Homojen avioliitto-oikeus on askel taaksepäin

Elokuussa 2000 seksuaalista tasavertaisuutta ajavan SETA:n entinen puheenjohtaja Tarja Halonen meni naimisiin pitkäaikaisen avopuolisonsa Pentti Arajärven kanssa. Ei ollut sattumaa, että Halonen oli valittu vain pari kuukautta aiemmin Suomen tasavallan presidentiksi. Arajärvi on haastattelussa vuosia myöhemmin myöntänyt, että he tuskin olisivat menneet naimisiin ilman presidenttiyden tuomia haasteita. Homoille tasa-arvoista avioliitto-oikeutta ajanut Halonen siis meni itse naimisiin osittain vastoin omaa tahtoaan. Tässä onkin pähkinänkuoressa nykyisen homoliittokeskustelun absurdius.

Avioliiton historia on painostuksen ja pakottamisen historiaa. Vaikka vielä keskiajalla salavuoteus ja pitkätkin avoliitot olivat varsin yleisiä, ne olivat myös laittomia parisuhteen muotoja. Avioliitto oli ainoa laillinen parisuhteen muoto. Homojen avioliitto-oikeutta pidetään eräänlaisena itsestäänselvänä liberalismin virstanpylväänä, väistämättömänä askeleena pitkässä taistelussa seksuaalisen ja sosiaalisen tasa-arvon puolesta. Sen oletetaan kuuluvan samaan jatkumoon naisten äänioikeuden saavuttamisen ja homouden tuomitsevien lakien kumoamisen kanssa. Tähän liberalismin voittokulkuun ei kuitenkaan kuulu oikeus mennä naimisiin. Päinvastoin. Kirkon vastalauseista huolimatta olemme saavuttaneet oikeuden olla menemättä naimisiin.

Avioliiton perusta on väistämättä konservatiivinen. Kaksi ihmistä polvistuu yhteiskunnan edessä ja pyytää kirkolta ja/tai valtiolta hyväksyntää. Byrokraatti katsoo lakikirjaa ja antaa, jos antaa. Jos pari sattuu olemaan samaa sukupuolta, byrokraatti ryhtyy antamaan maaliskuussa voimaan tulevan lain myötä.

Liberalismin näkökulmasta vääryys tässä ei ole se, että osa pareista on jätetty hyväksynnän ulkopuolelle, vaan se, että byrokraatin mielipidettä ylipäänsä kysytään. Vääryys on avioliiton olemassaolo.

Homojen avio-oikeuden puolesta hihkuvien tahojen intoa onkin vaikea ymmärtää. Jos ihminen oikeasti hyväksyy oman homoutensa, hän on väistämättä liberaali, eikä voi puhtaasti arvostaa umpikonservatiivista avioliittoinstituutiota. Jos ihminen sen sijaan arvostaa avioliittoa, hän ei konservatiivina myönnä omaa homouttaan, vaan menee mielummin kristilliselle homojen eheytyskurssille, jossa hänestä manataan homous irti. Miksi pitää väkisin vääntää kaksi ääripäätä yhteen?

Aidosti liberaali edistysaskel avioliittoasioissa olisi laki, jossa avioliiton byrokraattista merkitystä vähennettäisiin. Nykytilanne, jossa useat avioliitot solmitaan, jotta saadaan veroetuja, yhteinen sukunimi tai oikeus adoptioon, on vääristynyt ja naurettava, suorastaan irvokas.

Liberaali edistysaskel olisi myös ollut, jos Halonen ja Arajärvi olisivat jättäneet menemättä naimisiin ja edustaneet Suomea rohkeasti susiparina.

Käänteislotto

Moni varmasti viikonloppuna huokaisi sekä pettymyksestä että helpotuksesta. Sellainen määrä rahaa kun on kuulemma liikaa yhdelle ihmiselle. 20 uutta miljonääriä on varmasti jonkin sortin ennätys, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että lotto on yhteiskunnallinen syöpäkasvain.

Se, että miljoonilta ihmisiltä kerätään kolehti, joka sitten isketään muutaman harvan kouraan, on kuin irvokas kärjistys ympäröivästä yhteiskunnasta. 

Se, että siihen osallistutaan vapaaehtoisesti, tai jopa innokkaasti, on tragedia. Lotto on ongelma, koska se lisää yhteiskunnallista eriarvoisuutta ja kasvattaa tuloeroja. Ongelmien korjaamiseksi tarvitsemme käänteisloton. Se toimii näin:

Suorassa televisiolähetyksessä arvotaan yksi miljonääri, (esim. Björn Walhroos), jonka rahat (keskimääräisen suomalaisen netto-omaisuutta vastaavaa summaa lukuunottamatta) jaetaan kaikille lähetyksen katsojille. Jos olemme onnekkaita, arpa suosii Suomen rikkainta kansalaista, Gennadi Timtšenkoa, jolta riittäisi jokaiselle suomalaiselle jaettavaksi lähes puolitoista tuhatta euroa. Huonona viikkona joltain rivimiljonääriltä tippuisi tilille vaivaiset 20 centtiä.

Loton ja käänteisloton lähetykset kannattaisi laittaa peräkkäin ja nimenomaan tuossa järjestyksessä. Silloin olisi nimittäin mahdollista, että sama ihminen voittaisi molemmat arvonnat. Siinäpä olisi vasta hyvä tuuri!

suomalainen vesisateessa

Suomessa tunnetusti sataa vettä vuoden jokaisena päivänä, useimmiten ympärivuorokautisesti. Keväällä ja kesällä sataa enemmän sellaista lämmintä, trooppista höyryä, joka salakavalasti tunkeutuu joka koloseen. Ajoittain loppukesällä taivas tummenee aivan erityisen uhkaavaksi ja kehittyy kaiken tieltään tuhoava ukkosmyrsky. Silloin ei tiedä missä taivas alkaa ja järvi loppuu. Syksyllä myrskytuuli puhaltaa sitten ihan muuten vaan, useimmiten pohjoisesta, tietenkin. Syksyn edetessä talveksi veden olomuoto muuttuu vähitellen hyytäväksi rännäksi, takertuen joka paikkaan kaiken elämän itseensä imeväksi hyhmäkerrokseksi. Ja entäs talvet sitten? Voi pojat, silloin sitä vettä vasta tuleekin!

Voi vain ihmetellä niitä alkusuomalaisia karpaaseja, jotka uivat ja kahlasivat soiden ja järvien läpi Suomea asuttamaan. Kuinka he sormenpäät uurteisina ja alati palelevina yrittivät suojautua jatkuvalta kosteudelta mustiksi mätänevissä lautahökkeleissään. Kuinka he majavia, saukkoja, norppia ja muita vesielämään paremmin soveltuvia nisäkkäitä metsästäessään yrittivät epätoivoisesti pukea ylleen limaisia nahkariekaleita ja koppuraksi jäätyneitä kangasmyttyjä. Kylmällä kalliolla istuessaan joku suomalainen sisuuntui ja keksi saunan. Perkele, ollaan sitten märkiä oikein kunnolla! Läträtään vedellä koko suku! Käydään välillä vielä saatana järvessä! Näin kirosi suomalainen eikä posket muutenkin märkinä huomannut samalla itkevänsä.

Usean tuhannen vuoden koettelemusten jälkeen sitten vihdoin ihminen huikealla sinnikkyydellään selätti luonnon. Kokeiltuaan ensin kaikenlaisia materiaaleja: tervaa, villaa, kiveä, metalleja, puuta, löytyi vihdoin se ihmeaine, joka eristää suomalaisen vihamielisestä ympäristöstään. Muovi!

Tekninen kehitys on tuonut suomalaisen kasvoille vihdoin aidon hymyn. Mukavan kuivassa, muovilla eristetyssä talossaan suomalainen ihailee ikkunasta aukeavaa harmautta ja siellä kasvoillaan voitonriemuinen virne sauvakäveleviä muovikalvoasusteihin pukeutuneita ihmisiä.

Talojen muovipullosuunnittelun riemusanoma lie kaikille jo ennestään tuttu. Mutta olemmeko vielä edes huomanneet kuinka mullistava keksintö kalvovaate onkaan? Ilmeisesti olemme, sillä hyllyistä on vuosi vuodelta yhä vaikeampi löytää ulkoiluvaatteita, joita ei ole suunniteltu sadevaatteiksi. Sekä vedenpitäviksi että hengittäviksi kehuttuja takkeja, kenkiä, housuja, käsineitä, pipoja, sukkia ja muita vaatekappaleita kyllä löytyy. Vettä pitävät, vaikka makaisi järven pohjassa 10 metrin syvyydessä; saumatkin on teipattu umpeen, vetoketjut vesieristetty ja nyörit kyllästetty polytetrafluorietyleenissä. Onko olemassa mitään mihin tätä mullistavaa kalvoa ei kannattaisi laittaa? Alusvaatteet? Miksipä ei. Pitävät nesteet sisällään mutta päästävät kaasut läpi.

Aivan erityisen ilahtunut olen ollut huomatessani kuinka vedenpitäviä nykyään ovat jopa talvikäyttöön suunnitellut takit. 20 asteen pakkasessa kun pyöräilee keskustaan vedenpitävä takki yllään tulee ajatelleeksi että mitä kaikkea ihminen vielä keksiikään. Rajaton on tekniikan tulevaisuus.

Miksi miehet ansaitsevat korkeamman palkkansa

Miesten ja naisten palkkaero on viimeisimpien tietojen mukaan 17,4%. Ennen kuin tätä näennäisen epäoikeudenmukaista lukua aletaan korjaamaan, kannattaa kuitenkin laskea tarkemmin muutama seikka.

On ainakin yksi paikka, missä naiset saavat korkeampaa palkkaa täsmälleen samasta työstä. Se paikka on armeija. Naisille annettavaa lisää asevelvollisten päivärahaan puolustellaan naisten biologisilla erityistarpeilla. Koska naiset eivät vuodoillensa voi mitään, on tietenkin reilua että he saavat korkeamman päivärahan.

Entäpä miesten biologiset erityistarpeet?

Olivatpa ylipainoisia tai aliravittuja, miehet painavat aina noin 20 prosenttia enemmän kuin naiset. Erot painossa ja aineenvaihdunnassa johtavat korkeampaan päivittäiseen energiantarpeeseen. Esimerkiksi Etelä-Koreassa keskimääräinen mies painaa 68,6kg ja nainen 56,5kg. Näillä luvuilla saadaan etelä-korealaisen miehen päivittäiseksi energiantarpeeksi 2368kcal, kun se naisilla jää vain 1795 kilokaloriin. Mies tarvitsee 573kcal eli 32% enemmän energiaa.

Tilastokeskuksen mukaan suomalainen käyttää ruokaan ja juomaan keskimäärin noin 300 euroa kuukaudessa. Koska mies tarvitsee 32% enemmän ruokaa, hänellä menee ruokaan 341 euroa eli 82 euroa enemmän kuin naisella. Tämä siis johtuu hänestä riippumattomista biologisista syistä. Jos mies yrittää pärjätä naisen ruoalla, hän nääntyy nälkään.

Miehet myös kasvavat tahtomattaan naisia 9% pidemmiksi. Miehet tarvitsevat siis myös enemmän tilaa kotiinsa saavuttaakseen saman asumismukavuuden. 9% pituudessa tarkoittaa pinta-alassa 19%. Keskimääräinen asuinneliö maksaa Suomessa tällä hetkellä noin 2000 euroa. Keskimääräisellä suomalaisella on käytössään 39,4 neliömetriä. Mies siis tarvitsee 7,4 neliömetriä enemmän tilaa, mikä maksaa hänelle omistusasunnossa lähes 15000 euroa. Vuokralla ylimääräinen tila maksaa keskimäärin 85 euroa lisää kuukaudessa.

Ja eihän lisäkulut tähän lopu. Mies tarvitsee tietenkin myös isomman auton, isomman toimiston, isommat huonekalut, isomman rannekellon jne... Ja kaikki maksaa enemmän.

Lapset todistajina

Anneli Auerin oikeudenkäynti alkaa kovasti saamaan tragikoomisia piirteitä. Saatananpalvontaa? Eläinten silpomista? Ihmisuhreja? Kaikkein paljastavin yksityiskohta koko söhellyksessä on että uudet "todisteet" perustuvat laajalti lasten kertomuksiin. Poliisi ei ole kertonut onko kyseessä Auerin omat lapset, jotka kaikesta päätellen ovat olleet vähintään pari vuotta huostaanotettuina. Jos näin on, niin tarinan yksityiskohdat alkavat hahmottua.

Sosiaaliviranomaiset, huostaan otetut lapset ja hyväksikäyttöepäilyt ovat tappava yhdistelmä. Aluksi lapset kieltävät mitään tapahtuneen. Joskus yli-innokkaat sosiaalitantat kuitenkin tenttaavat ja painostavat lapsia, kunnes he ymmärtävät mitä ympärillä hääsäävät hysteeriset aikuiset heiltä odottavat. Tuloksena on fantasiakertomuksia ihmissyönnistä ja avaruusolennoista, joita sitten käytetään naama vakavana oikeussaleissa todisteina. Tässä vaiheessa onkin mahdotonta selvittää onko jotain tapahtunut oikeasti. Seuraavaksi muutamia esimerkkitapauksia:

• Little Rascals- päiväkoti 1989. Alun perin syytettynä oli päiväkodin pitäjä, Bob Kelly, jota syytettiin yhdestä hyväksikäytöstä. Kahdekan kuukauden oikeussalidraaman jälkeen syytettyinä olivat kahdeksan muuta aikuista ja syytöksiin kuului raiskausten, kidutuksen, sodomian, suuseksin ja vauvojen rituaalimurhien lisäksi lapsien heittäminen haiden syötäväksi. Todistajina kuultuja lapsia oli lopulta 90. Kelly sai 12 elinkautista, mutta hänet vapautettiin kaikista syytöksistä 6 vuotta myöhemmin. Mitään ei ollutkaan tapahtunut.
• McMartinin esikoulu 1983-1990. Skitsofreenikon höpinöistä alkanut syytösvyyhti johti lopulta USA:n historian kalleimpaan ja pisimpään oikeudenkäyntiin, jossa oletettuja uhreja oli 360. Lasten kertomuksissa esiintyi mm. saatananpalvontaa, lentäviä noitia, maanalaisia luolaverkostoja, lasten huuhtomista alas vessanpöntöistä ja -- kyllä vain -- näyttelijä Chuck Norris. Syytetty ehti istua tutkintavankeudessa viisi vuotta ennen syytteiden raukeamista.
• Faith Chapel 1991: Kehitysvammaista lastenhoitajaa syytettiin hyväksikäytöstä. Lasten tarinoissa hoitaja mm. ampui kirahvin ja norsun ja joi ihmisverta saatanapalvontarituaalissa. Hoitaja sai myöhemmin 2 miljoonaa dollaria kompensaationa vääristä syytöksistä.

Koska kaikki maailman ilmiöt tulevat Suomeen jälkijunassa, on Suomi suorastaan ihanteellisessa asemassa. Ei tarvitse kuin seurata maailman menoa, huomata jos jossain tehdään oikein emämunauksia ja välttää samojen virheiden teko koto-Suomessa. Ei kai se nyt niin vaikeaa voi olla?

Uusi tupakkalaki

§1 Tupakkatuote ei saa olla jälleenmyyntiä harrastavan liikkeen tiloissa näkyvillä. Tupakkatuotteet tulee sijoittaa kaupan kellariin, josta kuluttaja voi pyytää kaupan myyjää hakemaan haluamansa tupakkatuotteen päivittäin vaihtuvalla koodilla, jonka kuluttaja voi pyytää sosiaali- ja terveysministeriön sihteeriltä, joka hakee koodin ministeriön kellarissa sijaitsevasta pankkiholvista sen aukioloaikoina arkisin kello 5:00-5:01.

§2 Tupakan polttaminen on sallittu ainoastaan sille varatussa ilmatiiviissä kammiossa, joka tulee olla sosiaali- ja terveysministeriön valtuuttaman asiantuntijan tarkastama. Tupakanpolton jälkeen addiktin tulee polttaa kaikki vaatteensa ja viettää kolme tuntia infrapunasaunassa.

§3 Passiivinen tupakointi on kiellettyä.

§4 Kaikki piipun- ja tupakanmuotoiset esineet, kuten lakupiiput, porkkanat, mustekynät, kuumemittarit, taskulamput, tamponit, sellerit, sormiparistot, maustekurkut, usb-tikut, ruuvimeisselit, lipputangot ja suklaapatukat ovat kiellettyjä. Ne tulee korvata pallon- tai kuutionmuotoisilla vastineilla.

§5 Henkilön, joka haluaa ostaa tupakkaa, tulee hankkia siihen lisenssi sosiaali- ja terveysministeriöltä. Lupaa varten tarvitaan työnantajan antama todistus hakijan työnkuvan äärimmäisestä vaativuudesta, jota ei voi sietää ilman hermosavuja; aviopuolisolta saatu todistus siitä, että hakija hakkaa puolisoaan säännöllisesti; psykologilta saatu todistus siitä, että hakijalla on neuroosi, psykoosi tai on muuten vain päästään sekaisin; sekä lääkärintodistus, josta ilmenee, että luvan hakija kykenee hengittämään vain ulospäin. Lisenssiin tarvitaan myös todistus paikalliselta poliisilta, josta käy ilmi, että henkilö varmasti juo riittävästi viinaa, niinkuin kaikki muutkin.

§6 Tästä tupakkalaista keskusteleminen on kiellettyä.

Pakkoliitoksia

Kuntia liitetään nyt yhteen vaikka väkisin. Hyvä niin. Pieni raiskaus aina silloin tällöin piristää mukavasti hienotunteista ja harmaata kuntapolitiikkaa. Samalla säästyy kasa euroja tiekylteissä ja karttamusteessa. Vuosikymmenien jälkeen on sitten meilläkin oma evakkoretki muisteltavana; silloin ennen muinoin käytiin Rautalammin kunnankirjastossa lainaamassa runokirjoja. Nyt ei ole enää Rautalampia, ei Juvaa. Evakkorekeen otettiin kunnanviiri mukaan ja suunnattiin kohti New-Kuopiota.

Ylenpalttista monimuotoisuutta on Suomessa muutenkin. Kuinka ihmeessä eduskunnassa on vieläkin peräti kaksisataa kansanedustajaa? Eikö vierekkäisissä tuoleissa istuvat voisi kätevästi pakkoliittää toisiinsa? Edustaja Suur-Timo voisi samanaikaisesti käydä vessassa ja syömässä, olla haastateltavana ja painella äänestysnappeja eduskuntasalissa. Uus-Jyrkin edustusyhtymä voisi halutessaan myös istua salissa itsensä päällä tai alla. Jos uuden suuredustajan nimivalinta mietityttää, voisi halutessaan soveltaa avioliittolain mahdollistamaa yhdistelmänimeä. Edustaja Maria-Kimmo-Simo Guzenina-Richardson-Oksentava Mäyrä-Cheng-De Palma-Töttörström täyttäisi palstatilan takuuvarmasti.

Kouluissakin opetetaan turhaan monia eri oppiaineita. Yhdellä tunnilla voi hyvin opetella konekirjoittamaan ruotsiksi sisiliskojen virtsan kemiallisesta koostumuksesta ja samalla hölkätä juoksumatolla ja puhaltaa nokkahuiluun nousevina geometrisinä sarjoina. Tai paistaa lohkoperunoita magnesiumnauhoilla 1500-luvun ruotsalainen aatelispuku päällään ja jodlata uskontunnustus ranskaksi samalla kun maalaa varpaillaan omakuvaansa.

Isoin ongelma tehokkuuden tiellä lie alati sinkkuuntuvat ihmisyksilöt. Kotitalouksien pienenevää päälukua on pakko nostaa naapureiden pakkoliitoksilla. 1960-luvun elementtikuutioista vain kaadetaan väliseinät ja annetaan asukkaiden setviä tilaongelmansa sisäisesti. Eiköhän jokaiseen kerrostaloon mahdu ainakin muutama suurtalouskokki, lastenhoitaja ja siivooja, jotka voivat hoitaa kerrostalon kaikki kotityöt tehokkaasti. Esimerkiksi sisätilojen siivous sujuu sutjakkaasti lehtipuhaltimella ja vesitykillä. Poistetaan yhdestä yksiöstä ikkuna, niin Itella voi jakaa postin kauhakuormaajalla suoraan sisään.

Omakotialueilla pakkoliitosten hyödyt jäävät vähäisemmiksi, mutta ainakin yhteinen suurpiha saadaan aikaan. Lähiön keskelle on tarpeen asennuttaa talon kokoinen kaasugrilli sekä halkaisijaltaan 50 metrinen trampoliini. Lapset kannattaa pitää sisällä keskiviikkoisin, sillä silloin leikataan nurmikko niittokoneella. Puutarhatontun paikka mietitään tarkkaan, sillä sen siirtäminen vaatii helikopterin.