Markkinoilla vilisee useita elokuvia ja kirjoja, joille suomalainen kustantaja on lätkäissyt naurettavan nimen. Usein luulee löytäneensä teoksen, jonka nimi on varmasti tyhmin suomennos koskaan. Sitten vastaan astelee Michael Crichtonin kirja, alkuperäiskielellä nimeltään "Sphere", josta myös elokuva on väännetty.
Kieltämättä kirjaimellinen käännös olisi hieman hassu, sphere kun tarkoittaa palloa. Usein tapauksissa, joissa suora käännös on syystä tai toisesta mahdoton, kustantaja antaa mielikuvituksensa lentää -- päin seinää. Spheren tapauksessa on kuitenkin hankala enää huonompaa suomennosta keksiä.
Sphere on jännittävä scifi-teemainen kirja, jossa ratkaistaan meren pohjasta löytyneen ison pallon mysteeriä. Tarinan alkupuolella annetaan vaivihkaa lukijalle sellainen mielikuva, että pallon alkuperä olisi maapallon ulkopuolinen. Mutta tarinan loppupuolella seuraakin yllätys. (spoiler alert) Pallo ei olekaan maan ulkopuolelta, vaan se on tulevaisuuden ihmisten avaruusalus, joka on palannut ajassa taaksepäin ja hätälaskeutunut mereen, jossa on maannut vuosituhansia. Mikä onkaan kustantajan päättämä nimi tälle kirjalle? No tietenkin "vieras tulevaisuudesta"! Kustantaja siis päättää paljastaa kirjan mysteerin ratkaisun jo otsikossa! Sama kuin antaisi dekkarille nimen "hovimestari teki sen."
Jos sama mies olisi kustantanut myös elokuvia, oltaisiin Suomessa katsottu tällaisia elokuvia: (spoilereita luvassa)
Hei, olen kuollut lastenpsykiatri (Kuudes aisti)
Kelkka nimeltä Rosebud (Citizen Kane)
Mies, jonka naapurin piilohomonatsi ampuu (American beauty)
Kuinka harrastin anarkiaa jakautuneen minäni kanssa (Fight Club)
Unohdettu murha (Memento)
Hei, me kuollaan kaikki (Evil dead)
Mitä, etkö olekaan nainen? (Crying game)
Pakastepainajaiseni (Vanilla sky)
Hän on tyttäreni, eikun siskoni. Hän on tyttäreni ja siskoni! (Chinatown)
Olen niin kiero, että irrotan vaimosi pään ja sen jälkeen tapat minut ja täten autat minua saavuttamaan suuren raamatullisen taideteokseni, jota muistellaan vielä vuosienkin jälkeen (Seitsemän)
lauantai 4. huhtikuuta 2009
perjantai 3. huhtikuuta 2009
Älyä maapallon ulkopuolella?
Elämän suuria nautintoja on havaita muiden tyhmyyttään ja tietämättömyyttään tekemiä virheitä, ilkkua niille pahanilkisesti ja sitten ärsyttävällä kaikkitietävällä äänellä selittää kuinka asia oikeasti on. Tämänpäiväinen ilkuttava aihe on ihmisten typerät ennakkokäsitykset maapallon ulkopuolisen elämän ja mahdollisesti älyn ominaisuuksista. Siis, jos jossain elämää on, niin millaista se on?
Maailmassa on lukuisia ihmisiä, jotka ovat varmoja siitä, että maapallolla on jo käynyt ulkoavaruuden olioita. Osa heistä jopa väittää nähneensä näitä matkustajia ja ovat kuvailleet niiden ulkomuodon suurinpiirtein tämänlaiseksi:
Hui sentään, onpas oudon näköinen ilmestys! Sehän on vihreä! Ja isopäinen! Tämä design on erityisen suosittu hollywoodissa. Niinpä näemmekin saman otuksen vuonna 1977 elokuvassa kolmannen asteen yhteys:
Steven Spielberg tuntuu olevan erityisen ihastunut pikkumies-alieniin. Tässä hieman läpikuultavampi versio elokuvasta AI (2001):
Tässä on M. Night Shyamalanin versio elokuvasta Signs (2002):
Ja edelleen elokuvasta Independence Day (1996). Tällä versiolla on selässään lonkeroita, jotka eivät tässä kuvassa näy:
Sama humanoidi-kaava toistuu myös television puolella. Olennot muistuttavat muuten ihmisiä, mutta iho on erilainen, jäsenten mittasuhteet hieman poikkeavat, kallossa on erinäisiä ulokkeita jne. Yritäpä hetken muistella oletko koskaan nähnyt elokuvassa tai tv-sarjassa alienia, jolla ei ole kahta eteenpäin osoittavaa kättä, kahta jalkaa, yhtä päätä, kahta silmää ja käsien päässä useita sormia.
Tätä ilmiötä voisi sanoa hyvällä syyllä ihmiskeskeisyydeksi. Ihmiset olevat yksinkertaisesti mielikuvitukseltaan liian rajoittuneita kuvittelemaan mitään omasta arkitodellisuudestaan rajusti poikkeavaa. Olemme niin hienovirittyneet huomaamaan muissa ihmisissä vähänkin poikkeavia piirteitä, että suhteellisen pieni poikkeama saa ihmisen näyttämään avaruusolennolta. Hieman meikkiä naamaan ja hassu hattu päähän ja siinä se on, ehta avaruusolento. Tässä "hieno" alieni Star Trekista:
Mutta palataanpas aiheeseen. On melko selvää, että avaruuden asukkaat eivät ole mitään yllä nähdyn kaltaista. On naurettavaa kuvitella, että valovuosien päässä olevalla planeetalla sikiäisi olentoja, jotka muistuttaisivat meitä noin paljon. Aionkin nyt kuvailla teille tieteellisen eksaktin näkemyksen vieraan elämän ja älyn mahdollisista olomuodoista.
Kaasuolento Jupiterista
Ensin meidän tulee tietenkin tietää millainen alienin kotiplaneetta on. Oletetaan vaikkapa esimerkiksi, että planeetta muistuttaa meidän aurinkokuntamme kaasujättiläisiä. Painovoima on siten kolminkertainen maapalloon verrattuna. Planeetalla on valoa läpäisemätön noin tuhannen kilometrin paksuinen kaasukehä, jonka alla velloo nestemäisestä vedystä muodostuva 12 000 kilometriä syvä meri. Lämpötila meren pinnalla on -100 celsiusastetta ja meren pohjassa +10 000 astetta. Kiinteän rautasilikaattiytimen muodostamassa merenpohjassa on painetta 50 000 baria.
Elämä maapallolla perustuu hiilen yhdisteisiin. Esimerkiksi kasvit hengittävät hiilidioksidia ja DNA muodostuu enimmäkseen hiilivetyketjusta. Elämä voisi ainakin teoriassa kuitenkin perustua vaikkapa piiyhdisteisiin. Elämä planeetallamme kehittyy kaasukehässä, jossa magnettikentän valtavat sähkömyrskyt synnyttävät piin, vedyn, rikin, raudan ja hapen yhdisteitä. Olennon solujen perusraaka-aineita ovat erilaiset pii-happi-polymeerit eli silikonit. Koska oliot eivät pysty makaamaan maan kamaralla, niiden liikkuminen perustuu kalojen tapaan nosteeseen. Voimakas painovoima vetää olion kiinteimpiä osia ydintä kohti, joten olento joutuu muodostamaan isoja vetypusseja ruumiiseensa, jolla voi nostaa itseään ylös tai alas.
Olentojen aineenvaihdunta perustuu vedyn ja hapen yhdistämiseen vedeksi. Tästä syystä olennot pitävät vettä jätteenä, jota inhoavat. Planeetan sähköpurkaukset hajottavat veden takaisin vedyksi ja hapeksi. Muodoltaan olennot ovat heksameerisesti radiaalissymmetrisiä. Niillä ei siis ole oikeaa ja vasenta vaan kuusi symmetristä sivua, hieman samaan tapaan kuin pentameerisellä meritähdellä. Olennon yläpuolella on supistumaan kykenevä silikonipussi, joka on täynnä vetyä. Koska kaasun sisällä ainoita valonlähteitä ovat sähköpurkaukset, ei olennoilla ole tarvetta valoksi kutsumamme sähkömagneettisen säteilyn havaitsemiseen. Sen sijaan olennot aistivat kaasukehän liikkeitä magneettikentän vaihtelujen avulla.
Teknologinen kehitys on erittäin nopeaa astronomisessa mittakaavassa. On siten hyvin epätodennäköistä, että ihmiset tapaisivat avaruuslajin, joka olisi ihmisten kanssa samassa teknologisen kehityksen vaiheessa. Avaruusolennot ovat siten joko ei-teknisiä ja alkeellisia tai sitten kaiken tieteen ja teknologian supertaitajia, jotka kykenevät hallitsemaan maailmankaikkeuden rakennetta ja elävät jossain toisessa ulottuvuudessa naureskellen ihmisten edesottamuksille. Kaasuplaneettammekin asukkaat saavuttavat nopeasti teknologisia läpimurtoja ja lopulta seuraavat kaikkia muita galaktisia lajeja tietoisuuden singulariteettiin.
Maailmassa on lukuisia ihmisiä, jotka ovat varmoja siitä, että maapallolla on jo käynyt ulkoavaruuden olioita. Osa heistä jopa väittää nähneensä näitä matkustajia ja ovat kuvailleet niiden ulkomuodon suurinpiirtein tämänlaiseksi:
Hui sentään, onpas oudon näköinen ilmestys! Sehän on vihreä! Ja isopäinen! Tämä design on erityisen suosittu hollywoodissa. Niinpä näemmekin saman otuksen vuonna 1977 elokuvassa kolmannen asteen yhteys:
Steven Spielberg tuntuu olevan erityisen ihastunut pikkumies-alieniin. Tässä hieman läpikuultavampi versio elokuvasta AI (2001):
Tässä on M. Night Shyamalanin versio elokuvasta Signs (2002):
Ja edelleen elokuvasta Independence Day (1996). Tällä versiolla on selässään lonkeroita, jotka eivät tässä kuvassa näy:
Sama humanoidi-kaava toistuu myös television puolella. Olennot muistuttavat muuten ihmisiä, mutta iho on erilainen, jäsenten mittasuhteet hieman poikkeavat, kallossa on erinäisiä ulokkeita jne. Yritäpä hetken muistella oletko koskaan nähnyt elokuvassa tai tv-sarjassa alienia, jolla ei ole kahta eteenpäin osoittavaa kättä, kahta jalkaa, yhtä päätä, kahta silmää ja käsien päässä useita sormia.
Tätä ilmiötä voisi sanoa hyvällä syyllä ihmiskeskeisyydeksi. Ihmiset olevat yksinkertaisesti mielikuvitukseltaan liian rajoittuneita kuvittelemaan mitään omasta arkitodellisuudestaan rajusti poikkeavaa. Olemme niin hienovirittyneet huomaamaan muissa ihmisissä vähänkin poikkeavia piirteitä, että suhteellisen pieni poikkeama saa ihmisen näyttämään avaruusolennolta. Hieman meikkiä naamaan ja hassu hattu päähän ja siinä se on, ehta avaruusolento. Tässä "hieno" alieni Star Trekista:
Mutta palataanpas aiheeseen. On melko selvää, että avaruuden asukkaat eivät ole mitään yllä nähdyn kaltaista. On naurettavaa kuvitella, että valovuosien päässä olevalla planeetalla sikiäisi olentoja, jotka muistuttaisivat meitä noin paljon. Aionkin nyt kuvailla teille tieteellisen eksaktin näkemyksen vieraan elämän ja älyn mahdollisista olomuodoista.
Kaasuolento Jupiterista
Ensin meidän tulee tietenkin tietää millainen alienin kotiplaneetta on. Oletetaan vaikkapa esimerkiksi, että planeetta muistuttaa meidän aurinkokuntamme kaasujättiläisiä. Painovoima on siten kolminkertainen maapalloon verrattuna. Planeetalla on valoa läpäisemätön noin tuhannen kilometrin paksuinen kaasukehä, jonka alla velloo nestemäisestä vedystä muodostuva 12 000 kilometriä syvä meri. Lämpötila meren pinnalla on -100 celsiusastetta ja meren pohjassa +10 000 astetta. Kiinteän rautasilikaattiytimen muodostamassa merenpohjassa on painetta 50 000 baria.
Elämä maapallolla perustuu hiilen yhdisteisiin. Esimerkiksi kasvit hengittävät hiilidioksidia ja DNA muodostuu enimmäkseen hiilivetyketjusta. Elämä voisi ainakin teoriassa kuitenkin perustua vaikkapa piiyhdisteisiin. Elämä planeetallamme kehittyy kaasukehässä, jossa magnettikentän valtavat sähkömyrskyt synnyttävät piin, vedyn, rikin, raudan ja hapen yhdisteitä. Olennon solujen perusraaka-aineita ovat erilaiset pii-happi-polymeerit eli silikonit. Koska oliot eivät pysty makaamaan maan kamaralla, niiden liikkuminen perustuu kalojen tapaan nosteeseen. Voimakas painovoima vetää olion kiinteimpiä osia ydintä kohti, joten olento joutuu muodostamaan isoja vetypusseja ruumiiseensa, jolla voi nostaa itseään ylös tai alas.
Olentojen aineenvaihdunta perustuu vedyn ja hapen yhdistämiseen vedeksi. Tästä syystä olennot pitävät vettä jätteenä, jota inhoavat. Planeetan sähköpurkaukset hajottavat veden takaisin vedyksi ja hapeksi. Muodoltaan olennot ovat heksameerisesti radiaalissymmetrisiä. Niillä ei siis ole oikeaa ja vasenta vaan kuusi symmetristä sivua, hieman samaan tapaan kuin pentameerisellä meritähdellä. Olennon yläpuolella on supistumaan kykenevä silikonipussi, joka on täynnä vetyä. Koska kaasun sisällä ainoita valonlähteitä ovat sähköpurkaukset, ei olennoilla ole tarvetta valoksi kutsumamme sähkömagneettisen säteilyn havaitsemiseen. Sen sijaan olennot aistivat kaasukehän liikkeitä magneettikentän vaihtelujen avulla.
Teknologinen kehitys on erittäin nopeaa astronomisessa mittakaavassa. On siten hyvin epätodennäköistä, että ihmiset tapaisivat avaruuslajin, joka olisi ihmisten kanssa samassa teknologisen kehityksen vaiheessa. Avaruusolennot ovat siten joko ei-teknisiä ja alkeellisia tai sitten kaiken tieteen ja teknologian supertaitajia, jotka kykenevät hallitsemaan maailmankaikkeuden rakennetta ja elävät jossain toisessa ulottuvuudessa naureskellen ihmisten edesottamuksille. Kaasuplaneettammekin asukkaat saavuttavat nopeasti teknologisia läpimurtoja ja lopulta seuraavat kaikkia muita galaktisia lajeja tietoisuuden singulariteettiin.
maanantai 9. maaliskuuta 2009
Iltasatu lapsille, olkaa hyvä.
Pimeässä metsässä oli pieni mökki, jossa asui kolme veljestä ja ahdistunut orava. Vanhimman veljen nimi oli Kani ja hän oli kani. Keskimmäisen nimi oli Kärpänen ja hän oli kärpänen. Kolmannen veljeksen nimi oli Seppo ja hän oli idiootti.
Kolme veljestä tekivät töitä aamusta iltaan. Kani poimi sieniä ja kantoi jäkälää. Kärpänen metsästi rottia ja lämmitti ne mikrossa. Seppo kantoi sangolla auringonvaloa mökkiin. Vaikka veljekset tekivät kaikkensa, orava pysyi ahdistuneena, istui pöydässä ja marisi kaikesta. Milloin oli kastikkeessa outo sivumaku, milloin jäkälät rätisivät liikaa tai liika valo häikäisi silmää. Mitä enemmän veljekset ahersivat miellyttääkseen oravaa, sitä ahdistuneemmaksi se kävi ja sitä enemmän pöydästä kuului marinaa.
Kerran tuli matkaileva kääpiö mökkiin ja pyysi yösijaa. Veljekset osoittivat kääpiölle nukkumasijan pöydän alta ja tarjosivat kärpässieniä ja rottamuhennosta. Kääpiö kuunteli tarkkaavaisesti koko illan oravan valitusta kunnes lopulta asteli esiin pöydän alta ja pyysi puheenvuoroa. Veljekset kerääntyivät pöydän ääreen kuuntelemään, kun kääpiö aloitti puheensa.
"Kuulkaa te typerykset. Koko ajan olette tuoneet vain parasta oravan eteen, mutta orava senkun valittaa kaikesta, eikä itse laita tikkua ristiin eikä rastiin. Vaikka varteni on heiveröinen, kotimaassani minut tunnetaan suurena viisaana miehenä ja voin neuvoa teille kuinka saatte oravan viimein tyytyväiseksi. Koska olette olleet vieraanvaraisia ja antaneet minulle leposijan, neuvon teitä ilman korvausta."
Veljekset katselivat toisiaan, oravaa, kääpiötä, työstä känsöittyneitä käsiään, yskivät hämmentyneinä ja viimein myöntyivät kääpiön ehdotukseen, paitsi Seppo, joka oli idiootti. Koska Seppo ei halunnut kuulla kääpiön neuvoja, hän tunki sormet korviinsa. Sormet menivät liian pitkälle, lävistivät Sepon aivot ja hän kuoli.
Kani ja Kärpänen kuuntelivat tarkkaavaisina kääpiön neuvon.
"Mikään määrä ruokaa ja juomaa ei saa oravaa tyytyväiseksi. Oravan pitääkin kokea todellinen puute ja kärsimys. Älkää antako oravalle mitään ja pitäkää sitä pimeydessä, niin se oppii olemaan tyytyväinen, eikä ole enää ahdistunut. Tulen tarkastamaan tilanteen kahden viikon päästä paluumatkallani."
Seuraavana päivänä Kani ja Kärpänen makasivat nurmikolla iltaan asti ja kuuntelivat huvittuneina oravan alati kovenevaa valitusta mökin sisältä. Tämä nauratti heitä niin paljon, että he lopulta viettivät koko viikon ulkona makoillen ja naureskellen. Toisella viikolla Kani ja Kärpänen kuitenkin kyllästyivät boheemiin elämäänsä ja alkoivat riidellä. Nurmikko kutitti ihoa ja aurinkokin häikäisi. Viimein Kani repi itsensä kappaleiksi. Kärpänen muni munansa Kanin ruumiiseen ja kuoli pois.
Kääpiö palasi lupauksensa mukaisesti kahden viikon kuluttua. Mökistä kuului yhä oravan infernaalinen marmatus ja nurmikolla mätänevässä ruumiissa möngersi kärpäsentoukkia. "Sen pituinen se," sanoi kääpiö ja jatkoi matkaansa.
Kolme veljestä tekivät töitä aamusta iltaan. Kani poimi sieniä ja kantoi jäkälää. Kärpänen metsästi rottia ja lämmitti ne mikrossa. Seppo kantoi sangolla auringonvaloa mökkiin. Vaikka veljekset tekivät kaikkensa, orava pysyi ahdistuneena, istui pöydässä ja marisi kaikesta. Milloin oli kastikkeessa outo sivumaku, milloin jäkälät rätisivät liikaa tai liika valo häikäisi silmää. Mitä enemmän veljekset ahersivat miellyttääkseen oravaa, sitä ahdistuneemmaksi se kävi ja sitä enemmän pöydästä kuului marinaa.
Kerran tuli matkaileva kääpiö mökkiin ja pyysi yösijaa. Veljekset osoittivat kääpiölle nukkumasijan pöydän alta ja tarjosivat kärpässieniä ja rottamuhennosta. Kääpiö kuunteli tarkkaavaisesti koko illan oravan valitusta kunnes lopulta asteli esiin pöydän alta ja pyysi puheenvuoroa. Veljekset kerääntyivät pöydän ääreen kuuntelemään, kun kääpiö aloitti puheensa.
"Kuulkaa te typerykset. Koko ajan olette tuoneet vain parasta oravan eteen, mutta orava senkun valittaa kaikesta, eikä itse laita tikkua ristiin eikä rastiin. Vaikka varteni on heiveröinen, kotimaassani minut tunnetaan suurena viisaana miehenä ja voin neuvoa teille kuinka saatte oravan viimein tyytyväiseksi. Koska olette olleet vieraanvaraisia ja antaneet minulle leposijan, neuvon teitä ilman korvausta."
Veljekset katselivat toisiaan, oravaa, kääpiötä, työstä känsöittyneitä käsiään, yskivät hämmentyneinä ja viimein myöntyivät kääpiön ehdotukseen, paitsi Seppo, joka oli idiootti. Koska Seppo ei halunnut kuulla kääpiön neuvoja, hän tunki sormet korviinsa. Sormet menivät liian pitkälle, lävistivät Sepon aivot ja hän kuoli.
Kani ja Kärpänen kuuntelivat tarkkaavaisina kääpiön neuvon.
"Mikään määrä ruokaa ja juomaa ei saa oravaa tyytyväiseksi. Oravan pitääkin kokea todellinen puute ja kärsimys. Älkää antako oravalle mitään ja pitäkää sitä pimeydessä, niin se oppii olemaan tyytyväinen, eikä ole enää ahdistunut. Tulen tarkastamaan tilanteen kahden viikon päästä paluumatkallani."
Seuraavana päivänä Kani ja Kärpänen makasivat nurmikolla iltaan asti ja kuuntelivat huvittuneina oravan alati kovenevaa valitusta mökin sisältä. Tämä nauratti heitä niin paljon, että he lopulta viettivät koko viikon ulkona makoillen ja naureskellen. Toisella viikolla Kani ja Kärpänen kuitenkin kyllästyivät boheemiin elämäänsä ja alkoivat riidellä. Nurmikko kutitti ihoa ja aurinkokin häikäisi. Viimein Kani repi itsensä kappaleiksi. Kärpänen muni munansa Kanin ruumiiseen ja kuoli pois.
Kääpiö palasi lupauksensa mukaisesti kahden viikon kuluttua. Mökistä kuului yhä oravan infernaalinen marmatus ja nurmikolla mätänevässä ruumiissa möngersi kärpäsentoukkia. "Sen pituinen se," sanoi kääpiö ja jatkoi matkaansa.
perjantai 6. maaliskuuta 2009
Teoria alkoholista
Kuten kaikki (toivottavasti) tiedämme, alkoholi on huumeista vaarallisimpia. Se on jopa niinkin vaarallinen, että käyttäjä saattaa tappaa itsensä myrkytykseen jo ensimmäisellä käyttökerralla. Koska alkoholin vaarat ovat hyvin selvillä, on entistäkin käsittämättömämpää miksi kukaan aivoilla varustettu ihminen haluaisi vapaaehtoisesti etanolilla itsensä kyllästää.
Entäpä jos alkoholin suosio johtuu nimenomaan siitä, että se on vaarallista? Tällaisen teorian on kyheltänyt kokoon herra nimeltä Jared Diamond. Tutkaillessaan ihmisten päihdekäyttäytymistä avaruusaluksestaan, Diamond on havainnut tiettyjä yhtäläisyyksiä muun muassa korppikotkien ja liejuryömykonnien kanssa. Teoria itse menee suurinpiirtein näin:
Kuvittele baaritiskille kaksi miestä, joista toinen tilaa salaatinlehtiä ja porkkanamehun ja toinen tilaa pullollisen mahdollisimman pahanmakuista vodkaa. Tämän jälkeen he nauttivat annoksensa ja poistuvat tiskiltä. Kysymys kuuluu: kumpi heistä on ulkopuolisen tarkkailijan mielestä terveempi ja vahvempi yksilö? Jos olisit nainen ja etsisit tulevien lastesi siittäjää, kumpi olisi parempi vaihtoehto?
Äkkinäinen saattaisi väittää että salaatinsyöjä tietenkin. Mutta mutta, ajatellaampa tarkemmin.
Kuka tahansa kykenee syömään salaattia ja juomaan porkkanamehua. Jopa 2-vuotias lapsi kykenee siihen. Tai aivovaurion saanut reumaprogeriaa ja ebolaspitaalia sairastava keskonen.
Mutta tarvitaan todellinen raavas mies juomaan pullollinen pahanmakuista vodkaa. Jos sen jälkeen vielä kykenee jatkamaan matkaa aivan muina miehinä, on suoritus konkreettinen todiste kunnollisuudesta. Tämän miehen jälkeläiset ovat takuulla terveitä.
Toinen esimerkki idän ihmemaasta. Diamond kertoo tavanneensa kiinalaisen kung-fu mestarin, joka nautti näytösluonteisesti kerosiinia. Lentokoneiden polttoaine ei ole ihmiselle suotavaa ravintoa ja normaali mies kaatuisikin hetken kuluttua vatsakramppeineen maahan kieriskelemään. Mutta kung-fu mestari ei olekaan normaali mies, hän on niin kova jätkä että voi juoda vaikka pullollisen syanidia ja murskata sen jälkeen kottikärryllisen tiilejä pelkällä katseellaan.
Tätä ideaa kutsutaan haittaperiaatteeksi ja sen avulla voidaan selittää muun muassa riikinkukon pyrstön järjetön epäkäytännöllisyys. Usealla muullakin eläinuroksella on värityksenään suorastaan esiinpaistavia huomiovärejä, ellei suorastaan vilkkuvia neonkylttejä, joissa lukee "syö minut". Näiden merkkien tarkoitus on nimenomaan altistaa kantajansa saalistajien katseille, niin että vain parhailla yksilöillä on vara näyttäytyä kaikkein värikkäimmillään mahdollisesti laahaavien höyhentöyhtöjen tai sarvirakennelmien kera.
Ihmiselle päihde antaa oivan keinon luotettavasti todistaa oma kunnollisuutensa.
Jos näin tosiaan on ja ihmiset juovat etanolia ainoastaan koska se altistaa heidät vaaralle ja alentaa suorituskykyä niin ehdotan seuraavaa:
Baarien lattialla vilisee myrkyllisiä käärmeitä ja häkähäkkejä. Keskellä lattiaa on tukevassa ketjussa kiinni nälkäinen leijona. Tiskiltä voi tilata itselleen verenluovutuksen sekä rasvassa tiristettyjä karsinogeenejä. Kun ilta alkaa olla lopuillaan, päästetään viereisestä karsinasta vihainen härkälauma juoksemaan ympäri baaria.
Entäpä jos alkoholin suosio johtuu nimenomaan siitä, että se on vaarallista? Tällaisen teorian on kyheltänyt kokoon herra nimeltä Jared Diamond. Tutkaillessaan ihmisten päihdekäyttäytymistä avaruusaluksestaan, Diamond on havainnut tiettyjä yhtäläisyyksiä muun muassa korppikotkien ja liejuryömykonnien kanssa. Teoria itse menee suurinpiirtein näin:
Kuvittele baaritiskille kaksi miestä, joista toinen tilaa salaatinlehtiä ja porkkanamehun ja toinen tilaa pullollisen mahdollisimman pahanmakuista vodkaa. Tämän jälkeen he nauttivat annoksensa ja poistuvat tiskiltä. Kysymys kuuluu: kumpi heistä on ulkopuolisen tarkkailijan mielestä terveempi ja vahvempi yksilö? Jos olisit nainen ja etsisit tulevien lastesi siittäjää, kumpi olisi parempi vaihtoehto?
Äkkinäinen saattaisi väittää että salaatinsyöjä tietenkin. Mutta mutta, ajatellaampa tarkemmin.
Kuka tahansa kykenee syömään salaattia ja juomaan porkkanamehua. Jopa 2-vuotias lapsi kykenee siihen. Tai aivovaurion saanut reumaprogeriaa ja ebolaspitaalia sairastava keskonen.
Mutta tarvitaan todellinen raavas mies juomaan pullollinen pahanmakuista vodkaa. Jos sen jälkeen vielä kykenee jatkamaan matkaa aivan muina miehinä, on suoritus konkreettinen todiste kunnollisuudesta. Tämän miehen jälkeläiset ovat takuulla terveitä.
Toinen esimerkki idän ihmemaasta. Diamond kertoo tavanneensa kiinalaisen kung-fu mestarin, joka nautti näytösluonteisesti kerosiinia. Lentokoneiden polttoaine ei ole ihmiselle suotavaa ravintoa ja normaali mies kaatuisikin hetken kuluttua vatsakramppeineen maahan kieriskelemään. Mutta kung-fu mestari ei olekaan normaali mies, hän on niin kova jätkä että voi juoda vaikka pullollisen syanidia ja murskata sen jälkeen kottikärryllisen tiilejä pelkällä katseellaan.
Tätä ideaa kutsutaan haittaperiaatteeksi ja sen avulla voidaan selittää muun muassa riikinkukon pyrstön järjetön epäkäytännöllisyys. Usealla muullakin eläinuroksella on värityksenään suorastaan esiinpaistavia huomiovärejä, ellei suorastaan vilkkuvia neonkylttejä, joissa lukee "syö minut". Näiden merkkien tarkoitus on nimenomaan altistaa kantajansa saalistajien katseille, niin että vain parhailla yksilöillä on vara näyttäytyä kaikkein värikkäimmillään mahdollisesti laahaavien höyhentöyhtöjen tai sarvirakennelmien kera.
Ihmiselle päihde antaa oivan keinon luotettavasti todistaa oma kunnollisuutensa.
Jos näin tosiaan on ja ihmiset juovat etanolia ainoastaan koska se altistaa heidät vaaralle ja alentaa suorituskykyä niin ehdotan seuraavaa:
Baarien lattialla vilisee myrkyllisiä käärmeitä ja häkähäkkejä. Keskellä lattiaa on tukevassa ketjussa kiinni nälkäinen leijona. Tiskiltä voi tilata itselleen verenluovutuksen sekä rasvassa tiristettyjä karsinogeenejä. Kun ilta alkaa olla lopuillaan, päästetään viereisestä karsinasta vihainen härkälauma juoksemaan ympäri baaria.
tiistai 4. marraskuuta 2008
Kalifornialaiset lesboliskot
Keski- ja Pohjois-Amerikan aavikoilla elää liskolajeja, jotka elävät radikaalifemistien paratiisissa. Uroksia ei nimittäin ole olemassa lainkaan. Patriarkaattisesta ylivallasta vapautuneet liskosiskokset eivät uroksia kaipaakaan, kuten yllä olevasta kuvasta voi päätellä. Tässä lesboseksuaalisessa aktissa ei tapahdu hedelmöitystä, sillä liskot lisääntyvät ei-seksuaalisesti itseään kopioimalla. Ne siis piehtaroivat keskenään ihan huvikseen.
Samaisilla liskolajeilla on kuitenkin ollut myös uroksia joskus menneisyydessä. Ilmeisesti lesbofeminismi oli jossain vaiheessa suosittua liskonaaraiden keskuudessa ja miehistä päätettiin päästä eroon.
Tässä on nyt meille ihmisuroksille varoituksen sana. Näin voi käydä minä päivänä tahansa myös meille. Sinä päivänä, kuin naiset oppivat lisääntymään ilman meitä, miehet poltetaan tarpeettomina roviolla.
Jos näin sattuisi käymään, sillä olisi mielenkiintoisia kulttuurisia vaikutuksia. Koska sukupuolia olisi vain yksi, ei olisi sukupuolista häirintää eikä epätasa-arvoa, ei patriarkaattia, eikä myöskään matriarkaattia. Kadun varrella olisi liike, joka myisi punaisia autoja ja vieressä toinen, jossa myytäisiin sinisiä autoja.
Eniten vaikutuksia olisi kuitenkin perhe-elämään. Kaikilla olisi äiti ja mahdollisesti sisaruksia ja tyttäriä, mutta ei serkkuja eikä tätejä. Oidipus-kompleksi menettäisi merkityksensä. Ja mikä oudointa, äitisi ja tyttäresi olisivat geneettisiä kloonejasi. Jokainen vastaantulija olisi potentiaalinen seksikumppani. Uimahalleissa olisi vaan yksi pukuhuone. Uimapuvutkin jätettäisiin kotiin tarpeettomina.
Kirkolle muutos olisi kova pala. Sekä homoseksuaalisuus että naispappeus olisi kaiketi pakko hyväksyä. Lopettaisivatko muslimit huntujen käytön, koska miesten katseilta ei tarvitsisi enää suojautua, vai käytettäisiinkö huntuja lesbojen katseilta suojautumiseen? Uskaltaisiko tosimuslimi katsoa edes itseään ilman huntua? Toisaalta seksihän voitaisiin myös kokonaan kieltää, koska se ei olisi lisääntymisen kannalta tarpeellista. Ääriuskovaiset itsensäkieltäjät ja liberaalit lesbot sotisivat keskenään vaikutusvallasta.
keskiviikko 24. syyskuuta 2008
Muutama sananen rotuhygieniasta
Vaikuttaisi siltä, että muutamat harhaiset yksilöt uhkaavat saastuttaa pyhän Darwinin kuvan.
Kaikille pikkuhitlereille siis muutama sananen siitä mitä todellinen moderni rotuhygienia oikeasti on.
Ajatellaampa hetki sirppisoluanemiaa. Se on perinnöllinen sairaus, joka aiheuttaa harmillisia ja jopa tappavia oireita. Se siis luokitellaan sairaudeksi ja joku tyhmyri saattaisi siten ajatella, että sirppisoluaneemikot pitää poistaa yhteiskunnasta saastuttamasta ihmisen perimää.
Muttamutta. Sirppisoluanemiaan liittyy eräs hauska yksityiskohta, se nimittäin antaa vastustuskyvyn malariaa kohtaan. Toisin sanoen, jos sattuisi käymään niin, että malariasta kehittyy nykyistä muotoa selvästi tappavampi versio, olisivat sirppisoluaneemikot puhtaiden arjalaisten sijaan ainoita eloonjääneitä.
Tälläkin hetkellä sikiöseulonnoissa karsitaan pois ns. perinnöllisiä sairauksia, joiden kantajat saattaisivat tulevaisuudessa olla viimeisiä ihmisiä elossa.
Tämän esimerkin pointti oli siis se, ettei ole olemassa absoluuttisesti hyviä tai huonoja ominaisuuksia. Ympäristön ominaisuuksien muuttuessa, muuttuu myös yksilön ominaisuuksien hyödyllisyys/haitallisuus. Vararasvan kertyminen on ikävä ominaisuus nykyajan länsimaissa, mutta sama ominaisuus mahdollisesti pelastaa henkiä tälläkin hetkellä nälänhätää kärsivillä alueilla. Koska tulevaisuutta ei voi ennustaa, ei voi myöskään tietää etukäteen mitkä ominaisuudet kannattaa säilyttää ja mitkä ei.
Tästä pääsemmekin seuraavaan askelmaan päättelyketjussamme. Koska tulevaisuutta ei voi ennustaa, luonnon ainoa ase tulevia muutoksia vastaan on variaatio eli ominaisuuksien kirjo. Mitä enemmän erilaisia ominaisuuksia, sitä parempi suoja muutoksia vastaan. Suden geneettinen variaatio on iso, siitä on todisteena käsittämätön lajitelma sudesta jalostettuja koirarotuja. Mutta koiraroduista näemme myös jalostuksen sudenkuopat. Useita rotuja vaivaa perinnölliset sairaudet, joita sudella ei ole. Se johtuu kyseisen rodun geneettisestä variaatiosta, mikä on pienentynyt jalostuksen seurauksena.
Mikä on siis ihmisen geneettinen variaatio? Äkkinäinen saattaisi luulla, että tietenkin iso, koska ihmisiä on niin paljon erivärisiä ja -muotoisia. Väärin taas. Ihmisen geneettinen variaatio vastaa sukupuuton partaalla olevan lajin variaatiota. Olemme lähempänä lonkkavikaista saksanpaimenkoiraa kuin uljasta sutta. Tämä johtuu siitä, että jossain vaiheessa ihmisen kehitystä ihmispopulaatio pieneni hyvin pieneksi, ehkä vain muutamaan tuhanteen yksilöön. Olemme kaikki tuon pienen sissijoukon jälkeläisiä.
Tästä johtuen ihmisen tulee lajiterveyttä ylläpitääkseen suosia mahdollisimman laajaa geneettistä monimuotoisuutta. Niinpä ihmisen tulisi rotuhygienian nimissä välttää niitä hehkeitä serkkuja ja lisääntyä mahdollisimman erilaisen puolison kanssa.
Ehdotankin, että keräämme kaikki yli-ihmiset, natural selectorit ym. rotuhygienistit ja lähdemme kosioretkelle keski-Afrikkaan, mistä löytyy paljon eksoottista ja uhanalaista geneettistä materiaalia. Pygmin ja suomalaisen jälkeläiset ovat tulevaisuudessa vahvoilla. Suomessa on myös ihastuttava somalipopulaatio, josta jokainen uusnatsi voi poimia mieleisensä.
Kaikille pikkuhitlereille siis muutama sananen siitä mitä todellinen moderni rotuhygienia oikeasti on.
Ajatellaampa hetki sirppisoluanemiaa. Se on perinnöllinen sairaus, joka aiheuttaa harmillisia ja jopa tappavia oireita. Se siis luokitellaan sairaudeksi ja joku tyhmyri saattaisi siten ajatella, että sirppisoluaneemikot pitää poistaa yhteiskunnasta saastuttamasta ihmisen perimää.
Muttamutta. Sirppisoluanemiaan liittyy eräs hauska yksityiskohta, se nimittäin antaa vastustuskyvyn malariaa kohtaan. Toisin sanoen, jos sattuisi käymään niin, että malariasta kehittyy nykyistä muotoa selvästi tappavampi versio, olisivat sirppisoluaneemikot puhtaiden arjalaisten sijaan ainoita eloonjääneitä.
Tälläkin hetkellä sikiöseulonnoissa karsitaan pois ns. perinnöllisiä sairauksia, joiden kantajat saattaisivat tulevaisuudessa olla viimeisiä ihmisiä elossa.
Tämän esimerkin pointti oli siis se, ettei ole olemassa absoluuttisesti hyviä tai huonoja ominaisuuksia. Ympäristön ominaisuuksien muuttuessa, muuttuu myös yksilön ominaisuuksien hyödyllisyys/haitallisuus. Vararasvan kertyminen on ikävä ominaisuus nykyajan länsimaissa, mutta sama ominaisuus mahdollisesti pelastaa henkiä tälläkin hetkellä nälänhätää kärsivillä alueilla. Koska tulevaisuutta ei voi ennustaa, ei voi myöskään tietää etukäteen mitkä ominaisuudet kannattaa säilyttää ja mitkä ei.
Tästä pääsemmekin seuraavaan askelmaan päättelyketjussamme. Koska tulevaisuutta ei voi ennustaa, luonnon ainoa ase tulevia muutoksia vastaan on variaatio eli ominaisuuksien kirjo. Mitä enemmän erilaisia ominaisuuksia, sitä parempi suoja muutoksia vastaan. Suden geneettinen variaatio on iso, siitä on todisteena käsittämätön lajitelma sudesta jalostettuja koirarotuja. Mutta koiraroduista näemme myös jalostuksen sudenkuopat. Useita rotuja vaivaa perinnölliset sairaudet, joita sudella ei ole. Se johtuu kyseisen rodun geneettisestä variaatiosta, mikä on pienentynyt jalostuksen seurauksena.
Mikä on siis ihmisen geneettinen variaatio? Äkkinäinen saattaisi luulla, että tietenkin iso, koska ihmisiä on niin paljon erivärisiä ja -muotoisia. Väärin taas. Ihmisen geneettinen variaatio vastaa sukupuuton partaalla olevan lajin variaatiota. Olemme lähempänä lonkkavikaista saksanpaimenkoiraa kuin uljasta sutta. Tämä johtuu siitä, että jossain vaiheessa ihmisen kehitystä ihmispopulaatio pieneni hyvin pieneksi, ehkä vain muutamaan tuhanteen yksilöön. Olemme kaikki tuon pienen sissijoukon jälkeläisiä.
Tästä johtuen ihmisen tulee lajiterveyttä ylläpitääkseen suosia mahdollisimman laajaa geneettistä monimuotoisuutta. Niinpä ihmisen tulisi rotuhygienian nimissä välttää niitä hehkeitä serkkuja ja lisääntyä mahdollisimman erilaisen puolison kanssa.
Ehdotankin, että keräämme kaikki yli-ihmiset, natural selectorit ym. rotuhygienistit ja lähdemme kosioretkelle keski-Afrikkaan, mistä löytyy paljon eksoottista ja uhanalaista geneettistä materiaalia. Pygmin ja suomalaisen jälkeläiset ovat tulevaisuudessa vahvoilla. Suomessa on myös ihastuttava somalipopulaatio, josta jokainen uusnatsi voi poimia mieleisensä.
Ylilaiskiaisen manifesti
Minä, Teppo Laiskiainen, olen pettynyt laiskiaiseen. Laiskiainen on menettänyt suuntansa. Laiskiaista vaivaa sisäinen heikkous ja päämäärättömyys. Siksi luontoa pitää auttaa. Heikoimpien laiskiaisten pitää poistua keskuudestamme. Ja Minä, Teppo Laiskiainen, Täydellinen Ylilaiskiainen, näytän laiskiaiselle suunnan.
Todellinen ylilaiskiainen nukkuu vähintään 23 tuntia vuorokaudessa. Vähempi on rienausta laiskiaisuutta kohtaan. Ylilaiskiaisen ruumiinlämpö ei saa nousta 26 asteen yläpuolelle. Ylilaiskiainen ei koskaan saa liikkua nopeammin kuin 2 metriä tunnissa. Nämä ovat ylilaiskuuden perussäännöt.
Mutta katso, laiskiainen on karannut ylilaiskuuden polulta. Laiskianen on aktiivinen, liikkuu pervessillä nopeudella ja lämpenee niin kuumaksi, että karvoituksen levä- ja jäkäläkasvustot kuolevat.
Siksi Minä, Teppo Laiskiainen, Suuri Ylilaiskiainen, Suuri Luonnonvalitsija, olen päättänyt eliminoida kaikki tielleni käyvät alilaiskiaiset, jotka saastuttavat puhdasta ylilaiskuuden verta yliaktiivisuudellaan ja pirteydellään. Tervehdys ja hyvästi.
________________________________________________________________________
(huom. Tämä on mauton parodia, en ole oikeasti Teppo Laiskiainen, enkä lue Nietzscheä)
Todellinen ylilaiskiainen nukkuu vähintään 23 tuntia vuorokaudessa. Vähempi on rienausta laiskiaisuutta kohtaan. Ylilaiskiaisen ruumiinlämpö ei saa nousta 26 asteen yläpuolelle. Ylilaiskiainen ei koskaan saa liikkua nopeammin kuin 2 metriä tunnissa. Nämä ovat ylilaiskuuden perussäännöt.
Mutta katso, laiskiainen on karannut ylilaiskuuden polulta. Laiskianen on aktiivinen, liikkuu pervessillä nopeudella ja lämpenee niin kuumaksi, että karvoituksen levä- ja jäkäläkasvustot kuolevat.
Siksi Minä, Teppo Laiskiainen, Suuri Ylilaiskiainen, Suuri Luonnonvalitsija, olen päättänyt eliminoida kaikki tielleni käyvät alilaiskiaiset, jotka saastuttavat puhdasta ylilaiskuuden verta yliaktiivisuudellaan ja pirteydellään. Tervehdys ja hyvästi.
________________________________________________________________________
(huom. Tämä on mauton parodia, en ole oikeasti Teppo Laiskiainen, enkä lue Nietzscheä)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)