mutta palataanpas aiheeseen. On melko selvää, että avaruuden asukkaat eivät ole mitään yllä nähdyn kaltaista. On naurettavaa kuvitella, että valovuosien päässä olevalla planeetalla sikiäisi olentoja, jotka muistuttaisivat meitä noin paljon. Aionkin nyt kuvailla teille tieteellisen eksaktin näkemyksen vieraan elämän ja älyn mahdollisista olomuodoista.
Kaasuolento Jupiterista
Ensin meidän tulee tietenkin tietää millainen alienin kotiplaneetta on. Oletetaan vaikkapa esimerkiksi, että planeetta muistuttaa meidän aurinkokuntamme kaasujättiläisiä. Painovoima on siten kolminkertainen maapalloon verrattuna. Planeetalla on valoa läpäisemätön noin tuhannen kilometrin paksuinen kaasukehä, jonka alla velloo nestemäisestä vedystä muodostuva 12 000 kilometriä syvä meri. Lämpötila meren pinnalla on -100 celsiusastetta ja meren pohjassa +10 000 astetta. Kiinteän rautasilikaattiytimen muodostamassa merenpohjassa on painetta 50 000 baria.
Elämä maapallolla perustuu hiilen yhdisteisiin. Esimerkiksi kasvit hengittävät hiilidioksidia ja DNA muodostuu enimmäkseen hiilivetyketjusta. Elämä voisi ainakin teoriassa kuitenkin perustua vaikkapa piiyhdisteisiin. Elämä planeetallamme kehittyy kaasukehässä, jossa magnettikentän valtavat sähkömyrskyt synnyttävät piin, vedyn, rikin, raudan ja hapen yhdisteitä. Olennon solujen perusraaka-aineita ovat erilaiset pii-happi-polymeerit eli silikonit. Koska oliot eivät pysty makaamaan maan kamaralla, niiden liikkuminen perustuu kalojen tapaan nosteeseen. Voimakas painovoima vetää olion kiinteimpiä osia ydintä kohti, joten olento joutuu muodostamaan isoja vetypusseja ruumiiseensa, jolla voi nostaa itseään ylös tai alas.
Olentojen aineenvaihdunta perustuu vedyn ja hapen yhdistämiseen vedeksi. Tästä syystä olennot pitävät vettä jätteenä, jota inhoavat. Planeetan sähköpurkaukset hajottavat veden takaisin vedyksi ja hapeksi. Muodoltaan olennot ovat heksameerisesti radiaalissymmetrisiä. Niillä ei siis ole oikeaa ja vasenta vaan kuusi symmetristä sivua, hieman samaan tapaan kuin pentameerisellä meritähdellä. Olennon yläpuolella on supistumaan kykenevä silikonipussi, joka on täynnä vetyä. Koska kaasun sisällä ainoita valonlähteitä ovat sähköpurkaukset, ei olennoilla ole tarvetta valoksi kutsumamme sähkömagneettisen säteilyn havaitsemiseen. Sen sijaan olennot aistivat kaasukehän liikkeitä magneettikentän vaihtelujen avulla.
Teknologinen kehitys on erittäin nopeaa astronomisessa mittakaavassa. On siten hyvin epätodennäköistä, että ihmiset tapaisivat avaruuslajin, joka olisi ihmisten kanssa samassa teknologisen kehityksen vaiheessa. Avaruusolennot ovat siten joko ei-teknisiä ja alkeellisia tai sitten kaiken tieteen ja teknologian supertaitajia, jotka kykenevät hallitsemaan maailmankaikkeuden rakennetta ja elävät jossain toisessa ulottuvuudessa naureskellen ihmisten edesottamuksille. Kaasuplaneettammekin asukkaat saavuttavat nopeasti teknologisia läpimurtoja ja lopulta seuraavat kaikkia muita galaktisia lajeja tietoisuuden singulariteettiin.
Maailmassa on lukuisia ihmisiä, jotka ovat varmoja siitä, että maapallolla on jo käynyt ulkoavaruuden olioita. Osa heistä jopa väittää nähneensä näitä matkustajia ja ovat kuvailleet niiden ulkomuodon suurinpiirtein tämänlaiseksi:
Hui sentään, onpas oudon näköinen ilmestys! Sehän on vihreä! Ja isopäinen! Tämä design on erityisen suosittu hollywoodissa. Niinpä näemmekin saman otuksen vuonna 1977 elokuvassa kolmannen asteen yhteys:
Steven Spielberg tuntuu olevan erityisen ihastunut pikkumies-alieniin. Tässä hieman läpikuultavampi versio elokuvasta AI (2001):
Tässä on M. Night Shyamalanin versio elokuvasta Signs (2002):
Ja edelleen elokuvasta Independence Day (1996). Tällä versiolla on selässään lonkeroita, jotka eivät tässä kuvassa näy:
Sama humanoidi-kaava toistuu myös television puolella. Olennot muistuttavat muuten ihmisiä, mutta iho on erilainen, jäsenten mittasuhteet hieman poikkeavat, kallossa on erinäisiä ulokkeita jne. Yritäpä hetken muistella oletko koskaan nähnyt elokuvassa tai tv-sarjassa alienia, jolla ei ole kahta eteenpäin osoittavaa kättä, kahta jalkaa, yhtä päätä, kahta silmää ja käsien päässä useita sormia.
Tätä ilmiötä voisi sanoa hyvällä syyllä ihmiskeskeisyydeksi. Ihmiset olevat yksinkertaisesti mielikuvitukseltaan liian rajoittuneita kuvittelemaan mitään omasta arkitodellisuudestaan rajusti poikkeavaa. Olemme niin hienovirittyneet huomaamaan muissa ihmisissä vähänkin poikkeavia piirteitä, että suhteellisen pieni poikkeama saa ihmisen näyttämään avaruusolennolta. Hieman meikkiä naamaan ja hassu hattu päähän ja siinä se on, ehta avaruusolento. Tässä "hieno" alieni Star Trekista:
Mutta palataanpas aiheeseen. On melko selvää, että avaruuden asukkaat eivät ole mitään yllä nähdyn kaltaista. On naurettavaa kuvitella, että valovuosien päässä olevalla planeetalla sikiäisi olentoja, jotka muistuttaisivat meitä noin paljon. Aionkin nyt kuvailla teille tieteellisen eksaktin näkemyksen vieraan elämän ja älyn mahdollisista olomuodoista.
Kaasuolento Jupiterista
Ensin meidän tulee tietenkin tietää millainen alienin kotiplaneetta on. Oletetaan vaikkapa esimerkiksi, että planeetta muistuttaa meidän aurinkokuntamme kaasujättiläisiä. Painovoima on siten kolminkertainen maapalloon verrattuna. Planeetalla on valoa läpäisemätön noin tuhannen kilometrin paksuinen kaasukehä, jonka alla velloo nestemäisestä vedystä muodostuva 12 000 kilometriä syvä meri. Lämpötila meren pinnalla on -100 celsiusastetta ja meren pohjassa +10 000 astetta. Kiinteän rautasilikaattiytimen muodostamassa merenpohjassa on painetta 50 000 baria.
Elämä maapallolla perustuu hiilen yhdisteisiin. Esimerkiksi kasvit hengittävät hiilidioksidia ja DNA muodostuu enimmäkseen hiilivetyketjusta. Elämä voisi ainakin teoriassa kuitenkin perustua vaikkapa piiyhdisteisiin. Elämä planeetallamme kehittyy kaasukehässä, jossa magnettikentän valtavat sähkömyrskyt synnyttävät piin, vedyn, rikin, raudan ja hapen yhdisteitä. Olennon solujen perusraaka-aineita ovat erilaiset pii-happi-polymeerit eli silikonit. Koska oliot eivät pysty makaamaan maan kamaralla, niiden liikkuminen perustuu kalojen tapaan nosteeseen. Voimakas painovoima vetää olion kiinteimpiä osia ydintä kohti, joten olento joutuu muodostamaan isoja vetypusseja ruumiiseensa, jolla voi nostaa itseään ylös tai alas.
Olentojen aineenvaihdunta perustuu vedyn ja hapen yhdistämiseen vedeksi. Tästä syystä olennot pitävät vettä jätteenä, jota inhoavat. Planeetan sähköpurkaukset hajottavat veden takaisin vedyksi ja hapeksi. Muodoltaan olennot ovat heksameerisesti radiaalissymmetrisiä. Niillä ei siis ole oikeaa ja vasenta vaan kuusi symmetristä sivua, hieman samaan tapaan kuin pentameerisellä meritähdellä. Olennon yläpuolella on supistumaan kykenevä silikonipussi, joka on täynnä vetyä. Koska kaasun sisällä ainoita valonlähteitä ovat sähköpurkaukset, ei olennoilla ole tarvetta valoksi kutsumamme sähkömagneettisen säteilyn havaitsemiseen. Sen sijaan olennot aistivat kaasukehän liikkeitä magneettikentän vaihtelujen avulla.
Teknologinen kehitys on erittäin nopeaa astronomisessa mittakaavassa. On siten hyvin epätodennäköistä, että ihmiset tapaisivat avaruuslajin, joka olisi ihmisten kanssa samassa teknologisen kehityksen vaiheessa. Avaruusolennot ovat siten joko ei-teknisiä ja alkeellisia tai sitten kaiken tieteen ja teknologian supertaitajia, jotka kykenevät hallitsemaan maailmankaikkeuden rakennetta ja elävät jossain toisessa ulottuvuudessa naureskellen ihmisten edesottamuksille. Kaasuplaneettammekin asukkaat saavuttavat nopeasti teknologisia läpimurtoja ja lopulta seuraavat kaikkia muita galaktisia lajeja tietoisuuden singulariteettiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)